Teini-ikäisten dysfaatikkojen vanhemmat..

Olen miettinyt 16-vuotiaamme tulevaisuutta, itsenäistymistä, opiskelua, raha-asioitten hoitoa ja jopa perheen perustamistakin..Juu liikaa kerralla, mutta en voi itselleni mitään :xmas: . En ole törmännyt juurikaan muihin dysfaatikkojen vanhempiin, joten minulla ei ole juurikaan tietoa miten pärjäilevät aikuisena. Onko teillä tietoa? Tai onko keskustelupalstaa, jossa vois miettiä vanhempien dysfaatikkojen elämää?

 

Hyvin vähän löytyy mistään puhetta aikuisista dysfaatikoista kun virallinen linjaus tuntuu olevan se että dysfaatikko "paranee" vaikka oikeastaanhan sitä vain oppii kiertämään dysfasian tuomat ongelmat. Lisäksi pakkaa sekoittaa vielä se että ainakin Pohjois-Suomessa dysfasia diagnoosia ei kovin paljoa ole edes käytetty ainakaan silloin kun omat pojat oli pieniä. 19 v täyttänyt vaikea-asteinen dysfaatikko on diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi, samoin 16 v kohta täyttävä lievempi dysfaatikko poika. Molemmilla pojilla ongelmat painottuu vahvasti kielelliselle puolelle, nuoremmalla varsinkin - viime viikkolla tutkimuksia nuoren kuntoutusrahaa varten ja tuo dysfasiapuoli vain vahvistui. Dysfasian diagnosointi vaihtelee aika vahvasti keskussairaalapiireittäin. Yhden dysfaatikko naisen tiedän joka on työkyvyttömyyseläkkeella ja tekee siihen lisäksi tuetulla työpaikalla töitä niin että saa eläkkeen päälle palkkaa sen verran minkä eläkettä menettämättä pystyy tienaamaan.