teinkö oikein?

Poikamme (viikon vajaa 1v) on nukahtanut aina rinnalle yöunille mentäessä. Hän ei myöskään suostu nukahtamaan muuta kuin minun eli äidin kanssa. Ajatuksissa on pyörinyt, josko opettaisi nukahtamaan ilman rintaa. Ei se minua sinänsä haittaa, mutta olisihan se hyvä, jos isikin joskus nukuttaisi ja joskushan sitä on opeteltava asia kuitenkin. Myöhemminhän se vain on vaikeaa irrottautua tästä tavasta. No, minä sitten päätin näin tehdä; Samat iltarutiinit kuin aiemminkin, mutta annoin tissiä sängyn reunalla, lapsi sylissä, jonka jälkeen lapsi unipussiin ja unilaulujen aika. Ensimmäinen ilta meni jotenkuten ok. Lapsi itkeskeli vähän, mutta rauhoitin sylissä ja siihen sitten sänkyyn ilman rintaa kyllä nukahti. Joka yö mennyt suht samalla tavalla, ei pitkään kestänyttä itkua tms. Tänään taas meni ihan pipariksi. Periksi en kyllä antanut, mutta huuto oli aikamoista! Se kesti noin 10min ja sylissä keikutin ja sitten taas kyllä nukahti itse. Mutta, miksi tämä tuntuu niin pahalta??? Tuntuu niin pahalta riistää toiselta hyvin rakas asia (muuta korvikkeeksi ei kelpaa, esim. tutti tai nalle). Yöllä sitten kyllä saa tissiä, en tiedä kuuluisiko sekin vierottaa nyt samalla. Ajattelin sitä odotella vielä tovin, koska nyt tekee hampaita, oppii uutta ym. niin koen hänen hakevan yöllä lohtua rinnalla. Tosiaan, miksi tulee niin paha mieli tuosta vaikka tiedän että on hyvä asia oppia nukahtamaan itsekseen (olenhan minä kuitenkin vierellä). Kuitenkin läheisyyttä saa ja sitä tissiä, ainut vaan että nukahtaessa pitää olla ilman.

 

Mulla on tyhmä kysymys, jos lapsesi syö kiinteitä, niin miksi edes yöllä enää syö? Eikös yö syötöistä olis ollut jo ajat sitten aika pääsät eroon?

Itse lopetin esikon yöpullon 4 kk ikäisenä, sillä hän söi hyvin pienen määrän enää öisin, 30-50 ml. Kuopukseltä yö tissi jäi pois 6 kk ikäisenä.

Pahalta tuntuu huudattaminen, mutta.....

 

Noh, sinä oot jo alottanut tällä tavalla, joten hyvä niin Kieltämäti ois varmaan kannattanut ensin jättää yösyömiset pois. Syökö vielä monta kertaa yössä?

Meilläkin 1-vuotias vielä tavallaan otti yömaitoa, heräsi aina n. aamuviideltä maidolle. Silloin annoin, muuten olisi herännyt jo uuteen päivään. Maidon avulla nukuttiin klo 8 asti. Mutta muuten oli nukkunut jo puolivuotiaasta yöt.

Jatka nyt vaan samalla linjalla. Kyllä se siitä, aikanaan :wave:

 

Meillä tuo nukutus vaihdettiin niin, että imetin neitin olohuoneessa ja iskä vei nukkumaan. Rauhottuikin mielestäni paremmin sänkyyn kuin mun viemänä, vaikka ei tuo iskä ollut ennen vienytkään. Ja kun tottui iskään lopetin pian perään myös nuo yösyötöt. Iskä nukkui tytön kanssa kolme yötä ja äiti elpy olohuoneessa. Eka yö oli aika huutoa, mut jo seuraava meni melko kivutta. Nykyään iskä vie nukkumaan aina ja neiti onnellisena vilkuttaa olan yli äitille yöntoivotukset. Neiti oli lopetusvaiheessa 1v 2kk. Nykyään 1v 6kk. Imetän edelleen muulloin kuin yöllä.

 

Ei ole varmaan olemassa oikeaa ja väärää tapaa kun kaikki lapset ovat niin erilaisia. Mutta mitä itse olen lukenut ja toiminut, niin emme ikinä nosta lasta pois sängystä kun sinne viedään nukkumaan (meillä tosin uskomattoman helppoa kun vauvasta asti tehty unikoulun mukaisesti, joten meillä vain nostetaan poika sänkyyn ja toivotetaan hyvää yötä - ilman mitään protesteja tai itkuja.

Eli ideana on se, että jos lapsen nostaa sängystä pois, hän saattaa ajatella että siellä onkin oikeasti niin kauheaa/vaarallista tms että vanhempi nostaa jopa pois. Eli kannattaisi opetella lapsi siihen että sänky on turvallinen paikka. Paijaile vaikka häntä hiukan siinä, mutta koeta olla niin vähäeleinen (ei turhia hössöttelyjä) kun mahdollista. Vähennä pikku hiljaa iltaista palvelua ja etenkin öistä (minäkin kyllä jo jättäisin tuon turhaksi opitun yösyötön pois...).

Meillä onnistuttiin pojan unikoulun kanssa, nk 5 min säännön kanssa. Eli annettiin itkeä/huutaa 5 min yhtäjaksoisesti, sitten mentiin rauhoittelemaan eli antamaan tuttia. Sitten taas 5 min. jne. Meillä poika oli silloin n 5-6 kk ikäinen ,jolloin myös lopetimme yösyötöt. Muistelisin että käytiin ekana iltana/yönä 5-6 kertaa. Seuraavana yönä 2-3 kertaa ja kolmenta ei kertaakaan. Sen jälkeen öiset heräilyt ja illalla turhat hössötykset jääneet pois. Nyt poika todellakin itsekin kipittää sängylleen että nyt nukkumaan. Sinne jää juttelemaan hetkeksi, mutta ei kestä kun pari minuuttia niin hiljaista on.

Meillä tämä tehtiin koska koemme että on paljon parempi lapselle itselleen oppia rauhoittumaan omin neuvoin. Lisäksi hän nukkuu paljon levolliisemmin kun ei tottumuksesta herää turhaan. Mainitsematta vielä että lapsen omalle kehitykselle ja itsenäistymiselle on erityisen tärkeää oppia luottamaan vanhempiin, etteivät he mihinkään häviä vaikka vievät nukkumaan jne... Luonnollisesti koen että olen paljon energisempi äiti kun saan itsekin levätä kunnolla.

Suosittelen lämpimästi unikoulua!

 

\

Suosittelen lämpimästi unikoulua!

Minä taas en. Sellanen pidettiin, ja nyt on yöt ihan tuskaa. Nukutaan 2-4 tuntia yössä. Ennen sentäs nukuttiin hyvin, vaikkakin suht usein herättiin laittamaan tissi suuhun. Toivon etten ikinä olis lopettanut yösyöttöjä, niin kauheita on öistä tullut :$ :'(

 

Kiitti vain neuvoista. Yösyötöt tosiaan pois pian jättämässä. Meillä siis nukutaan perhepedissä, joten siinä otan syliin vain, jos huuto yltyy hirmuiseksi. Se on tapahtunut vain kerran ja heti olen laskenut takaisin sänkyyn. Tänään meni jo paremmin, ei huutoja. Pari kertaa vain yritti kääntyillä, mutta hellästi aina käännän takaisin, että nyt nukutaan. Tosiaan, unohdin tuon perhepedin mainita.

 

Piti vain sanoa, että mustakin on tuntunut aika pahalta, kun ollaan yritetty opettaa tyttöä (vähän vajaa vuoden) nukahtamaan illalla omaan pinnikseen, eikä siis rinnalle. Yölläkin on yritetty rauhoitella ilman rinnalle "päästämistä" sänkyyn takaisin ja sylissäkin, mutta huuto on ollut aivan hysteeristä. Ei olla toistaiseksi jatkettu, on tuntunut ihan kuin kiusaisi toista.

 

Vielä univaikeuksista. Jos unikoulu ei onnistu pitää vielä tarkistaa millainen päivä lapsella on. Onko hänellä tarpeeksi virikkeitä? Mutta illalla rauhallista, ettei vilkastu liikaa ennen nukkumaan menoa? Ulkoillaanko tarpeeksi? Voiko olla vatsavaivoja jostain ruoasta? Katsooko lapsi tv:tä, joista saattaa pelottavat asiat siirtyä uniin?

Eli ei kannata heti tyrmätä, mutta toki ei kaikki voi aina kaikille onnistua.

Olen vain huomannut että suuri määrä valittaa väsymystään ja pitkiä nukuttamissessioitaan. En voi kun vain kertoa omasta kokemuksesta ja yrittää keksiä mitkä olisivat ne tekijät jotka ovat edesauttaneet meidän lapsen todella hyvään nukuttamis- ja nukkumistapaan.

Omalta osaltani - ei ole tarkoitus loukata - niin en kannata perhepetiä. Yleensä se lähtee liikkeelle vanhempien omasta halusta (on helpompaa syöttää öisin jne), mutta kannattaa ajatella asiaa myös lapsen omalta kannalta - pitkällä tähtäimellä.

Itse olen nukkunut vanhempieni välissä kouluikään asti koska pelotti niin pirusti. Kun nyt itse olen vanhempi haluan auttaa lastani siinä mielessä ettei turhaa koe moista pelkoa pimeästä vaan kokee saavansa turvaa itse omassa sängyssä.

Tekstistäsi tuli vielä mieleen, että olisi varmaan arvokasta että lapsi kokisi saada lohtua myös muista aikuisista, kun pelkästään omasta äidistään. Viimeistään 2-vuoden iässä hän alkaa enemmän ottamaan mallia isästään, jolloin olisi tosi tärkeää että lapsi kokisi myös isänsä turvana.

Mutta korostan, en halua millään lailla syyttää -mutta kun itse kysyit muiden kommenttia, niin halusin vain tuoda julki ehkä toisenlaisen ajattelutavan.