Tiedättekö mikä ärsyttää

[hiljalleen]

Kun on ollut aina se joka tarjoaa ystävilleen tukea, lohdutta, halaa, tarjoaa olkapäätään, yrittää auttaa, löytää ratkaisuja.
Näin olen luonnostaan tehnyt vaikka ollut samaan aikaan itsellään vaikeaa, mutta olen jättänyt tuona hetkenä itseni taka-alalle ja kuunnellut ystävää.

Nyt kun on itse tilanteessa jossa ei ole koskaan ennen ollut, ei koskaan. tosi solmussa itsensä kanssa, omien tunteitten kanssa moni vuotista puolisoaan kohtaan. samaan aikaan kaipaa jotain mitä ei voi saavuttaa...
Nyt tarvitsisin suunnan näyttäjän, olkapään...mutta kun soitan ystäville ja kysyn mitä kuuluu, kaikilta tulee kauhea ryöppy ikäviä asioita, taas olen se joka lohduttaa, tukee, en edes nyt kun olen aivan rikki, saa sanottua etten jaksa.
Jos sen sanon ääneen, pelkään etten oikeasti jaksa

Mutta miksi ihmiset ei voi ymmärtää että myös joskus tuolla auttajalla, kuuntelijalla voi olla vaikeaa, niin vaikeaa että tarvitsee oikeasti itse kuuntelijaa?

 

[clivia]

Tiesitkö että myös vahvuuteen voi sairastua? =)
Mä opin sen että ne ystävät joiden olkapäänä vuosia olin,ei heillä ollut aikaa eikä halua kuunnella minua silloin kun itse olin elämäntilanteessa jossa näännyin.
Lopulta vaan tuli mitta täyteen ja sanoin että mä en jaksa olla ikuisesti se paskasanko ihmisille jonka niskaan kaadetaan aina kaikki paha ja negatiivinen.
Että mullakin on tunteet ja elämä joka ei todellakaan ole helppoa mutta ketä se teistä kiinnostaa että mä en jaksa enää kuunnella muiden avautumisia.

Sen oivaltaminen ettei tarvitse olla likasanko kesti vuosikymmeniä,kun täytin 40 vuotta,päätin että karsin elämästäni kaikki ihmiset jotka tuottaa mulle mieliharmia,surua,tuskaa,ahdistusta ja imee minusta kaikki voimavarat.

Kaikki muut olen saanut karsittua paitsi lasteni isän joka on ikuinen pallo nilkassa kunnes kuopuskin on täysi-ikäinen.Pakko olla tekemisissä kun on yhteishuoltajuus.

Opi sanomaan ei,se kannattaa.

 

[heikku]

No mulla siskon kanssa vähän sama juttu,kuuntellin sitä,kun murheita oli,soitti ihan pienistäkin asioista välillä,kamalin oli kun löysin sen vessanlattialta pökertyneenä,oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä,tuohon aikaan meidän isä kuoli ja tottakai mä tuin mun siskoa varsinkin tuon itsemurhayrityksen jälkeen..mulle ei itelleni jäänyt aikaa sitten tutkiskella omia tuntemuksia isän kuolemasta,jotenkin pääsin siitä vaan itellään sitten eteenpäin.No sitten lainasin rahaa,siitä on puolitoistavuotta aikaa ja vieläkään en ole takaisin saanut lainaamiani rahoja..sisko päässyt yli asioista,käy töissä ja on poikaystävä.Mulle ei soittele eikä paljon rahojakaan kuulu..Tiedän miltä susta tuntuu todella :hug:

 

[sama täällä]

mulla ihan sama stoori, paitsi en enää jaksa soittaa ystävilleni (?) ja kyselle heidän kuulumisiaan. ja kuinka ollakaan, kukaan ei ole soittanut mullekaan. olen ihan yksin ja rikki, mietin, onko mulla ystäviä ollutkaan. ja nyt mulle ollaan vihaisia, ku en pidä yhetyttä. mä olen vaan niin solmussa ite, että olis tosi kiva, että joku olis mun kuulumisista kiinnostunut

 

[no jo vain]

Mitä sä kaipaat mitä et voi saavuttaa ?

Ihmiset on itsekkäitä , ne kaipaa kuuntelijaa , mutteivät jaksa itse kuunnella. Ja jos se , mistä haluat puhua , on toiselle vaikea asia , niin kuunteleminen on vielä vaikeampaa.

Mikä sua pitää suhteessa / asunnossa jossa sun on paha olla ? Aina voi lähteä , jos olo on kertakaikkisen kamala. Pitää miettiä omaa jaksamista , eikä venyttää pinnaa äärimmilleen - noi kuminauhat kun katkeaa , niin lopputulos on turhan usein iltapäivälehtien lööpeissä.

 

[mismina]

Mulle voi aina tulla avautumaan joko yksityisviestillä , sähköpostilla , mesen kautta tai puhelimen välityksellä ( jos vaan tietää numeron mihin soitella ) . Tiedän itte miltä tuntuu kun kukaan ei kuuntele tai välitä p..n vertaa , ja pyrin siksi olemaan läsnä kun joku tarvitsee olkapäätä.
Joskus on hankala paikka eikä juuri silloin ole aikaa , mutta olen kyllä ottanut sit yhteyttä mahdollisimman pian , enkä ole toistaiseksi pamauttanut luuria korvaan sellaisellekaan joka soittaa keskellä yötä - oli se sit kännissä tai selvinpäin.

Jaksamista jokaiselle , mulle voi aina viestiä jos tuntuu siltä että on jotain mitä ei yksin jaksa kantaa.