Miltä se kuulostaa sen sairastuneen henkilön päässä?
Ihan sama.
Vitut, ajakoon päälle.
Siinähän tietää ajaneensa.
Ihan sama, mitä teen tänään, milloin menen nukkumaan, väsyttää joka tapauksessa.
Et sä saa tehdä tuota kivaa juttua mistä sulle tulee hyvä olo, et sä voi masentuneena tehdä sitä. Sulla on tärkeämpääkin tekemistä. Ai, etkö jaksa? Et jaksa tiskata tai siivota? No et sitten ainakaan saa tehdä mitään kivaa. Tunne syyllisyyttä jos olet iloinen.
Makaa sohvalla koneella selaten niitä samoja kolmea sivua läpi yhä uudelleen, ajatellen että pitäis nousta ja tehdä jotain fiksua.
Mutta ethän sä viitsi. Oot laiska ja paska, saamaton liero.
Et jaksa edes kodistas pitää huolta, vaikka sitä nimenomaan toivoit.
Yhtäaikaa pelkäät ja toivot kysymystä "Mitä kuuluu?" Toivot että joku kysyisi sen, jotta uskaltaisit sanoa että "Perkeleen pahaa, auta minua" mutta tiedät ettet uskaltaisi sanoa sitä kuitenkaan, vaan vastaat "Ihan hyvää." Ihan hyvää, niin.
Et sinä ole tarpeeksi masentunut. Et ole tappamassa itseäsi tai viiltämässä ranteita auki ainakaan juuri nyt. Et sä tarvii apua, et ole ansainnut sitä. Sun pitäis pärjätä itse. Et sä oo sairas, ainoastaan itsekäs kun luulet niin.
Haluat juoda alkoholia, koska et välitä etkä halua ajatella. Haluat vain seuraavaan aamuun. Sinulla on vastuusi, minkä haluat kantaa kunnialla, haluat pärjätä itse, muttet vain voi, etkä osaa päästää vastuusta irti. Ja sitten jos uskallat, niin tunnet taas syyllisyyttä. Sun pitäis jaksaa.
Tiedät että yöt ovat pahimpia, klo 23 jälkeen. Tiedät että silloin inhoat itseäsi eniten, pelkäät tulevaisuutta, ja jos tällaisena hetkenä olisit lääkärissä niin sinut passitettaisiin osastolle. Sitten aamulla kun on lääkäri, niin et enää voi niin huonosti, etkä saa sanottua sitä lääkärille. Vähättelet sairauttasi, vähättelet itseäsi.
Vihaat itseäsi koska olet niin laiska ja saamaton, joka ei jaksa edes kotona hoitaa lastaan. Ilkeilet toisille ihmisille, kiukkuat eikä sinua kiinnosta vaikka toinen suuttuisi. Ja sitten toisaalta olet todella paska siitä että kiukkusit toiselle. Ja sätit itseäsi taas.
Et sä oo sairas. Sä oot vaan laiska, ryhdistäydy. Tuolla on ihmisiä jotka tarvii enemmän apua kuin sinä, eikä ne valita. Et sä saa valittaa. Et saa olla surullinen, etkä vihainen, koska muut eivät pidä.
Rintaasi repii joka kerta kun joku ihminen sanoo sinulle odottamatonta, etkä osaa vastata mitään, saati jotain fiksua. Pelkäät soittaa virastoon, koska et voi ennustaa miten puhelu menee.
Pelkäät että nolaat itsesi, ja muut pitävät sinua idioottina.
Joka oletkin.
Ihan sama.
Vitut, ajakoon päälle.
Siinähän tietää ajaneensa.
Ihan sama, mitä teen tänään, milloin menen nukkumaan, väsyttää joka tapauksessa.
Et sä saa tehdä tuota kivaa juttua mistä sulle tulee hyvä olo, et sä voi masentuneena tehdä sitä. Sulla on tärkeämpääkin tekemistä. Ai, etkö jaksa? Et jaksa tiskata tai siivota? No et sitten ainakaan saa tehdä mitään kivaa. Tunne syyllisyyttä jos olet iloinen.
Makaa sohvalla koneella selaten niitä samoja kolmea sivua läpi yhä uudelleen, ajatellen että pitäis nousta ja tehdä jotain fiksua.
Mutta ethän sä viitsi. Oot laiska ja paska, saamaton liero.
Et jaksa edes kodistas pitää huolta, vaikka sitä nimenomaan toivoit.
Yhtäaikaa pelkäät ja toivot kysymystä "Mitä kuuluu?" Toivot että joku kysyisi sen, jotta uskaltaisit sanoa että "Perkeleen pahaa, auta minua" mutta tiedät ettet uskaltaisi sanoa sitä kuitenkaan, vaan vastaat "Ihan hyvää." Ihan hyvää, niin.
Et sinä ole tarpeeksi masentunut. Et ole tappamassa itseäsi tai viiltämässä ranteita auki ainakaan juuri nyt. Et sä tarvii apua, et ole ansainnut sitä. Sun pitäis pärjätä itse. Et sä oo sairas, ainoastaan itsekäs kun luulet niin.
Haluat juoda alkoholia, koska et välitä etkä halua ajatella. Haluat vain seuraavaan aamuun. Sinulla on vastuusi, minkä haluat kantaa kunnialla, haluat pärjätä itse, muttet vain voi, etkä osaa päästää vastuusta irti. Ja sitten jos uskallat, niin tunnet taas syyllisyyttä. Sun pitäis jaksaa.
Tiedät että yöt ovat pahimpia, klo 23 jälkeen. Tiedät että silloin inhoat itseäsi eniten, pelkäät tulevaisuutta, ja jos tällaisena hetkenä olisit lääkärissä niin sinut passitettaisiin osastolle. Sitten aamulla kun on lääkäri, niin et enää voi niin huonosti, etkä saa sanottua sitä lääkärille. Vähättelet sairauttasi, vähättelet itseäsi.
Vihaat itseäsi koska olet niin laiska ja saamaton, joka ei jaksa edes kotona hoitaa lastaan. Ilkeilet toisille ihmisille, kiukkuat eikä sinua kiinnosta vaikka toinen suuttuisi. Ja sitten toisaalta olet todella paska siitä että kiukkusit toiselle. Ja sätit itseäsi taas.
Et sä oo sairas. Sä oot vaan laiska, ryhdistäydy. Tuolla on ihmisiä jotka tarvii enemmän apua kuin sinä, eikä ne valita. Et sä saa valittaa. Et saa olla surullinen, etkä vihainen, koska muut eivät pidä.
Rintaasi repii joka kerta kun joku ihminen sanoo sinulle odottamatonta, etkä osaa vastata mitään, saati jotain fiksua. Pelkäät soittaa virastoon, koska et voi ennustaa miten puhelu menee.
Pelkäät että nolaat itsesi, ja muut pitävät sinua idioottina.
Joka oletkin.