Tiedättekö sen tunteen kun läheinen ihminen vain lipuu pois eikä voi itse tehdä mitään estääkseen näin tapahtumasta??

["surullinen"]

Mulla on tilanne, että eräs ystäväni, tai no, ainakin pidin häntä läheisenä ystävä, tuntuu koko ajan lipuvan vain kauemmas ja kauemmas. Monta viikkoa olen jo ollut ahdistunut asian takia enkä tiedä mitä tekisin. Nytkin asia vain itkettää, sillä oikeasti luulin, että olen myös hänelle tärkeä. Mutta enpä taida olla. Jotenkin tuntuu niin turhalta, petetyltä, hyväksikäytetyltä. Tekisis mieli puhua kaikille oikeille ystävilleni, mutta en jotenkin osaa, sillä etenkin toinen läheinen ystäväni on hyvin läheinen myös tämän toisen osapuolen kanssa. Jotenkin tuntuu tyhmältä laittaa hänet ikävään välikäteen. Siksi myös itsestäni tuntuu hylätyltä kun en voi tälle toisellekaan ystävälleni asiasta sanoa. Ja on minulla myös paljon muita ystäviä, mutta silti tämä menetys satuttaa kun ei tiedä edes mitä on tehnyt väärin.

 

["mä"]

Tiedän kyllä, mutta mulla vähän eri tilanne.. Mies on pahoin masentunu ja on tässä vuoden aikana lipunu niin etäälle, etten usko että meillä on enää mitään tulevaisuutta.. On muuttunut kuin eri ihmiseksi ihan joka suhteessa, niin ulkonäkö kuin ajatusmaailma on ihan tuntemattoman miehen nykyisin..