Toggle sidebar

Tein positiivisen raskaustestin. Miten jaksan kolmen kanssa? Koko elämä menee uusiksi.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tämän kerron harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tämän kerron harmaana

Vieras
Aamulla plussasin. Mieskään ei vielä tiedä, olen niin pyörällä päästäni etten saa suuta auki kertoakseni. Myönnän (ja avaan sateenvarjon) tämän olleen vahinko, rumasti ilmaistuna. Kolmas lapsi oli suunnitelmissa vuosien päästä, jos silloinkaan. Mutta ny tuntuu ettei voimani riitä pikkuiseen. Yli vuoteen en ole nukkunut täysiä yö-unia...enkä nuku ainakaan seuraavaan 1-2vuoteenkaan.
Esikoinen on 3.6v ja kuopus täytti juuri vuoden, mies ei lastenhoitoon pysty osallistuun.
Miten ihmeessä jaksan!!?
Auto ja kotikin käy pieneksi kolmelle lapselle, entäs miten talous kestää?!

Pää ja tunteet niin sekaisen, että älkää alkako ehkäisystä saarnaan kun ette asian laitaa tiedä.
 
No voi jerse, otan osaa. Mulla ois kans paniikki. Sain just kolmannen lapsen ja kyllä tää aika hurjaa on. Vaikka mun isot on jo isoja, 8v ja 5v. Pärjää iltahommista hyvin itsekin. Mut sun pitää puhua kotona miehen kanssa ja miettiä mitä jaksat. Toisaalta mitä ne vaihtoehdot enää on, kun "vahinko" on jo tapahtunut ja voiko sen asian kanssa elää, mikä on eräänä vaihtoehtona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No voi jerse, otan osaa. Mulla ois kans paniikki. Sain just kolmannen lapsen ja kyllä tää aika hurjaa on. Vaikka mun isot on jo isoja, 8v ja 5v. Pärjää iltahommista hyvin itsekin. Mut sun pitää puhua kotona miehen kanssa ja miettiä mitä jaksat. Toisaalta mitä ne vaihtoehdot enää on, kun "vahinko" on jo tapahtunut ja voiko sen asian kanssa elää, mikä on eräänä vaihtoehtona?
Click to expand...

tuntuu etten jaksa mitään, hyvä kun noi kaksi olemassaolevaa lasta...syy löytyy just että hoidan kaiken yksin.

 
En kirjoita ilkeilläkseni. Kai teillä ehkäisy oli kunnossa? Millä tavalla mies ei voi osallistua lastenhoitoon?

Kun olet alkujärkytykseltäsi selvinnyt, niin varmasti voit jo iloita vahingosta. Onneksi tässä on nyt 9 kuukautta aikaa sopeutua tilanteeseen.
 
Enhän mä osaa sanoa miten sä jaksaisit, mutta itse yllärikolmosen jälkeen päätin vain jaksaa. Päivä kerrallaan mentiin ja ihmeesti vaan jaksoin. Nukuin pääasiassa kuusi tuntia yössä, nekin parin tunnin pätkissä. Mieheni kyllä osallistui lastenhoitoon töidensä jälkeen, joten se helpotti paljon.

Kun nyt tuo kuopus on 6½v, on ihanaa, että me saimme hänet. Hän on upea, persoonallinen ja hyväntuulinen poika. Olisi ollut iso menetys, ellen olisi saanut tutustua häneen. Sepä siinä onkin mukavinta, kun voi miettiä millainen lapsesta tulee isona, millaisia asioita hän kanssasi juttelee ja saada seurata hänen kehitystään.

Sen vielä lisään, että minusta noilla yllärilapsilla on jokin tarkoitus elämälleen, kun päättävät vain syntyä meille, vaikka itse olisimme toista mieltä. Meidän perhe tuntui heti kuopuksen synnyttyä täydelliseltä ja ilman häntä jälkeenpäin ajateltuna emme olleet vielä kokonainen perhe =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En kirjoita ilkeilläkseni. Kai teillä ehkäisy oli kunnossa? Millä tavalla mies ei voi osallistua lastenhoitoon?

Kun olet alkujärkytykseltäsi selvinnyt, niin varmasti voit jo iloita vahingosta. Onneksi tässä on nyt 9 kuukautta aikaa sopeutua tilanteeseen.
Click to expand...

Söin pillereitä, merkkiä jonka olin vasta aloittanut ja joka ainoan nielin alas kurkusta! Ilmeisesti ei sit mulle tehonnut.

Mies on reissuhommissa, ainoastaan viikonloput kanssamme.

Itkettää niin saa**nasti kun AINA olen ollut aborttia vastaan ja nyt mietin vaihtoehtona!

 
voi että miksi naisten pitää joutua tekemään tällaisia päätöksiä. On kyllä liian julmaa.
Ja oma kokemus on, että ainakaan kaksi ei mene siinä missä yksi vaan monta kertaa enemmän työtä 20 vuodeksi vähintään. Joten en usko että kolmaskaan menee siinä missä kaksi.
Onhan tietysti se vaihtoehto, että laitat isommat päivähoitoon, onhan nuo jo lähes 2v ja 4v kun kolmas syntyy. Jos teillä on taloudellinen mahdollisuus tuohon.
Elämä joskus potkii...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tämän kerron harmaana:
Aamulla plussasin. Mieskään ei vielä tiedä, olen niin pyörällä päästäni etten saa suuta auki kertoakseni. Myönnän (ja avaan sateenvarjon) tämän olleen vahinko, rumasti ilmaistuna. Kolmas lapsi oli suunnitelmissa vuosien päästä, jos silloinkaan. Mutta ny tuntuu ettei voimani riitä pikkuiseen. Yli vuoteen en ole nukkunut täysiä yö-unia...enkä nuku ainakaan seuraavaan 1-2vuoteenkaan.
Esikoinen on 3.6v ja kuopus täytti juuri vuoden, mies ei lastenhoitoon pysty osallistuun.
Miten ihmeessä jaksan!!?
Auto ja kotikin käy pieneksi kolmelle lapselle, entäs miten talous kestää?!

Pää ja tunteet niin sekaisen, että älkää alkako ehkäisystä saarnaan kun ette asian laitaa tiedä.
Click to expand...

samat mietteet mullakin. esikoinen on 3v ja kuopus 3kk. oon raskausviikolla 7+4 ja vahinko tämäkin,tai ainakin suuri yllätys. ehkäsynä oli kondoomi joka kerran hajosi ja sen jälkeen olimme perään ilman kumia... kolmas lapsi oli kyllä suunnitteilla,mutta vasta kun kuopus olisi vanhempi. mä en oo nukkunu kans moneenvuoteen,esikoinen heräilee vieläkin. toivon silti ettei raskaus mene kesken. väsyny varmasti tuun oleen. kyllä kaikki järjestyy. eikö miehesi mitenkään pysty auttaan niin että saisit levätä? meillä on autona mondeo (farmari) ja sinne mahtuu turvakaukalo,turvaistuin ja korokeistuin. asutaan kolmiossa ja asuntoo kyllä pitää vaihtaa muutamnvuoden kuluttua. kolmelasta yhdessä huoneessa on kyllä liikaa..
 
Sie teet just niinkuin siusta tuntuu. Itsekään en hyväksy aborttia, mutta toisaalta en tiedä millaista on olla kahden pienen lapsen äiti. Miun käly teki abortin samassa tilanteessa pari vuotta sitten, kun koki, ettei olisi jaksanut enää kolmatta pikkuista (edelliset 2v. ja 6kk silloin).
 
Meillä oli reilu vuosi sitten sama tilanne.Esikko oli 4v.ja keskimmäinen silloin 1v.Kolmatta lasta ei suunniteltu,kahdessakin oli tekemistä.Mut niin siinä kävi,että testi plussaa näytti ja ajatukset menivät sekaisin.Aborttia mietittiin kaksi päivää,mutta en olisi siihen pystynyt.Oli sellainen tunne,et näin oli sit tarkoitettu.Ajatulseen kolmosesta piti sopeutua.Raskautta ei juurikaan siinä kahden laspen kanssa joutanut sitten ajattelemaankaan,se vain eteni omalla painollaan.Neuvolakäynneillä tuli todellisemmaksi aina:)Loppuraskaus oli rankkaa,olin henkisesti ja fyysisesti väsynyt.Mutta silti olin onnellinen ja rakastin masuasukkia.

Kolmas tyttömme syntyi sitten marraskuussa.Pian täyttää jo vuoden:)On omaa laatuaan..Iloinen ja veikeä tytteli.Ilman häntä perhe tuntuisi kyllä vajavaiselta.Että näin se sitten oli tarkoitus:)Onhan tämä melskettä ja autokin meni vaihtoon,mutta tässä meidän perhe nyt on.Tuntuisi oudolta jatella,ettei isosiskoilla olisi tätä "maskottia":)

Varmasti tuntuu ranaklta nyt ajatella kolmatta lasta,onhan tää rankkaakin.Päätös on sinun,tiedät itse parhaiten miltä tuntuu ja mihin asti jaksat.toivottavasti miehesi tukee sinua asiassa..Päätät mitä tahansa.*hali*
 
että en voi kun itkeä. Itkeä siitä onnesta mitä hän perheeseen toisi (teille tuonut) ja itkeä miten kylmä, tunteeton paska olen, kun NYT tuntuu abortti parhaalta ajatukselta.
Katson rakkaita lapsiani ja mietin miten muutenkin niin vähäinen yhteinen aika ja varsinkin esikoisen kohdistuva vähentynyt huomio, vähenisi entisestään vauvan myötä. Heillekkään en tunne olevani sellainen äiti joka haluaisin olla.
Mies ei kotona pysty olemaan apuna vaikka sitä takuulla itsekkin toivisi. Ainut vaihtoehto olisi työttömyys, mutta siihen ei edes lapsen "uhalla" ole varaa.
 
Hei! Asioilla on tapana järjestyä. Minäkin ajattelin jotain ei niin kaunista kun kolmonen ilmoitteli tulostaan, nyt en antais pois, en. Onko sulla muita apuja mahdollista saada? Asuuko sisaruksiasi/miehesi sisaruksia tai vanhempia siinä teidän lähistöllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja edith75:
Hei! Asioilla on tapana järjestyä. Minäkin ajattelin jotain ei niin kaunista kun kolmonen ilmoitteli tulostaan, nyt en antais pois, en. Onko sulla muita apuja mahdollista saada? Asuuko sisaruksiasi/miehesi sisaruksia tai vanhempia siinä teidän lähistöllä.
Click to expand...

Äitini ja veljeniperhe asuu, mutta äiti sairastelee joten nyt jo on inhottavaa useasti pyytää apua. Veljen perheellä ei aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Keskeytys on keksitty.
Click to expand...

Eikä pelkästään keksitty, vaan myös ihan ymmärrettävä ja hyväksyttävä vaihtoehto, jos ehkäisystä on huolehdittu kuten aapeen tapauksessa ja jos vaihtoehtona on voimien loppuminen, jos nyt jo tuntuu vaikealle, ei varmasti se tulossa oleva tilannetta helpota.
Mutta ainoa, jonka täytyy se keskeytys hyväksyä, olet sinä (ja tietty miehesi mikäli hälle kerrot). Muilla ei ole nokan koputtamista siihen.
 
Meillä kolmosen synnyttyä vanhin lapsista on 3,5 v ja keskimmäinen 1v 10 kk. Autoa emme omista ja toimivampi/turvallisempi asunto on hakusessa.
Tosin meillä kolmonen on toivottu lapsi, siitäkin huolimatta että tiedämme arjen olevan raskasta. Turvaverkostoa meillä ei löydy lähimailtakaan.
Vosiko teillä mies mitenkään osallistua lasten hoitoon? Tuskin hän nyt AINA on töissä?
 
No, kuten sanoit, kaikki menee uusiksi, muttei se välttämättä ole paha asia. Mieskin varmaan miettii uudestaan sitä reissuhommaansa. Mä en jaksais yhdenkään lapsen kanssa, jos mies vaan pyörähtäisi kotona viikonloppuisin. En kyllä jaksais semmosta edes ilman lapsia.
 
Kyllä asia on niin, että abortti on TÄYSIN HYVÄKSYTTÄVÄ, jos elämäntilanne on huono tai tuntuu, että ei jaksa kolmen pienen kanssa. Vaikka aborttia niin kovasti vastustetaan niin kyllä se ihan laillista on.
Itsellä pillerit eivät tehonneet ollenkaan ja tulin raskaaksi, kun nuorin lapsista oli 2kk. Harrastettiin kerran seksia (jouluaattona...) ja se napsahti kerrasta. Mä itse päädyin aborttiin monestakin syystä: ei mahdollisuutta isompaan kotiin + autoon (kun ei ole rahaa niin ei ole), vauva oli niin pieni vielä, mulla todettiin vakava sairaus ja olin muutenkin ihan lopussa.
Mä en kadu päätöstäni ikinä, vaikka kuinka joku mua tulis moralisoimaan. JOkaisella on oikeus tehdä sellainen päätös, joka on omaan elämään sopiva.
Ap:lle jaksamista ja toivottavasti löydät itselles sopivan ratkaisun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄSYÄ?? AIKUSELLE IHMISELLE EI VAAN VOI KÄYDÄ VAHINKOA,HALOO TAAS!!
Click to expand...

Selitähän vähän tarkemmin? Meinaatko jos vaikka syö pillereitä tai käyttää kierukkaa, niin joka yhdynnän jälkeen tarttis hakea katumuspilleri ihan vaan varmuuden vuoksi? Ihan vaan sulle tiedoksi kohdun poisto taitaa olla ainut 100 % ehkäisykeino.
 
Alkuperäinen kirjoittaja apassin kyynel:
Alkuperäinen kirjoittaja jep:
ETTEKÖ OSAA KÄYTTÄÄ EHKÄSYÄ?? AIKUSELLE IHMISELLE EI VAAN VOI KÄYDÄ VAHINKOA,HALOO TAAS!!
Click to expand...

Selitähän vähän tarkemmin? Meinaatko jos vaikka syö pillereitä tai käyttää kierukkaa, niin joka yhdynnän jälkeen tarttis hakea katumuspilleri ihan vaan varmuuden vuoksi? Ihan vaan sulle tiedoksi kohdun poisto taitaa olla ainut 100 % ehkäisykeino.
Click to expand...

Mä kanssa kaipaisin tältä pyhimykseltä vähän tarkempaa selitystä...

 
Hei, ota ihan iisisti..meidänkin kolmonen on vahinko, mutta tässä odotuksen aikana asiat oavt lutviutuneet ihan positiiviseen suuntaan. Noh, ehkä meillä helpottaa se, että tuo lasten ikäero ei ole ihan noin pieni ja kuopuskin jo 4v.
Mutta ainakin mulle nuo asunnon tilaongelmat ja muut ovat toisarvoisia.
Mä uskon, että teidänkin tilanne selkiytyy ihan itsestään! :hug: =)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa