Teini-äidit

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

Ei vituta,mä olen saanut elää nuoruuttani ihan tarpeeksi kauan.Kaikki ryyppy jutut sun muut kauheudet on tuullut jo koettua.Elämme avopuolisoni kanssa yhteistä elämää,ja siihen kuuluu lemmikit ja tuleva vauva.Oma kämppäkin ostettiin syksyllä ja ammatit on.Joten miksen olisi valmis tähän.Tai ni eihän kukaan ole valmis äitiyteen,vaan siihen kasvetaan.Ja minä ainakin nautin elämästä juuri tällaisena,aivan mahtavaa että minusta tulee äiti!!!Kaksi keskenmenoa kokeneena voin sanoa,että olen todella todella innoissani tästä pienokaisesta.Lapsi on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen.
Ja tajuat kait myös sen että jos sinä et ole vielä valmis sitoutumaan lapseen ja mieheen,niin minä voin silti olla.
Meitä ihmisiä kun on vaan niin paljon erillaisia,ja onneksi onkin.

Se olisikin eri juttu jos en olisi valmis sitoutumaan mieheen ja lapseen,ja "tekisin" lapsen silti.Se olisi tyhmää ja vastuutonta.Ja viaton lapsi kärsisi siitä.
Haluan antaa lapsellemme hyvän elämän ja paljon rakkautta.En sitä sano etteikö jossain vaiheessa tulisi jotain vaikeuksia,mutta niitähän tulee jokaiselle.Vanhemmillekkin.

Joten kaiken kaikkiaan kyllä minä olen erittäin tyytyväinnen omaan elämääni.

Vielä pari kuukautta ja saan oman lapseni syliin
:heart:

 

Ei! :kieh:
Lapset on ihanin ja tärkein asia maailmassa mulle :heart:
Oon itse tullu 16-vuotiaana äidiksi.Olen kyllä saanut elää nuoruuttani ihan tarpeeks.Ei mua kiinnosta baarit.Biletetty on kotibileissä ja mökillä nuorempana ihan tarpeeks.Käydään miehen kanssa kaks kertaa vuodessa Naantalin kylpylässä rentoutumassa ilman lapsia ollan pari yötä kerrallaan.Se on ihanaa :heart:
Koskaan en ole lapsiani katunut en kadu.Kaikki asiat muutenkin kunnossa ja hyvin.Kolmatta aletaan yrittämään tän kuun aikana :heart:
Niin ja ite oon nyt 20-vuotias.

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

miten niin menee hukkaan?
luule että kun "vetää lärvit" joka viikoloppu,niin silloin vasta se elämä hukkaan menee!!
bilettääkkin ehtii myöhemmin...
nuoret äidithän on edelleen nuoria kun lapset on aikuisia

Aika RUMAA muuten tuo sun kielenkäyttös \|O

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

mä olen 19v ja 2kkpoika tuhisee pinnasängyssä..en kadu ollenkaan vaikka välillä ajatteleekin minkälaista se elämä olis ilman poikaa :ashamed: mutta mä juoksin vuoden baarissakin hiukan turhan aktiivisesti ja nyt siis hyvinkin onnellinen enkä tunne menettäneeni mitään...en sitten yhtään mitään...olen saanut ja paljon!!!!

 

en nyt kuulu tänne alle 2-kymppisiin mut kuhan luin ja piti kans vähän kirjottaa =) oon kans 22v ja muutama viikko sit sain ensimmäisen lapseni :heart: olin kyllä alussa aivan pihalla ja kyllä olo oli niin outo että nytkö oon sitte äiti...rupsahtanu lehmä :kieh: mut viikossa alko jo tottua uuteen asiaan ja tähän äitiyteen tottuu vaikka alux kans ajattelin et oon liian nuori,en halua vielä...mut myöhästä oli =) nyt en kyl enään antais vauvaani pois mistään hinnasta!!ne oli niitä alkuajan muutoksen aiheuttamia tuntemuksia.
ehkäpä teiniäiditki soveltuvat tilanteeseen vaikka musta kans tuntuu etten olis itse ollu valmis äidiksi yhtään nuorempana mitä nyt oon =) mutta olemme erilaisia

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

meneekö elämä hukkaan lasta kasvattaessa? eikö se lapsen kasvattaminen kannattaisi silloin just nuorena tehdä, heti äkkiä alta pois että voi taas vanhoilla päivillä oikeesti elää?

 

\

Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
.

Niin ja lapsen kanssa ei voi tietenkään nauttia elämästä.....

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

Aika kummasti tosiaan aattelet,tuon ettei lapsen saannin jälkeen enää nautita elämästä

 

Ja et sä sit tuut tänne kertomaan mitä muitten pitäis haluta?
Tyttö pieni, maailma ei pyöri sun ajatusten ympärillä, et jos noin ärsyttää niin sitte ei kantsi tänne tulla!!
Ihan oikeesti, mikä vit.u teitä ihimisiää vaivaa!!!
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

En kyllä tänne palstalle oikeesti kuulu, oon 23 ja pienen tytön (1kk) äiti. Mutta pakko kyl sanoo että voi v¤¤¤u!!Mitä sä täällä plussalaisten palstalla oot sitten lukemassa onnellisten äitien elämästä? eikö sulla mee elämä hukkaan vai ootko kenties kateellinen kun et itse ole äiti? Ihmetyttää miksi luet tätä palstaa jos et ole kiinnostunut äitiydestä??

 

\

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

En kyllä tänne palstalle oikeesti kuulu, oon 23 ja pienen tytön (1kk) äiti. Mutta pakko kyl sanoo että voi v¤¤¤u!!Mitä sä täällä plussalaisten palstalla oot sitten lukemassa onnellisten äitien elämästä? eikö sulla mee elämä hukkaan vai ootko kenties kateellinen kun et itse ole äiti? Ihmetyttää miksi luet tätä palstaa jos et ole kiinnostunut äitiydestä??

Minä olen äiti! Mutta sä voit hankkia luku taidoin niin on helpompi lukea eikä tarvitse kaikkea päätellä!

 

\

\

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

En kyllä tänne palstalle oikeesti kuulu, oon 23 ja pienen tytön (1kk) äiti. Mutta pakko kyl sanoo että voi v¤¤¤u!!Mitä sä täällä plussalaisten palstalla oot sitten lukemassa onnellisten äitien elämästä? eikö sulla mee elämä hukkaan vai ootko kenties kateellinen kun et itse ole äiti? Ihmetyttää miksi luet tätä palstaa jos et ole kiinnostunut äitiydestä??

Minä olen äiti! Mutta sä voit hankkia luku taidoin niin on helpompi lukea eikä tarvitse kaikkea päätellä!

suoranaisesti et siinä mainitse olevasi äiti.. mutta jokaisellahan on itsellään oikeus päättää milloin lapsia haluaa, jotkut paljon nuorempana kuin toiset!

 

\

\

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

En kyllä tänne palstalle oikeesti kuulu, oon 23 ja pienen tytön (1kk) äiti. Mutta pakko kyl sanoo että voi v¤¤¤u!!Mitä sä täällä plussalaisten palstalla oot sitten lukemassa onnellisten äitien elämästä? eikö sulla mee elämä hukkaan vai ootko kenties kateellinen kun et itse ole äiti? Ihmetyttää miksi luet tätä palstaa jos et ole kiinnostunut äitiydestä??

Minä olen äiti! Mutta sä voit hankkia luku taidoin niin on helpompi lukea eikä tarvitse kaikkea päätellä!

Sulla ihan lapsi,vaik tuol selitit ettet oo valis sitoutumaan lapseen ja mieheen.Sori aivan pirusti,mutta onneksi en ole sinä!!!Oisit tosiaan voinut viel kasvaa ennen kuin teet lapsen sellaiseen perheeseen,jossa hän on taakka!!!!!
Mahtaa olla lapsella hyvät oltavat kun oma äiti ei ole valis sitoutumaan häneen ja haikaillee omaa nuoruuttaan takasin.

t.kolen lapsen äiti,,,ja yhtäkään en ole katunut,enkä miettinyt tuollaista paskaa kuin sinä.Eikö teitä koskaan vituta et.........huh huh.

 

Huh. Onko ketjun aloittajan mielestä ainoa, oikea elämästä nauttiminen kännibiletystä? Muistappa, että jollekkin toiselle se voi olla vaikka hiekkalaatikon reunalla unelmoimista ja lasten touhujen seuraamista.

 

\

Eikö teitä koskaan vituta että teidän koko nuoruus menee hukkaan, kun kasvatette lasta? Eikö kannattaisi ensin nauttia elämästä ja vasta myöhemmin tehdä lapsia, kun oikeesti päälle kaksikymppisenäkin ehtii.
Olen itse 22v ja tunnen olevani vieläkin liian nuori sitoutumaan lapseen ja mieheen. En pistäsi pahitteeksi siirtää äitiyttä muutamalla vuodella. Kerran sitä ollaan nuoria.

Jos sua noin paljon hatuttaa äitiys, niin miks ihmees oon tehnyt lapsen?

 

Kuka on puhunu kännisestä sekoilusta? En minä ainakaan. tarkoitin sitä, että olisin voinut jatkaa huoletonta elämää vielä, herätä kun jaksan, menen nukkumaan kun väsyttää, mennä vessaan tai suihkuun kun itselle sopii, lähteä ulos kun haluan. Eli ilman sitoutumista johonkin joka tarvitsee aikuista. Lapseni oli puhdas, mutta onnellinen vahinko.
;inusta on väärin tehdä maailmaan lasta jos ei ole kykenevä siitä täysin voimin hoitamaan ja vastuuta kantamaan.
Olenko minä toisiaan ainut joka näin ajattelee?

 

\

Kuka on puhunu kännisestä sekoilusta? En minä ainakaan. tarkoitin sitä, että olisin voinut jatkaa huoletonta elämää vielä, herätä kun jaksan, menen nukkumaan kun väsyttää, mennä vessaan tai suihkuun kun itselle sopii, lähteä ulos kun haluan. Eli ilman sitoutumista johonkin joka tarvitsee aikuista. Lapseni oli puhdas, mutta onnellinen vahinko.
;inusta on väärin tehdä maailmaan lasta jos ei ole kykenevä siitä täysin voimin hoitamaan ja vastuuta kantamaan.
Olenko minä toisiaan ainut joka näin ajattelee?

No et varmasti ole ainut kenen mielestä on tyhmää tehdä lapsi maailmaan,jossa äiti ei ole kykenevä kantamaan vastuuta lapsestaan.Mutta minä olisin silti miettinyt tuota pikkaisen aikaisemmin,kuin vasta silloin kunlapsi on maailmassa.

Jos se on sinusta inhoittavaa,et joutuu herään aikasten,,,,,
Niin se ei tarkoita et se olisi minun mielstäni sitä.Rakastan lastani ja haluan että hänellä on hyvä olla.Ja vaikka hän vahinko tavallaan onkin(söin pillereitä),niin valmistauduin ajatukseen että minä tulen huolehtimaan hänestä aina.Ja jos en olisi kokenut itseäni valmiiksi,niin olisin silloin miettinyt muita ratkaisuja,kuin sitä että pidän lapsen.Ja se toinen ratkaisi olisi ollut adobtio.
Ikävää että sinulla on tuollainen olo.
Mutta minun maailmani ei silti siihen kaadu,että minulla on lapsi.

Onnea teille elämässä eteenpäin,ja ryhdistäydy hyvä ihminen,kyllä sen lapsikin tuntee jos häntä pidetään taakkana.

 

En ole teiniäiti, vaan melkeen 30-v ja pienen tytön äiti. Aina joskus huvikseni luen näitä teidän kirjoituksianne ja naurattaa joka kerta. Aina sama aloitus, joku kysyy, et kaduttaako lapsenhankita nuorena ja toiset hyökkää vastaan et ei mua ainakaan yhtään, aina on ihanaa ja jaksan täydellisesti lapseni kanssa... Tämä juuri kertoo jotain teidän kypsyydestänne. Minä voin jo tän ikäisenä sanoa ihan rehellisesti, et vaikka oma lapsi onkin ihana, välillä väsyttää. Ei sen myöntäminen tee kenestäkään huonoa äitiä. Varmisti kaikkia äitejä joskus väsyttää.

Itse en olisi voinut alla 20-v kuvitellakaan mitään lapsia hankkivani. Ensin piti opiskella, hankkia työpaikka ja asunto. Nyt olen äitiyslomalla ja sen jälkeen odottaa vakituinen työ. Ei tarvitse kituuttaa minimipäivärahalla tai käydä sossun luukulla anelemassa. En väitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa toimia, mutta minulle tämä sopii. Kun joku kysyy minkä ikäinen on kypsä hankkimaan lapsia, sanoisin, että sellainen, joka pystyy elättämää itse itsensä. Sen lisäksi tietysti, että on henkisesti kypsä ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Sori vaan jos tästä joku vetää herneen sinne pikku nenukkaansa, mutta mun mielestä on aika säälittävää jos koko perhe sekä isä äiti että vauva saavat lapsilisää...

 

\

En ole teiniäiti, vaan melkeen 30-v ja pienen tytön äiti. Aina joskus huvikseni luen näitä teidän kirjoituksianne ja naurattaa joka kerta. Aina sama aloitus, joku kysyy, et kaduttaako lapsenhankita nuorena ja toiset hyökkää vastaan et ei mua ainakaan yhtään, aina on ihanaa ja jaksan täydellisesti lapseni kanssa... Tämä juuri kertoo jotain teidän kypsyydestänne. Minä voin jo tän ikäisenä sanoa ihan rehellisesti, et vaikka oma lapsi onkin ihana, välillä väsyttää. Ei sen myöntäminen tee kenestäkään huonoa äitiä. Varmisti kaikkia äitejä joskus väsyttää.

Itse en olisi voinut alla 20-v kuvitellakaan mitään lapsia hankkivani. Ensin piti opiskella, hankkia työpaikka ja asunto. Nyt olen äitiyslomalla ja sen jälkeen odottaa vakituinen työ. Ei tarvitse kituuttaa minimipäivärahalla tai käydä sossun luukulla anelemassa. En väitä, että tämä olisi ainoa oikea tapa toimia, mutta minulle tämä sopii. Kun joku kysyy minkä ikäinen on kypsä hankkimaan lapsia, sanoisin, että sellainen, joka pystyy elättämää itse itsensä. Sen lisäksi tietysti, että on henkisesti kypsä ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Sori vaan jos tästä joku vetää herneen sinne pikku nenukkaansa, mutta mun mielestä on aika säälittävää jos koko perhe sekä isä äiti että vauva saavat lapsilisää...

Tässä ei kysyttykkään et onko se vanhemmuus väsyttävää.Vaan tyyliin:Vituttaako teitä kun teillä on lapsia,ja vastaus siihen on että ei vituta.
Väsyttää kyllä aina joskus,mutta sehän on normaalia ihan minkä ikäiseä tahansa,enkä jaksa täydellisesti lapseni kanssa.Mutta olen silti sitoutunut huolehtimaan hänestä.
Toisin kuin tämä ap omastaan.
Minun ei tarvitse valehdella et lapsi ois mulle joku taakka,vain sen vuoksi että ap saisi paremman mielen.

Ja tätäkin kysymystä olisi sitten voinut heittää muualla,eikä tulla tänne
kertomaan kuin lapseen sitoutuminen on ollut hankalaa.Olettaa että muillakin nuorilla on vaikeaa sitoutua,koska se ei todellakaan aina ole niin.

On sulla kumma huumorintaju,kun sua ei naurata niiden kommentit,jotka tulee tänne kaikki nuoret haukkumaan pystyyn,vaan sen vuoksi kun itse on vanhempi.
Siitä ainakin huomaa ettei ikä tee kaikista ihmisistä kypsempää.

Ja mitä tuohon lapsilisään tulee,niin minä ja avopuolisoni ei sitä enää saada.

Ammatit meillä on molemmilla.
Silloin kun opiskelin,niin olin samalla iltatöissä,että pystyin elättämään itseni..Omilla rahoillani.En sossun.
Ja syksyllä aloitan työt,siellä missä olin vähän aikaa ennen raskautta.
Lapsen isä on myös töissä,ja saa ihan oikeaa palkkaa.
Niin ja asuntokin on...OMA!
Kotoa olen muuttanut pois viisi vuotta sitten,eli enköhän osaa huolehtia itsestäni.

Joo ja on minunkin mielestäni tyhmää hommata lapsia,jos ei pysty edes itsestään huolehtiin.Minä en myöskään halua rämpätä sossunluukulla,olen ihan tarpeeksi niitäkin ihmisiä nähnyt joilla ei ole elämässä mitään suuntaa,kun sossu maksaa.
Meille ei maksa.
No okei,maksoivat ruokapöydän minun ensimmäiseen omaan kotiin,silloin 5 vuotta sitten,sen jälkeen en heidän rahojaan ole tarvinnut.

Että näin.

Vastuun olen siis lapsesta ja itsestäni ottanut.Toisin kun ap,joka olisi saanut miettiä tuota vanhemmuutta vähän aikaisemmin.

Joo ja meitä ihmisiä on paljon erilaisia,mutta pitää se vastuu silti ottaa.Jos sen lapsen on itse mennyt hankkimaan.

Tässä siis minun mielipiteeni.

 

Ja taas tämän toteaminen; Vanhemmuus kasvattaa.

Mun mielestä on todella tyhmää todeta että KAIKKI teini-äidit sielä sossun luukulla pyörivät. Ja näillä nuorilla saattaa olla suunta elämässänsä, se vain saa hetken odottaa kun lapsi on pieni. AINA sitä ehtii opiskella myöhemmin ja käydä töissä.

Mutta, tästäkin voi olla montaa erimieltä.

 

\

Kuka on puhunu kännisestä sekoilusta? En minä ainakaan. tarkoitin sitä, että olisin voinut jatkaa huoletonta elämää vielä, herätä kun jaksan, menen nukkumaan kun väsyttää, mennä vessaan tai suihkuun kun itselle sopii, lähteä ulos kun haluan. Eli ilman sitoutumista johonkin joka tarvitsee aikuista. Lapseni oli puhdas, mutta onnellinen vahinko.
;inusta on väärin tehdä maailmaan lasta jos ei ole kykenevä siitä täysin voimin hoitamaan ja vastuuta kantamaan.
Olenko minä toisiaan ainut joka näin ajattelee?

täytyy tähän todeta että huolimatta siitä onko mulla ollut lapsia tai ei, en ole saanut elää kuvaamallasi tavalla enempää ku vajaat 2kk elämästäni. olen käynyt koulua ja ollut töissä, aina joku on määrännyt tahdin unirytmille, töihin kun ei voi ilmestyä milloin huvittaa, eikä kouluunkaan. olen kyllä käynyt vessassa tai suihkussa kun haluan, mutta ulos lähtemiset määräytyi työajan mukaan, vapaa-ajalla olin ensin tilivelvollinen vanhemmilleni, ja hetken yksinelon jälkeen miehelleni.
MINÄ olen valinnut elämäntyylin, jossa olen kantanut vastuuta itsestäni varhain. valitsin myös, että haluan rinnalleni miehen, jolle olen, ja haluan olla velvollinen kertomaan omista menoistani. muuten ei kahden ihmisen elämien yhteen sovittaminen sujuisi, ellei kumpikin kertoisi mitä tekee milloinkin.
eikö aika luonnollinen jatko siihen ole yhteiset lapset joista yhdessä aknnetaan vastuuta? toisilta vastuuntunnon opettelemiseen ja aikuisten maailmaan sopeutumiseen menee aikaa, paljonkin. mieheltäni se otti huomattavasti enemmän aikaa, mä kasvoin varhain ja aika äkkiä. niin se vaan menee, elämät on erilaisia. =)