Tiedän, että asia on loppuun koluttu ja termillä helposti leimataan ihminen josta joku ei pidä ja diagnooseja jaellaan mielivaltaisesti, niin...

[ap]

nyt viimein kun luin "oireet" ja kuuntelin pari radionauhoitetta, tulin siihen tulokseen, että äitini todellakin kärsii (tai läheiset kärsii) narsistisesta luonnehäiriöstä. Hänen oma lapsuutensakin tukee tätä huomiotani. Raimo Mäkelän vinkkiä taistele onkin tullut jo koitettua, tehottomasti. Pakenenkin jatkuvasti, mutta senkin teen tuloksettomasti. Jääkö minulle nyt jäljelle sitten tietoinen, vapaaehtoinen kärsiminen? Puolisosta, työkavereista ym. pääsee sentään kovin halutessaan eroon, mutta omasta äidistä ei niin vaan "erotakaan". Etenkin kun hän on minut tällaiseksi nössöksi kasvattanutkin.

 

[Kowalski]

Välirikko on mahdollinen, muttei ihan helppo.

Ystävä katkaisi välit äitiinsä n. 6 v sitten. Kokonaan. Eivät ole jutelleet sanaakaan, kerran ovat nähneet sattumalta.

 

[ap]

Musta vaan tuntuu, etten pysty laittamaan välejä kokonaan poikki, mutta oma jaksaminenkin askarruttaa. Jokaisen puhelun tai käynnin jälkeen menee viikkoja ennekuin olen taas kasassa. Miten yksi ihminen voi saada sellaista aikaan? Hänellä vaan on niin vaikeaa, ja eikös mun velvollisuuteni ole olla äitini tukena?

 

[Kowalski]

Musta vaan tuntuu, etten pysty laittamaan välejä kokonaan poikki, mutta oma jaksaminenkin askarruttaa. Jokaisen puhelun tai käynnin jälkeen menee viikkoja ennekuin olen taas kasassa. Miten yksi ihminen voi saada sellaista aikaan? Hänellä vaan on niin vaikeaa, ja eikös mun velvollisuuteni ole olla äitini tukena?

Jos se syö sinun kaikki voimasi, niin ei. Sulla ei ole velvollisuutta olla äitisi tukena: rajansa kaikella.

 

[Satunnainen ohikulkij]

Olen oikeasti tosi pahoillani, että teidän välit äiteihin on noin huonot!

 

[Kowalski]

Olen oikeasti tosi pahoillani, että teidän välit äiteihin on noin huonot!

Teidän? Mulla ja äidilläni on todella läheiset välit. Mutta ikävä kyllä kaikkien äidit eivät ole ihania...

 

[ap]

Olen oikeasti tosi pahoillani, että teidän välit äiteihin on noin huonot!

Niin minäkin.

 

[vieras]

Musta vaan tuntuu, etten pysty laittamaan välejä kokonaan poikki, mutta oma jaksaminenkin askarruttaa. Jokaisen puhelun tai käynnin jälkeen menee viikkoja ennekuin olen taas kasassa. Miten yksi ihminen voi saada sellaista aikaan? Hänellä vaan on niin vaikeaa, ja eikös mun velvollisuuteni ole olla äitini tukena?

Mä en tiedä, millainen äitisi on tai miten käyttätyyy sinua kohtaan. Mutta jos et missään tapauksessa voi laittaa välejä poikki, sinun tulisi oman hyvinvointisi takia hieman "säännöstellä ja rajoittaa" yhteydenpitoa. Jos puhelut tai tapaamiset menevät överiksi, sinä voit aivan hyvin lopettaa puhelun kesken tai lähteä pois tilanteesta. Ei tarvitse jäädä kuuntelemaan mitä tahansa sontaa, mistä saat vain huonon olon itsellesi. Voit tehdä myös niin, ettet vastaa hänen puheluihinsa, vaan keräät hieman voimia ja soitat sitten itse hänelle päin. Puhelua ennen kertaat mielessäsi "säännöt", eli missä vaiheessa ja missä tilanteessa sinun pitää lopettaa puhelu.

 

[ap]

Hän mm. heittelee aivan normaalien ja mukavienkin keskustelujen väliin yks kaks asioita, joista tietää etten pidä ja hän tietää, että saa mut pois raiteiltani niillä jutuillaan, ja jatkaa niin nopeasti seuraavaan asiaan ihan muina naisina, kuin ei olisi mitään sanonutkaan. Musta tuntuu, ettei mulla ole aikaa reagoida mitenkään. Tilanne ikäänkuin menee ohi ja mä vaan jää ihmettelemään monttu auki. Jatkuvasti saa olla varpaillaan, se kuluttaa hekisesti niin helvetisti. Mun sanat on hänelle kuin ilmaa, ellen ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän hakee tukea muilta jos joku on hänen kanssaan eri mieltä ja halveksii ihmisiä jotka eivät jaa hänen kanssaan samoja, jokus jopa hyvin häiriintyneitäkin, mielipiteitään. Hän todellakin kerää ympärilleen hovia, ei viihdy ollenkaan yksin ja aina on oltava sosiaalisten tilanteiden keskipiste. Tässä nyt nämä muuta avain mainitakseni.