tiedättekö sellaisia äitejä,,

[endie]

,,, jotka ovat kauan odottaneet ja suunnitelleet vauvaa ja on vienyt vuosia kunnes odotus on palkittu.. ja sitten ihan muutaman - kolmen,neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä jo hinkuvat ihan täysillä töihin ja vauvaa hoitoon .

mä tapasin yhden tällaisen äidin tänään - ja voi juku et teki mieli niin sanoo, että "kyllä sää ehdit niitä töitä tehdä vielä vuosia, nauti nainen nyt!" :ashamed:

minä tiedän, että me olemme erilaisia, me ihmiset, enkä oleta, että pitäis olla "ikuisuus" kotiäitinä tms, joten turha tulla kettuilemaan sellaista!
sitä vaan kaikkea miettii ja "ihmettelee". :ashamed: :snotty:

 

[ieras]

Niin mä oon jotenkin sitä mieltä, että mitä enemmän harkittu ja toivottu lapsi on, sitä ruusuisemmat kuvat sitä itselleen on luonut siitä arjesta ja sitä pahempana se todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja toki poikkeuksiakin on.

 

[vieras]

Sellaiset ovat nimenomaan suunnitelleet sitä vauvan "saamista". Sitten kun se on saatu voidaankin jo siirtyä elämässä eteenpäin ja seuraavan projektin pariin. Ja seuraavaksi projektiksi ei ole suunniteltu vauvan/lapsen hoitamista, vaan uran saamista uuteen nousuun.

 

[mie]

Kyllä tiedän ja olen aina yhtä :headwall: kun sellaisen tapaan.

 

[endie]

Sellaiset ovat nimenomaan suunnitelleet sitä vauvan "saamista". Sitten kun se on saatu voidaankin jo siirtyä elämässä eteenpäin ja seuraavan projektin pariin. Ja seuraavaksi projektiksi ei ole suunniteltu vauvan/lapsen hoitamista, vaan uran saamista uuteen nousuun.

voisikohan se nyt olla osittain noin joissain tapauksissa .. ehkäpä joo. en mä yleistää tosiaan halua!

 

[Hoodrat]

Nyt saan kaikki vihat päälleni, mutta tunnistan itseni kuvauksesta. Olen 10-vuotta miettinyt vauvan tekoa ja KYLLÄ, Aion mennä n. 8 kk päästä töihin, ainakin osa-aikaisesti!

 

[endie]

Nyt saan kaikki vihat päälleni, mutta tunnistan itseni kuvauksesta. Olen 10-vuotta miettinyt vauvan tekoa ja KYLLÄ, Aion mennä n. 8 kk päästä töihin, ainakin osa-aikaisesti!

njääh, kuka nyt jaksais vihata tuollasen perusteella :hug:
mutta älä turhaan suunnittele vielä kuvioita ettei tule "pettymyksiä" tms. voihan ollakin että ihastut kotiäitiyteen täysin vauvan kanssa ja jatkat sitä pidempään.tai sitten et. never know

 

[pyrstö]

Niin mä oon jotenkin sitä mieltä, että mitä enemmän harkittu ja toivottu lapsi on, sitä ruusuisemmat kuvat sitä itselleen on luonut siitä arjesta ja sitä pahempana se todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja toki poikkeuksiakin on.

...näin myös minä näkisin...

 

[ieras]

Nyt saan kaikki vihat päälleni, mutta tunnistan itseni kuvauksesta. Olen 10-vuotta miettinyt vauvan tekoa ja KYLLÄ, Aion mennä n. 8 kk päästä töihin, ainakin osa-aikaisesti!

No ehkä se mieli muuttuu, kun se oma pieni on siinä. Samaa sanoi mun kaveri, mutta sitku se lapsi olikin siinä niin nyt se on kolmatta vuotta kotona ja sillä on jo kaksi lasta

 

[kotiäitinä kohta 3 vuotta]

Niin mä oon jotenkin sitä mieltä, että mitä enemmän harkittu ja toivottu lapsi on, sitä ruusuisemmat kuvat sitä itselleen on luonut siitä arjesta ja sitä pahempana se todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja toki poikkeuksiakin on.

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

 

[vieras]

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Kivat sulle. Kannattaisi kuitenkin aina muistaa, että me olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilainen elämäntilanne jonka ansiosta toiset jaksaa paremmin ja toiset huonommin. Se ei siltikään tee muista sen huonompia ihmisiä.

 

[???]

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Kivat sulle. Kannattaisi kuitenkin aina muistaa, että me olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilainen elämäntilanne jonka ansiosta toiset jaksaa paremmin ja toiset huonommin. Se ei siltikään tee muista sen huonompia ihmisiä.

Kuka tässä on ollu kenestäkään huonoa ihmistä tekemässä?

 

[Madicken04]

Niin mä oon jotenkin sitä mieltä, että mitä enemmän harkittu ja toivottu lapsi on, sitä ruusuisemmat kuvat sitä itselleen on luonut siitä arjesta ja sitä pahempana se todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja toki poikkeuksiakin on.

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Voisiko olla että lapset vaan ovat erilaisia ja sinulla on käynyt hyvä säkä. =) Mikä siis on todella ihana juttu, itsekin esikoisen kanssa ihmettelin miten (lähes) kaikki sujui niin mukavasti ja nautin joka hetkestä. Olin kanssa etukäteen varautunut "pahimpaan".

Kuopus oli sitten vähän toista maata ja osasin jo ymmärtää paljon paremmin väsyneitä äitejä jotka valittavat arjen raskautta. Ehkä siinä omassa väsymyksessä on todella jotain taustaa siihen että haluaa töihin aiemmin? Esikoisen kohdalla aloin tehdä satunnaista keikkaa lapsen ollessa 9kk, jos en olisi ollut uudelleen raskaana olisi töihinpaluu ollut edessä muutamaa kuukautta myöhemmin kun mies halusi jäädä kotiin. Silloin onneksi sain raskauden varjolla jatkaa kotiäitiyttä, ajatus töihinpaluusta ihan täyspäiväisesti tuntui kamalalta! Mutta sitten myöhemmin kuopuksen ollessa vuosikas olikin jo piristävää vaihtelua päästä töihin ja jättää lapset & koti miehen haltuun...

muoks. ja tosissaan olen nauttinut lasten kasvun ja kehityksen seuraamisesta myös töihinpaluun jälkeenkin.

 

[kohta 3v kotiäitinä]

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Kivat sulle. Kannattaisi kuitenkin aina muistaa, että me olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilainen elämäntilanne jonka ansiosta toiset jaksaa paremmin ja toiset huonommin. Se ei siltikään tee muista sen huonompia ihmisiä.

Täällä minun mielestäni "parjattiin" pitkään odottaneiden ruusuisia kuvitelmia. Kerroin että omat kuvitelmani eivät olleet ruusuisia mutta arki on sitten sitä ollutkin. =D

 

[kohta 3v kotiäitinä]

Niin mä oon jotenkin sitä mieltä, että mitä enemmän harkittu ja toivottu lapsi on, sitä ruusuisemmat kuvat sitä itselleen on luonut siitä arjesta ja sitä pahempana se todellisuus iskee vasten kasvoja. Ja toki poikkeuksiakin on.

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Voisiko olla että lapset vaan ovat erilaisia ja sinulla on käynyt hyvä säkä. =) Mikä siis on todella ihana juttu, itsekin esikoisen kanssa ihmettelin miten (lähes) kaikki sujui niin mukavasti ja nautin joka hetkestä. Olin kanssa etukäteen varautunut "pahimpaan".

Kuopus oli sitten vähän toista maata ja osasin jo ymmärtää paljon paremmin väsyneitä äitejä jotka valittavat arjen raskautta. Ehkä siinä omassa väsymyksessä on todella jotain taustaa siihen että haluaa töihin aiemmin? Esikoisen kohdalla aloin tehdä satunnaista keikkaa lapsen ollessa 9kk, jos en olisi ollut uudelleen raskaana olisi töihinpaluu ollut edessä muutamaa kuukautta myöhemmin kun mies halusi jäädä kotiin. Silloin onneksi sain raskauden varjolla jatkaa kotiäitiyttä, ajatus töihinpaluusta ihan täyspäiväisesti tuntui kamalalta! Mutta sitten myöhemmin kuopuksen ollessa vuosikas olikin jo piristävää vaihtelua päästä töihin ja jättää lapset & koti miehen haltuun...

muoks. ja tosissaan olen nauttinut lasten kasvun ja kehityksen seuraamisesta myös töihinpaluun jälkeenkin.

Ehkäpä juu olet oikeassa. Täytyy sitten todeta että hyvää kannatti odottaa! Vaikka varmaan olisin tyytynyt "huonompaankin" jos aikaisemmin olisi saanut.

 

[xxl]

Minä odotin ja toivoin omaani 12 vuotta ja 2 kuukautta ennen kuin syntyi. Olin varautunut rankkaan alkuun. Mutta yllätyinkin positiivisesti! Vielä ei ole eteen tullut mitään kovin rankkaa ja ihmettelenkin miksi jotkut äidit kitisee ja valittaa miten rankkaa lasten kanssa on???!!! Olisihan siihen pitänyt osata varautua!??? Olen nauttinut joka hetkestä ja nautin jatkossakin lapseni kasvun ja kehityksen seuraamisesta!

Kivat sulle. Kannattaisi kuitenkin aina muistaa, että me olemme erilaisia ihmisiä ja meillä on erilainen elämäntilanne jonka ansiosta toiset jaksaa paremmin ja toiset huonommin. Se ei siltikään tee muista sen huonompia ihmisiä.

Sun kannattas mennä maate eikä notkua täällä jos on noin rankkaa etkä meinaa jaksaa. Et tainnu oikein ymmärtää tekstin sisältöä oikein. =)

 

[vieras]

,,, jotka ovat kauan odottaneet ja suunnitelleet vauvaa ja on vienyt vuosia kunnes odotus on palkittu.. ja sitten ihan muutaman - kolmen,neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä jo hinkuvat ihan täysillä töihin ja vauvaa hoitoon .

mä tapasin yhden tällaisen äidin tänään - ja voi juku et teki mieli niin sanoo, että "kyllä sää ehdit niitä töitä tehdä vielä vuosia, nauti nainen nyt!" :ashamed:

minä tiedän, että me olemme erilaisia, me ihmiset, enkä oleta, että pitäis olla "ikuisuus" kotiäitinä tms, joten turha tulla kettuilemaan sellaista!
sitä vaan kaikkea miettii ja "ihmettelee". :ashamed: :snotty:

Tiedän, yhdella on ollut ennen molempia lapsiaan hirmuinen vauvakuume ja vannonut olevansa lasten kanssa kotona vähintään 3 vuotta (tai kauemminkin, kouluikään asti koska heillä todella olisi siihenkin varaa koska mies on yritysjohtaja) ja sitten kuitenkin kun molemmat on olleet reilun vuoden, mieli on muuttunut ja äiti palannut töihin. No, hänellä taustalla aiemmin sairastettu masennus ja isovanhemmat muutenkin pyörittää perheen arkea sen takia ettei äiti väsyisi liikaa. Joten hänellä se kotona olemisen raskaus on kuitenkin yllättänyt, jopa toisella kertaa.

 

[vieras]

En todellakaan tiedä. Tiedän äitejä jotka ovat toivoneet lasta pitkään mutta ovat olleet lapsen saatuaan samanlaisia äitejä kuin muutkin. Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

 

[v]

Valitettavasti tiedän. ja nämä äidit alkavat puhumaan töihin paluusta jo vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, osa on palannutkin työelämään.
Yksi kaveri harmitteli kun meni esikoisensa ollessa 10kk töihin, kuopusta odottaessa sanoi haluavansa olla kotona useamman vuoden lasten ollessa pieniä, kun harmitti niin kvoasti, että oli mennyt omasta mielestään liika aikaisin töihin esikoisen kohdalla. No kuopuksen ollessa 4kk palasi tämä äiti töihin, kuopuksen ollessa 8kk meni vauva hoitoon.

 

[mitä sitten]

Valitettavasti tiedän. ja nämä äidit alkavat puhumaan töihin paluusta jo vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, osa on palannutkin työelämään.
Yksi kaveri harmitteli kun meni esikoisensa ollessa 10kk töihin, kuopusta odottaessa sanoi haluavansa olla kotona useamman vuoden lasten ollessa pieniä, kun harmitti niin kvoasti, että oli mennyt omasta mielestään liika aikaisin töihin esikoisen kohdalla. No kuopuksen ollessa 4kk palasi tämä äiti töihin, kuopuksen ollessa 8kk meni vauva hoitoon.

Kotona olo ei kai sit sovi kaikille!