Teini ei suostunut loman jälkeen menemään kouluun!

[keppälerttu]

[QUOTE="a p";25942209]Kiitos. Uskon että tuosta on apua. Mutta se että ei tää elämä täällä kotona muutu kerrasta. Tiedän että vie aikaa ja paljon. Ei uskalla edes ajatella kuin pitkä tie on edessä. Ja se että tuntuu taas että kaikki kaatuu pelkästään mun niskaan.[/QUOTE]

:hug:

toivottavasti sulla on kavereita joille voit puhua, ja saada apua (jo pelkästään se et joku jaksaa sua kuunnella, auttaa jaksamaan )

 

["a p"]

:hug:

toivottavasti sulla on kavereita joille voit puhua, ja saada apua (jo pelkästään se et joku jaksaa sua kuunnella, auttaa jaksamaan )

Se kait tässä onkin ettei oikeasti ole ketään kelle voisi ihan kaiken kertoa ja puhua. yks kaveri on jolle oon muita enemmän kertonu mut tuntuu etten sillekään osaa ihan kaikkea. Esim miltä miehen käytös ja suhtautuminen asiaaan tuntuu.

Kuitenkin tuntunu siltä että aika tarkkaan mietin kelle kertoo enemmän. ihan vaan lasta säästääkseen. Ettei sit oo kaikille velvollinen selittelemään missä mennään. Ja lapselta oon kysyny luvan kelle saan kertoa. Tuosta kiusaamisesta oon useammalle maininnu mutta sit tuosta masennuksesta vain ihan muutamalle.

 

["a p"]

KÄytiin eilen siellä nuorten polilla. Kokemus oli hyvä. Minua kuunneltiin. Lasta kuunneltiin.
Mies ei lähteny/päässy mukaan. Oikeasti on töissäkin tiukkaa ja kiire mutta joskus pitää tehdä valintoja ja miehen valinta oli työt.
Toisaalta minä noista lapsista olen vastuussa muutenkin suurimman osan ajasta. Ja hoidan yleensä kaiken lapsiin liittyvät jutut.

Lapsi jutteli tunnin psykiatrisen sh:n kanssa. Oli tykännyt. Olivat piirtäneet sukupuun ja lapsi sitte värittänyt nimiä sen mukaan millaiset suhteet on. Minun ja sisarusten nimet oli värittänyt riitaa/vihaa kuvaavalla värillä ja miehen nimen etäistä tarkottavalla värillä. Eli ei kait tuolla lapsella taida kovin hyvä olo olla.
Toisaalta minusta tuntuu että tavallaan käyttää tilannetta hyväkseen. Mulle virnuili ja sano et kerto minusta kaikkea mahdollista hoitajalle. Ei sit kertonu tarkemmin että mitä. Mutta itelle jäi sellainen tunne että todella lapsellinen vielä ja tavallaan yrittää kostaa minulle kun hänestä tuntuu että kohtelen väärin häntä. KOhtelu on ihan samanlaista kuin sisaruksienkin. Paitsi että riidellään kyllä paljon enemmän kun en saa otetta lapsesta.
En kuitenkaan ole huolissaan noista lapsen jutuista (ainakaan vielä) ja toivon että hoitaja osaa suhtautua niihin tietyllä varauksella. Mutta jos lapsesta tuolle tuntuu niin ei kait sille mitään voi ja kait hyvä sitten kun niistä jollekin sai puhua.

Ite puhuin sosiaalityöntekijän kanssa. Tunti meni kyllä hujauksessa. Oli vaan sitä mieltä että minä tarvin tukea ja apua tähän tilanteeseen. Itellä jäi kyllä tosi positiivinen olo. Ja ei siis minkaanlaista syyllistämistä että miten ollaan tässä tilanteessa vaan paremminkin kehuja että ollaan tähän asti selvitty. Ja vakuutuksia että he auttavat.

Nyt vielä 2 kartoitus käyntiä lapsella ja sen jälkeen palaveri missä päätetään jatkosta. Eli ainakin kk menee vielä että selviää paremmin missä mennään ja miten tästä eteenpäin.

 

["a p"]

Tilanne oikeastaan sama mitä tuossa keväällä.
Alan olla ite ihan poikki. Tuntuu ettei tähän ole mitään konstia millä selvitä eteenpäin.

Käytiin loppupalaverissa sairaalassa. Vaativat että mies tulee mukaan. Yhteenveto oli että tuo teini ottanu liikaa isän roolia talossa kun mies paljon pois ja kunnioitus mua kohtaan puuttuu täysin. Sieltä ohjeet oli että miehen olla enemmän kotona ja näyttää teinille mallia miten toimitaan.

Miehen mielestä asia on nyt ok kun teini ei mitään diagnoosia saanut (mikä toki minustakin hyvä asia) . Ja tuohon kotona olemiseen riittää että tulee tunnin pari aikaisemmin kotiin kun työt muista syistä nyt vähän helpottaneet. Eli tulee käytännössä 19-21 välillä kotiin. Lähtee aamulla kun nukutaan vielä.
Ja miehestä ihan normaalia että teini raivoaa. Joo kyllä ne raivoaa muttei ihan koko ajan ja joka asiasta. Hyvin menee niin kauan kun ei vaadi mitään epämiellyttävää tekemään. Muttei se elämä voi yhtä juhlaakaan olla.

Teini oli 2 viikkoa reissussa ja nyt kolmatta päivää kotona ja huomaa koko muunkin perheen olemisessa että yks taas kotona. Esim tänään saanu raivokohtaukset siitä että pyysin tyhjentämään tiskikoneen ja toisen kun oli jättänyt kalliin tavaran lojumaan ja käskin viedä sen pois kun oli jo pikkuveljen käsissä.

En vaan tiedä millä tämä elämä muuttuis edes pikkuhiljaa normaalimpaan suuntaan? Sairaalasta sanottiin että ottaa yhteyttä perheneuvolaan jos sille tuntuu.. Pyysin yhteenvetoa syistä miksi sinne pitäis ottaa yhteyttä niin tuli lappu missä luki että lapsi käynyt arvio käynnit sairaalassa ja vanhemmat voi halutessaan ottaa yhteyttä perheneuvolaan.

Mitä minä teen?

 

[keppälerttu]

siis monta käyntiä teinillä oli tuolla nuorisopsyk.polilla?

aika nopeaan meinaa tekivät päätöksen hoidon lopettamisesta..

 

["a p"]

siis monta käyntiä teinillä oli tuolla nuorisopsyk.polilla?

aika nopeaan meinaa tekivät päätöksen hoidon lopettamisesta..

Siis eivät aloittaneet mitään hoitoa vaan lapsi (ja me) käytiin vain arviokäynnit. Ja niiden tulos oli ettei lapsi tarvitse hoitokäyntejä. Sinänsä ok ettei lapsella ole mitään isommin vialla mutta se että ite kyllä tipahdin täysin tyhjän päälle.

 

[keppälerttu]

[QUOTE="a p";26494364]Siis eivät aloittaneet mitään hoitoa vaan lapsi (ja me) käytiin vain arviokäynnit. Ja niiden tulos oli ettei lapsi tarvitse hoitokäyntejä. Sinänsä ok ettei lapsella ole mitään isommin vialla mutta se että ite kyllä tipahdin täysin tyhjän päälle.[/QUOTE]

tää on taas tätä SÄÄSTÖÄ! helvetti sentään.

ei siellä arviokäynneillä ehditä ku raapasemaan pintaa..huoh.

mut kokeilkaa sitä perheneuvolaa, jostain sun täytyy tukea ja apua saada.Jaksamisia :hug:

 

["Kifa"]

Yleensä työnjako menee juuri niin että jos lapsi ei tarvitse itse osastojaksoja tai terapiaa tai lääkehoitoa niin ohjataan perheneuvolaan. Siellä on omat psykologit ja terapeutit ja voi olla oma psykiatrikin (riippuu kunnasta) ja keskittyvät siellä nimenomaan perheen asioita kartoittamaan ja tukemaan vanhempia. tarvittaessa voivat tehdä yhteistyötä koulunkin kanssa eli vaikka pitää yhteispalaveria jossa olisi koulun kuraattori ja luokanvalvoja ja vanhemmat ja sosiaalityöntekijä ja sitten perheneuvolan edustaja. Yleensä asiat edistyvät paremmin kun on kaikki tahot saman pöydän ääressä.

 

["a p"]

[QUOTE="Kifa";26494669]Yleensä työnjako menee juuri niin että jos lapsi ei tarvitse itse osastojaksoja tai terapiaa tai lääkehoitoa niin ohjataan perheneuvolaan. Siellä on omat psykologit ja terapeutit ja voi olla oma psykiatrikin (riippuu kunnasta) ja keskittyvät siellä nimenomaan perheen asioita kartoittamaan ja tukemaan vanhempia. tarvittaessa voivat tehdä yhteistyötä koulunkin kanssa eli vaikka pitää yhteispalaveria jossa olisi koulun kuraattori ja luokanvalvoja ja vanhemmat ja sosiaalityöntekijä ja sitten perheneuvolan edustaja. Yleensä asiat edistyvät paremmin kun on kaikki tahot saman pöydän ääressä.[/QUOTE]

Tuota perheneuvolaa miettiny. Miehen mielestä siihen ei tarvetta eli asenteella että jos kerran susta sille tuntuu. Eli tuntuu että suurin ongelma on mun korvien välissä.
Mutta ei nuo mun ja teinin välit ole kunnossa. Mies vaan ei sitä näe kun lapsi käyttäytyy paremmin silloin kun mies kotona. Eikä auta vaikka kuin miehelle kertoo mitä täällä tapahtuu kun on poissa.
Ja sitäkin mietin että otanko yhteyttä nyt heti vai vasta syksyllä. Teinillä alkaa ens viikolla kesätyöt ja ainakin 4 vk on töissä sitten.

 

["a p"]

tää on taas tätä SÄÄSTÖÄ! helvetti sentään.

ei siellä arviokäynneillä ehditä ku raapasemaan pintaa..huoh.

mut kokeilkaa sitä perheneuvolaa, jostain sun täytyy tukea ja apua saada.Jaksamisia :hug:

Kiitos. Pitää tuon miehen kanssa vielä puhua.

 

["Kifa"]

Miehen korvien välissä se ongelma minusta tässä on jos on sitä mieltä että mikään ei ole vialla sillä perusteella että HÄN ei sitä näe vaikkei edes ole kotona näkemässä.

 

["a p"]

Kesä menny hyvin tai vähintäänkin ok. Poika oli reilu 4 vk kesätöissä ja oikeastaan nautti olostaan kun ei tarvinut juuri kotona osallistua mihinkään pakolliseen. Välillä harmitteli et ei päässy esim uimaan mukaan. Yritettiin kyllä sit keksiä jotain muuta tilalle.

Nyt sitte loppu työt ja koulut alkaa ens viikolla ja elämä muuttu samantien. Yks vaan makaa ja pelaa, syömässä käy välillä. Tulee silmille kun jotain sanoo. Isäänsä uskoo mua ei.
Oon ihan loppu jo nyt.
Äsken kävi käsiksi pikkusisarukseen kun pienempi oli koskenu sen tavaroihin. Sanoin ettei koske et minä selvitän asian vaan ei. Käskin mennä rauhoittumaan niin alko tönimään minua. Ei lujasti mut selvästi testasi minkä verran kärsii tehdä. Mies ei vielä tiedä.

Nyt pakko mennä ruokkiin lapset..

 

["vieras"]

Teini todennäköisesti reagoi jo nyt (ehkä ja todennäköisesti jopa ymmärtämättä sitä itse) koulun alkuun. Koulun alku stressaa, ja hän purkaa sen sitten muihin. En varsinaisesti osaa neuvoa, miten tässä tilanteessa tulisi toimia, mutta haluaisin vain huomauttaa, että teini todennäköisemmin purkaa omaa stressiään kuin on tahallaan hankala...

 

["a p"]

Töistä tulin eikä heti saa unta. Sitä itekin mietin että jännittää koulun alkua. Mutta täällä alkaa vasta ti ja on heti eka päivän pois (mikä ei välttämättä ihan paras juttu). LÄhtee isänsä kans neljäksi päiväksi pohjoiseen kalaan. Kun ei päässy aikasemmalle reissulle kun oli töissä.
Mutta kun ei tuo puhu meille kummallekkaan. Kaikkeen on vastaus et en tiedä ja ihan sama.

Miehelle yritin puhua vaan ei tuo tunnu tajuavan.
Väliin vaan tuntuu että kun sais tuon lapsen johonkin täältä niin ois kaikki hyvin. Miehelle sanoinkin että kohta ei jaksa enää ees yrittää mitään tuon kans. Hetki menee hyvin ja sit ollaan taas lähtöpisteessä. Ja kaikkein pahinta on että tää on niin epäreilua muita kohtaan.

Sitä perheneuvolaa tässä edelleen arponut ees takaisin. Toisaalta pelkään sitäkin että mulla on sit liian suuret odotukset sen suhteen mitä siellä tekevät. Toisaalta mietin et jos sitä kautta sais tuo lapsi jonkun jolle voi puhua. Koulun kuraattori kyllä yks jonka luona alkaa säännöllisesti käymään.

Kyyneleet vaan valuu kun kirjoitan. Aamun mennessä pitäs taas saada kasattua ittensä kokoon ja yrittää nukkuakin vähän.

 

[Diaknoosi]

Oletteko lestaadiolaisperhe?

 

["a p"]

Oletteko lestaadiolaisperhe?

Ei. Miksi niin?

 

["a p"]

Tilanne suht rauhallinen. Ei enää niitä tolkuttomia raivokohtauksia ollut vähään aikaan.
On ollu nyt autokoulussa ajamassa mopokorttia.

Itteä välillä mietityttää tuo 15 v:n lapsellisuus. Siis tottakait on edelleen lapsi mutta itestä tuntuu että pitäis jo hetkittäin olla niitä tilanteita kun näyttää aikuisemmankin puolensa. Niitä ei tunnu olevan vaan siinä tilanteessa alkaa sit joko pelleilemään tai suuttuu.

Ja toinen että saan huolehtia vieläkin pitkälle perusasioista. Joudun sanomaan pesulla käynnistä ym. Esim tänään meni suoraan koulusta autokoulun kirjallisiin eri paikkakunnalle. En ite muistanu tätä.
Pojalla oli vanhin huppari ja lökä golleget jalassa, yhdistelmä ihan järkyttävä. Sanoin et vois kouluun pukeutua vähän paremmin. ja sain vaan suun soittoa vastaukseksi.
Muistin sit on menossa sinne autokouluun ja soitin et tuon paremmat vaatteet koululle. Suostu tähän. Mutta ei olis häntä itteään haitannu yhtään mennä rönttä kamppeilla "viralliseen" tilaisuuteen.

Näköjään tänne helppo kirjottaa mitä omassa päässä pyörii.
Mut nyt hakee pienempiä koululaisia koululta..

 

["vieras"]

Meillä meni kiusaaminen niin pahaksi, että teini joutui sairaalaan masennuksen takia ja jäi luokalleen. Kiusaaminen loppui kun kiusaajat eri luokalla ja lopuksi pääsivät koulusta. Lapselle ei tosin löytynyt edelleenkään ystäviä, mutta menee kouluun. Meidän kiusaamiseen puuttuminen oli ihan turhaa, koulu ei myöntänyt ongelmaa ja jouduimme ls-asiakkaiksikin siinä. Olen pettynyt.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27016548]Meillä meni kiusaaminen niin pahaksi, että teini joutui sairaalaan masennuksen takia ja jäi luokalleen. Kiusaaminen loppui kun kiusaajat eri luokalla ja lopuksi pääsivät koulusta. Lapselle ei tosin löytynyt edelleenkään ystäviä, mutta menee kouluun. Meidän kiusaamiseen puuttuminen oli ihan turhaa, koulu ei myöntänyt ongelmaa ja jouduimme ls-asiakkaiksikin siinä. Olen pettynyt.[/QUOTE]

Ihan järkyttävää. Ite voin vain kiitellä kuraattorin toimintaa. Otti asian todesta eikä jäänyt vain linjalle että katotaan.
Sen tässä on oppinut että ite ei voi antaa periksi vaan aina uudestaan ja uudestaan kysyä että mitä seuraavaksi tehdään.

Meillä ei siis todettu masennusta vaikka oireita siihen suuntaan oli/on.
Eli nyt vaan pitäis iteltä löytää sitä energiaa ja ideoita miten saada tuo lapsi pysymään aktiivisena ettei taas jumitu kotiin ja kierre ala alusta.
Toivon että tuo mopon saaminen auttaa asiaa. Voi helpommin käydä vaikka vaan pyörähtämässä jonkun luona eikä tarvi etukäteen sopia että tuun niin ja niin kauksi ym.

Oma jaksaminen heittelee laidasta laitaan.

Millainen tilanne teillä nyt?

 

["a p"]

Ja taas mennään alamäkeä ja vauhdilla. Koko viikko ollu kiukkuamista ja pieniä raivokohtauksia. Nyt sitte tämä aamu ollu yhtä huutoa. Pikkusiskolla yövieraita eikä yhtään hidasta tuota teiniä. Pelikoneet sammutin ja sen tuloksena visko meidän kamarista petivaatteet, vaatteet ym pitkin lattioita. Olohuoneessa kippas puhtaat vaatteet pitkin lattioita ja kaiken muunkin mitä käsiin sai. Yläkerrasta lensi tavaraa pitkin portaita jne. Ei kuitenkaan mitään särkenyt.
Ei noita pitäis muiden siivota mut en saa tuotakaan niitä keräämään.
Pojalla ollu tän viikon kotityönä roskien vienti. Kerran vei kun isänsä pakotti.

Mies joutu lähteen töihin ja tulee vasta myöhään illalla. Yleensä tulee kahden maissa lauantaisin kotiin.

En tiedä miten taas jaksaa päivän tuon kans. Ja se ettei voi muidenkaan kanssa tehdä mitään kun yks on tuollainen.
Aamulla oli puhe että soittaa kaverilleen että tulee tänne ja alkavat netistä ettimään mopoa. Huomenna olis mahdollisuus hakea jos jotain löytyy. Ei oo vielä kaverilleen soittanu, enkä kyllä edes lupaa sitä enää ennenkuin saa nuo sotkunsa siivottua.