Teinitytön ahdistus

Hei H mikä on normaalia teiniangstia ja mikä menee yli, mihin pitää puuttua ja miten? Tieän, ei saisi tutkia toisen huonetta...mut huoneessa on lappuja ja päiväkirjoja, jotka viittaa ongelmiin kavereiden kanssa ja ajatuksiin oman elämän päättämisestä. Onko ne vaan jotain fantasiaa? Tyttö on 12. Vai pitääkö olla oikeasti peloissaan? Viedä tyttö hoitoon; minne?

 

Ei kai tuollainen ole normaalia, onko hyvät välit teihin vanhempiin, puhu ja kysele, välillä ahistukseen asti. Lapsi kaipaa huomiota vaikka haukkuisi vanhemmat maanrakoon. Jos ei puhu sulle soita kouluterveydenhoitajalle/kuraattorille.

 

Kuinka läheiset välit sinulla on tytön kanssa, ts. avautuisikohan sinulle jos yrittäisit keskustella asioista?
(Älä kuitenkaan sano, että olet mennyt tonkimaan hänen henkilökohtaisia asioitaan)

Teineillä voi ajoittain olla kovaakin ahdistusta ja maailmantuskaa, mutta 12-vuotias on vielä lapsi, ei edes teini.
Noin nuoren kohdalla huolestuisin entistä enemmän.

 

Niin olen tosi suruissani. Kuvittelisin, että meillä on OK välit. Mutta ei se mulle noista mitään juttele, vaikka yrittäisin kysellä, onko kaikki OK. Yleensä valittaaa vähän kaikesta, joten en ole osannut ottaa kovin vakavasti. Muttaa nyt jotwenkin tuntuu pitävän sitä Enkeli-Elisaa mallina. Eli ei kyllä ollut yhtään hyvä veto siltä kirjailijalta -joo en saa sellaista kontaktia tyttöön, että puhuisi. Koulut, harrastukset menee OK mutta kavereita ei tällä hetkellä juuri ole ennen oli paljon.

 

Lähtisin lähestymään asiaa enemmänkin "kaveripohjalta", eli ihan vaan kyselemällä miten menee ja miten kavereiden kanssa jne. Kyselisin kavereista ja koulusta ja tämmösestä, enkä lannistuis vaikka tyttö tiuskisi tai vetäytyisi kuoreensa. Äiti on yleensä se viimeinen, jolle avaudutaan, joten yrittäisin varovasti kepillä jäätä tällä taktiikalla, ja sanoisin olevani huolestunut kun tyttö vaikuttaa siltä kuin jokin olisi vinossa. Rohkaisisin myös sanomalla, että äidille voi aina puhua, eikä kukaan tuomitse tai moiti mistään. Se mitä masentunut esiteini haluaa viimeisenä, on moraalisaarnat.

Älä ikinä, ikinä mene sanomaan että olet penkonut hänen huonettaan salaa ja tiedät mistä on kyse. Anna tytön miettiä asiaa puhumisesta, ja yritä piristää tyttöä jollain mistä hän pitää, tai minkä tiedät tytölle tärkeäksi. Osoita että olet läsnä aina, mutta älä tyrkytä.

Näin minä olisin toivonut oman äitini tekevän omalla kohdallani.

 

Teini-ikään kuuluu tietty "ahdistus", epävarmuus,jne.... Ja nykyään ON rankkaa olla teini. Tiedän kokemuksesta, yhden sellaisen äiti itsekin. Nykymaailma on kova, ihan hölmöyteen saakka.

Aina teini ei halua avautua vanhemmilleen, pakottaa ja painostaa ei pidä liikaa. Se vain lukitsee teinin kielenkannat kokonaan. Hienovaraisesti kysyä, onko kaikki ok? Jos on itsetuhoista ajattelua/kirjoittelua, se kannattaa aina ottaa vakavasti, vaikkei teini ehkä aina tarkoita kaikkea niin kirjaimellisesti. "Raakakin" teksti voi olla terapiaa/tapa purkautua, kirjoittajalleen. Itse aikanaan teininä päiväkirjani täyttyivät aika kovasta tekstistä, ehkä jonkun mielestä siinä olisi ollut itsetuhoakin ilmassa, vaikken sitä ihan niin tarkoittanut. Purin kasvukipujani. Jos joku olisi lukenut ne tekstit, olisin suuttunut miljoonalla, silloin.
Mutta tarkkaile tavallaan tyttöä enemmän, ole läsnä, ota tosissaan,kuuntele, jos puhuu. Teinit pitää aina ottaa tosissaan, mutta aina he eivät tarkoita kaikkea, mitä sanovat. En vähättele niitä kirjoituksia,niihin pitää varmaan reagoida, mutta ne keinot, ne keinot....
Meillä tyttöä on koulukuraattori kyllä auttanut, kun tuli uniongelmaa ja sitä kautta kouluongelmiakin. Myös perhenla voi olla yksi vaihtoehto. Nukkuuko kunnolla? Kysyn siksi, että meillä tosiaan tytön unirytmi heitti jossain kohtaa häränpyllyä, ja se toi ongelmia; ärtymystä ja ns huonoa käytöstä. Uni ON todella suuri asia ja vaikuttaja ihmisen, ja varsinkin lapsen/nuoren elämässä. Meillä tyttö syö nyt melatoniinia, mikä onkin aika hyvin auttanut rytmin normalisoimisessa. Ehkä eksyin vähän aiheesta, muttä tästä on tullut minulle tärkeä asia tästä unesta, koska oikeastaan vasta tämän episodin kautta tajusin, että unettomuus lamauttaa ja lopulta voi olla jopa hengenvaarallistakin. Aina vanhemmat eivät tiedä, nukkuuko se teini, vaikka olisikin "nukkumassa". Emme mekään tienneet, kunnes tyttö jossain vaiheessa itse otti asian esiin. Tai se tuli kouluvaikeuksien/ silmiinpistävän ärtyneen käytöksen takia esille. Luojan kiitos tuli, että sai apua haettua.

Toivon mukaan tyttäresi mieliala kohenee ja löydät juuri oikean väylän toimia.

 

Nuo ovat hyviä neuvoja. Tunnen syyllisyyttä että olen lukenut papereita, mutta olen hirveän huolissani. Mitä jos hän oikeasti tekee jotain itselleen. En voisi sitä uskoa, mutta en olisi uskonut, että hän hautoo sellaisia ajatuksia, viikosta ja kuukaudesta toiseen, päiväkirjassa jos jotain sattuu, en voi sitä antaa itselleni anteeksi, jollen tehnyt mitään. Mutta. Yritän jututtaa ensisijaisesti. Toisaalta olen yrittänyt jo monen monta kertaa jututtaa, eikä hän halua avautua.

 

En oikein osaa sanoa edes tytön nukkumisesta muuta kuin että varmuudella nukkuu liian vähän viiikolla ja liikaa viikonloppuisin. En tiedä mikä valvottaa, tietokonepa kai, yöhön asti. Itse meen nukkumaan n 22, mutta teinit jatkavat valvomistaan. Se on tosi huono juttu mutta en vaan voi olla öisin vahtimassa heitä kun he nukkuvat eri kerroksessakin. Koulu kuitenkin sujuu OK ja harrastuksetkin.... Saako melatoniinia ihan apteekista ilman reseptiäz?

 

Nuo ovat hyviä neuvoja. Tunnen syyllisyyttä että olen lukenut papereita, mutta olen hirveän huolissani. Mitä jos hän oikeasti tekee jotain itselleen. En voisi sitä uskoa, mutta en olisi uskonut, että hän hautoo sellaisia ajatuksia, viikosta ja kuukaudesta toiseen, päiväkirjassa jos jotain sattuu, en voi sitä antaa itselleni anteeksi, jollen tehnyt mitään. Mutta. Yritän jututtaa ensisijaisesti. Toisaalta olen yrittänyt jo monen monta kertaa jututtaa, eikä hän halua avautua.

Meilläkään tyttö ei juttele minulle näistä "aremmista" asioista. Ja juttelemaan ei VOI pakottaa. On mielestäni ihan yleistäkin, että tietyssä iässä jutellaan mieluummin jollekin muulle, kuin omalle vanhemmalle. Eikä se tosiaankaan ole merkki huonoista väleistä.

Läsnäoloa edelleen korostan. Siis ihan fyysistä, sitä, että on lasta varten olemassa siinä. Ja myöskin sitä, että kuuntelee, jos se lapsi puhuu, on siinä hetkessä ihan kokonaan mukana. Ei niinkään aina puhetta. Tai puhettakin, mutta vaikka ihan mistä tahansa yleismaallisesta, jos ei muusta halua puhua. Siitä se juttu voi juontua näihin kipeämpiinkin asioihin. Ja aina on hyvä muistuttaa lasta/nuorta, että äidille voi puhua mitä vain, milloin vain, jos siltä tuntuu. Painostukseen en siis usko.

 

En oikein osaa sanoa edes tytön nukkumisesta muuta kuin että varmuudella nukkuu liian vähän viiikolla ja liikaa viikonloppuisin. En tiedä mikä valvottaa, tietokonepa kai, yöhön asti. Itse meen nukkumaan n 22, mutta teinit jatkavat valvomistaan. Se on tosi huono juttu mutta en vaan voi olla öisin vahtimassa heitä kun he nukkuvat eri kerroksessakin. Koulu kuitenkin sujuu OK ja harrastuksetkin.... Saako melatoniinia ihan apteekista ilman reseptiäz?

Saa kyllä. Me ostettiin luontaistuotekaupasta. Ja vaikka epäilin, se on toiminut. Rytmi ei vieläkkn ole ihan kohdillaan, mutta parempaan päin paljolti.

En itsekään pysty valvomaan, että tyttö tosiaan nukkuu, jos sanoo nukkuvansa. Kukapa voisi? Meilläkin nukkuu eri kerroksessa,ja tahtoo edelleen vkoloput sotkea hyvää rytmiä.

Melatoniini on siitä hyvä, että sitähän ihminen itsekin luonnollisesti erittää. Eli teinille mieluummin alettiin kokeilla tätä, eikä mitään varsinaisia unilääkkeitä tässä kohtaa.

 

KOSKAAN EI SAA lukea lapsensa päiväkirjoja tai penkoa huonetta. Toivottavasti tyttäres ei saa tietää. Jos äitini olisi teininä ollessani luknut päiväkirjaani olisin vähintään karannut kotoa. Olis hävettänyt niin paljon ja olisin vihannut äitiäni niin paljon. Olisin voinut myös tappaa itseni siinä tilanteessa (tuskin olisin pystynyt, mutta yritystä olisi ollut ainakin). Teinille tuollainen "pieni" asia voi olla tosi vakava. Ei kaikille, mutta esimerkiksi mulle olis ollut. Älä siis tee sitä uudestaan äläkä missään nimessä kerro teostas.

Itse kirjoittelin vaikka mitä päiväkirjoihini, tarkoittamatta oikeastaan kaikkea. Mietin itsemurhaa, karkaamista, syömishäiriötä oli yms. Mulla oli sillon tosi paha olla. Ainoa asia, jonka voisit tehdä olisi, että yrität piristää tytärtäs, ettei hänestä tunnu ettei maailmassa ole enään mitään hyvää. Jos raha sallii, niin ehdota ulkomaanmatkaa. Aurinkomatkaa tai vaikka ihan shoppailumatkaa. Tai kysy, että mitä haluaisi nyt tehdä jos saisi tehdä ihan mitä haluaa. Ulkomaanmatka olisi siitä hyvä, että voisit näyttää mitä kaikkea ihanaa maailmasta vielä löytyy. Jos rahaa tai aikaa ei riitä tuhlaamiseen (ei sitä tietysti tarvitse paljoa matkoillakaan tuhlata) niin voi sitä kaikkea muutakin kehittää.

Teiniä on tosi vaikeaa, voi olla että mahdotontakin joissain tapauksissa saada puhumaan asioistaan. Puhuminen ei myöskään välttämättä auta vaan tarvii nimenomaan asioita jotka piristää. Jotkut saattavat joutua laitoshoitoon (ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen) ja ehkä siellä tutustua muihin, saada uusia kavereita ja sitä kautta ymmärtää paremmin, ettei itsensä tappaminen ole vaihtoehto. Tietysti apua pitäisi antaa ennen kuin se ensimmäinen itsemurhayritys tapahtuu.

Uskoisin, että unettomuudesta ei ole kyse vaan siitä, että nuoret yleensä tykkäävät valvoa. En suosittele, että alat pakottamaan tyttöäsi nukkumaan aikaisemmin. Se vie sitä elämäniloa kuitenkin, kun joku määräilee.

Olipas huonosti kirjoitettu näin keskellä yötä, mutta jos jotain auttaa.

 

Sinullekin vieras vielä lämpimät kiitokset asian pohdiskelusta. Juu en tunnusta tytölle lukeneeni. Tiedän, että se on väärin ja noloa. Ja varmasti se on noin, että kaikki piristävä tekeminen olisi hyväksi. Matkoillakin on käyty, mutta juuri nyt ei ole oikein rahaa, mutta jotain pientä kivaa on toki rahaa tehdä. Munkin täytyy varmasti panostaa nyt enemmän tytön kanssa olemiseen, ihan kaksin. On ollut tässä erot ja nuorimmaisen kanssa oleminen on ollut tosi sitovaa. Työkin imee mehut. Ehkä en ole osannut olla riittävän paljon läsnä hänelle. Muuten kumminkin turvallinen äiti olen ollut.

Mielelläni kuulen edelleen, jos jollain on vastaavia kokemuksia, kun lapsen ahdistus alkaa ahdistaa äitiäkin. Taikka tosiaan kokemuksia tilanteista omilta teinivuosiltanne.

 

En oikein osaa sanoa edes tytön nukkumisesta muuta kuin että varmuudella nukkuu liian vähän viiikolla ja liikaa viikonloppuisin. En tiedä mikä valvottaa, tietokonepa kai, yöhön asti. Itse meen nukkumaan n 22, mutta teinit jatkavat valvomistaan.

Mun mielestä 12-vuotias on aivan liian nuori jäämään valvomaan, kun vanhemmat menee nukkuun, viikolla nyt ainakin. Ainakin täytyis sanoa, että kone/telkkari kiinni viimeistään silloin klo 22 ja sen jälkeen voi vaikka lueskella sängyssä tai jotain.

Yritä vaan sitkeästi jututtaa tyttöä ja esittää itse jotain valmiita ajatuksia, että onko sulla riitaa kavereiden kanssa, tuntuuko susta, että sulla ei ole mitään yhteistä kavereiden kanssa, eikö ne halua olla sun kanssa jne. Sillai mä toimin mun 15-vuotiaan pojan kanssa ja kyllä sieltä sitten aina jotain irtoo. Joskus on tietty niitäkin päiviä, että "kaikki on paskaa", eikä mitään muuta, mutta ollaan päästy kyllä tosi hyviin keskusteluihinkin näin. Pohjimmiltaan nuoret haluaa, että niitä kuunnellaan, sen olen ainakin itse huomannut.

 

Sinullekin vieras vielä lämpimät kiitokset asian pohdiskelusta. Juu en tunnusta tytölle lukeneeni. Tiedän, että se on väärin ja noloa. Ja varmasti se on noin, että kaikki piristävä tekeminen olisi hyväksi. Matkoillakin on käyty, mutta juuri nyt ei ole oikein rahaa, mutta jotain pientä kivaa on toki rahaa tehdä. Munkin täytyy varmasti panostaa nyt enemmän tytön kanssa olemiseen, ihan kaksin. On ollut tässä erot ja nuorimmaisen kanssa oleminen on ollut tosi sitovaa. Työkin imee mehut. Ehkä en ole osannut olla riittävän paljon läsnä hänelle. Muuten kumminkin turvallinen äiti olen ollut.

Mielelläni kuulen edelleen, jos jollain on vastaavia kokemuksia, kun lapsen ahdistus alkaa ahdistaa äitiäkin. Taikka tosiaan kokemuksia tilanteista omilta teinivuosiltanne.

Samanikäinen lapsi oli käynyt myös itsemurhakeskustelussa. Onko tuon ikäisillä jotain menossa?

 

Melatoniinia ei enää saisi myydä luontaistuotekaupoissa ja apteekista sitä ei saa ilman reseptiä.

 

Melatoniinia ei enää saisi myydä luontaistuotekaupoissa ja apteekista sitä ei saa ilman reseptiä.

OK. Ja muutenkin ajattelen, että pääsyy ongelmaan meillä on jokin muu. Ongelmat kavereiden kanssa. Tytöt ovat toisilleen tosi vaikeita, ja mun tyttö jotenkin vielä ottaa asiat liian raskaasti. Oli kirjoittanut jotain jäähyväiskirjeitä