Temperamenttiset äidit - miten kestää uhmaikä pysyen itse aikuisena?

["äitinä"]

Siinähän se kysymys tulikin. Itse olen luonteeltani helposti tulistuva, tunteet näyttävä ihminen. Lepyn yhtä nopeasti kuin suutun. Vaikea kohdata lapsen uhmaa, kun itsekin tulistun niin helposti!

Minulla on kolme lasta, josta keskimmäisellä on kova uhmaikä, sekä on kovasti mustasukkainen vauvasta. Uhmaa, kiukkua, huuta, raivoa tulee joka päivä monta kertaa, mitä pienimmistä pettymyksistä.

Sitä kysyisin, että miten saatte pidettyä itsenne "viileinä" ja rauhallisina pahimman uhman ja huutaraivarin iskiessä, kun taaperolta lentää tavarat ja raukka ei itsekään pysy tunteittensa vuoristoradassa mukana?

Itse hermostun helposti etenkin väsyneenä, jolloin tulee taannuttua lapsen tasolle, toruttua vähän turhan kovaa tai huudettua "nyt riittää! Äidillä menee hermo!"

Välillä tilanne yltyy niin pahaksi että nappaan pikku uhmiksen (öö... huutavan villipedon) syliin, jossa rimpuilee ja karjuu helposti kymmenenkin minuuttia, jolloin vasta rauhoittuu..

Kokemuksia uhmasta, keinoista pitää itsensä rauhallisena yms ?

 

[mamacita_]

Aluksi hermostuin nopeasti ja aloin huutaa. Nyt en enää jaksa "välittää" kiukuttelusta. Tavarat ei meillä lentele koska jos alkais lapsella lentelemään niin varmaan tietää et sit voi lentää äidilläkin.

 

["vieras"]

Järjellä mutta vaikeaa se on. Mä oln jo huutanu ennen kuin itse tajuan. Onneksi mies on toista maata ja viheltää pelin poikki.
Mä suutun jopa itselleni kun suutun.

 

["Anne"]

Uhkaan arestilla ja toteutan uhkauksen.
Kun muksu käyttäytyy huonosti ja alkaa pinnaa kiristää lasken ääneen kolmeen. Lapsi tietää että sitten joutuu arestiin jos ei lopeta. Lisäksi se kolmeen laskeminen auttaa itseäni toimimaan karvvan verran harkitummin. Arestin aikana ehtii itse vähän rauhoittumaan myös.

 

[sympatiat]

ihan sama juttu kuin meilläkin. tsemppiä, ei se enää kauan kestä..

 

["vieras"]

Hemmetin tiukassa se oman maltin säilyttäminen välillä on ollut eikä aina onnistukaan. Välillä tulee huudettua kuin pikkukakara itsekin. Paras keino on, kun poistuu toiseen huoneeseen itse rauhoittumaan. Jos kaksoset nyt ei ihan ole toistensa kurkussa (kuvaannollisesti), niin tuon poistumisen voi hetkeksi tehdä.

 

["xxx"]

Mulla taas auttaa se, että nakkaan riehuvan uhmaikäisen toiseen huoneeseen, suljetun oven taakse. Siellä saa raakkua sydämensä kyllyydestä. Ainakin meillä myös uhmis on niin temperamenttinen, että mitkään järkipuheet, uhkaukset lelun menettämisestä jne ei tehoa (vaikka oikeasti kyllä toteutan ne). Kunhan on aikansa riehunut, on molemmat valmiita keskusteluun. Pitää tosin olla paikka, jossa ei voi tehdä tuhojaan.

 

["Vieras"]

Ekan lapsen kohdalla se onki vaikeaa. Eka lapsi on momessa muussakin suhteessa harjoituskappale :/ muiden kohdalla jo paremmin on pitäny pinna kun tietää mitä se on.