Teinköhän väärän ratkaisun...

["piipa"]

LAiton 3,5 vuotiaani "virikehoitoon" neuvolan suosituksesta ja olen siis 2-v:n ja vauvan kanssa ite kotona. Lapsi käy hoidossa 2krt/viikko ja on tuntunut viihtyvän tosi hyvin päiväkodissa. Mutta ongelmiakin on mm. päiväunet. Kotona ollessan on päikkärit nukkunut, mutta nyt pk:ssa ei uni tule ja illat on ihan mahdottomia. Toisaalta taas jos nukkuu päikkärit kotona, illasta venyy 10:een asti. Molempi pahempi :/ Vai voikohan tuo ilta hulina johtua muuttuneesta tilanteesta (hoidossa vasta 3:tta viikkoa)? Toinen mietityttävä asia on tämä oma syyllisyyden tunne lapsen hoitoon menon johdosta. Tunteekohan hän olonsa hylätyksi tietäessään, että me muut olemme kotona ja hänet viedään muualle? jne. Tällä hetkelläkin ikävä olo. Lapsi ei siis ole hoidossa oman jaksamiseni vuoksi, vaan olen pinestä vauvasta asti ollut huolissani hänen pakonomaisesta levottomuudestaan ja sosiaalisista taidoistaan ja nähtiin neuvolan kanssa yhdessä hyväksi se, että näitä mun huolenaiheuttajia arvioisi joku ulkopuolinen -tässä tapauksessa siis päiväkodin henkilökunta- niinku pitemmällä aikajaksolla. Sanokaa te jotain ku ahistaa.

 

["Kolmen lapsen äiti"]

Jos lapsesi lähtee päiväkotiin ilman suurempaa vastustusta ja tuntuu viihtyvän siellä hyvin, ei kait sulla ole syytä huoleen. Ja todellakin hän on vasta vähän aikaa ollut siellä, niin että sopeutiminenkin on vielä kesken. Minun lapseni lähti päiväkotiin 4,5-vuotiaana. Hänellä meni muistaakseni kuukausia, ennenkuin alkoi hoidossa ollessaan rauhallisesti päiväunia nukkua. Kotona päiväunet sujuivat aina hyvin. On ihan luonnollista, että lapsi on vähän ylivillinäkin hoitopäivän jälkeen - onhan hän saanut paljon virikkeitä, mitä päiväunien puutteesta johtuva väsymys voimistaa.Sekin on hyvä, että joku ulkopuolinen taho voi antaa arvionsa huolenaiheisiisi (lapsen levottomuus, sosiaaliset taidot) liittyen. Älä pode turhaa syyllisyyttä.

 

["Mie vaan"]

Itse olen tuon ratkaisun edessä kun vauva syntyy ihan kohta ja esikoinen on nyt tarhassa. Mietin että jatkanko sitä. Tarhassa ovat itse sitä mieltä että 3-vuotias(ainakin meidän) tarvitsee jo niitä kavereita ja kyllähän tuo siellä olosta selvästi nauttii ja kaipaa sinne kun on vapaalla pidempään. Vaikka kuinka haluaisin uskoa että voin antaa lapselleni kaiken niin kyllä se paksa mutsi fiilis tulee viimeistään siinä vaiheessa kun tuo itkee kaverien perään. Meidän pihalla/lähellä kun ei asu samanikäisiä.

Oman kokemukseni perusteella siis sanoisin että teit ihan oikean ratkaisun.

 

[Anile83]

Ihan oikealta ratkaisulta minusta kuulostaa, mutta vaatii vähän aikaa sopeutua niin äidiltä kuin lapseltakin! Sullahan oli todella hyvä syy laittaa lapsi hoitoon. Itselläni on vielä aikuisenakin alkuun vaikeuksia nukkua vieraassa paikassa, joten en yhtään ihmettele, jos lapsellasikin on. Jos hän on päivällä väsynyt, kuten etenkin hoidossa lapset tuppaa olla, niin hän nukahtaa kyllä sielläkin päikkäreille, kunhan paikka tulee kunnolla tutuksi. Hän on vain 2 päivää viikossa hoidossa, joten voi kestää vähän ennen kuin paikka on hänelle riittävän tuttu unille rauhoittumiseen. Ja luulisi, että hän tuntee olonsa pikemminkin erityiseksi eikä hylätyksi, jos hän kerta viihtyy hoidossa hyvin, ja hänet viedään sinne "hauskaan leikkipaikkaan", jonne sisaruksetkaan ei pääse.