Tein kuulemma väärin kun käskin korvaamaan hajotetun tavaran

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yrittäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

Yrittäjä

Vieras
Liikkeeseen tuli äiti ja hänen kolme lastaan. Yksi lapsista sitten katseli erästä tuotetta ja se lipesi kädestä ja hajosi. No, käskin sitten korvata tuotteen koska arvo oli kuitenkin 45e. Tästähän tämä kyseinen äiti suuttui, alkoi huutaa minulle etten ymmärrä että vahinkoja voi sattua ja että lapsille ei pidä olla niin ankara jne :D Ihan sama minkä ikäinen tavaran hajottaa, silti joutuu korvaamaan. Ilmeisesti tältä daamilta on äitiys pehmentänyt aivot.
 
hajotti mulla pikkuvelikin paikan päällä lasipuhalletun koriste-esineen eräässä liikkeessä, säikähdin ihan hirveästi (ties minkä arvoinen oli! ) mutta ei pistäny korvaamaan..
 
Tottakai se korvaa joka hajottaa! Vahinko tai ei. Ei kenenkään kuulu omaan piikkiin ottaa toisten tekosia.
Mä olen taas kerran todella pöyristynyt toisenlaisista mielipiteistä.
 
No kyllä itse maksoin, minkä 3-v rikkoi - kyseessä ei tosin ollut mikään älyttömän kallis asia (joulukoriste), mutta en katso olevani vastuuton, kun kerran lapsen toin ao. paikkaan ja näin ollen siis vastaan siitä, mitä lapsi siellä tekee. Sen kerran rikkoi myyntiesineen, eikä onneksi ole toistunut.
 
Ei korvausvelvollisuus edellytä tahallisuutta. Eikä muuten edes ikääkään! Lain mukaan lapsi korvaa kun on täysi-ikäinen, vanhempi jos laiminlöi vahtia muksuansa ikään suhteutettuna.
 
Mä en korvaisi esinettä, mikä on laitettu sellaiseen paikkaa ettei normaalilla liikkumisella pystynyt estämään. Joskus pikkuliikkeissä saa pidättää henkeä (ja jättää ostamatta tavarat) kun esineet on laitettu ihan idioottimaisesti.

Mutta jos mun pilttini mesoo kaupassa ja hajoittaa tavaran, niin se voi olla lapselta vahinko, mutta minulta ajattelematonta eli korvattava on. Esim kakaran päästäminen vapaaksi vaikka lahjatavaraliikkeessä täynnä lasisia joulukoristeita on täyttä vastuuttomuutta aikuiselta. Joten kyllä kaivaisin muristen (lapselle ja itselleni) lompakkoa.

Ei lasten tartte ottaa rikkoutuvia esineitä käteen, varsinkaan jos ei ole ikää oikeasti ostaa. Mutta jos on jo sen ikäinen että voisi oikeasti ostoksille tulla, niin vahinkojakin voi oikeasti sattua. Tilanteen mukaan.
 
onhan se ikävää jos joutuu korvaamaan vahingossa rikkoutuneen tavaran mutta ehkä siitä sitten oppii sen verran et seuraavalla kerralla puuttuu lapsen touhuihin ajoissa..
mä tiedän vanhempia jotka lapsen naarmuttaessa naapurin autoa, toteavat vain et onhan sulla vakuutus. joo, on vakuutus, mutta siinäkin on omavastuu..
mä en oikeasti ymmärrä miksi niitä lapsia ei voi kieltää ajoissa. ymmärrän et lapsen pitää saada tutkia ja kokeilla jotta hän oppii, mutta eikö sitä tutkimista voisi tietyissä tilanteissa hieman rajoittaa mielummin kuin antaa rikkoa tavaroita/ paikkoja ns. vahingossa?
 
Myynnin kannalta sanoisin, että ei välttämättä kannata alkaa vaatimaan korvauksia tuossa tapauksessa, sillä jää pian äidiltä (tai lapselta, heidät usein aliarvioidaan asiakkaina) ostokset tekemättä, sekä on varmaa ettei tule ihan heti uudestaan käymään. Puhumattakaan siitä että paha kello kauas kantaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tapiontytär:
Myynnin kannalta sanoisin, että ei välttämättä kannata alkaa vaatimaan korvauksia tuossa tapauksessa, sillä jää pian äidiltä (tai lapselta, heidät usein aliarvioidaan asiakkaina) ostokset tekemättä, sekä on varmaa ettei tule ihan heti uudestaan käymään. Puhumattakaan siitä että paha kello kauas kantaa...

juurikin saman asian meinasin sanoa, mutta nyt riittää peesaus
 
Ei musta ole mitään väärää pyytää korvaamaan, mutta tapojen vastaista se kyllä on. En ole koskaan ennen kuullut, että kauppias/myyjä olisi vaatinut korvausta vahingossa rikotusta tuotteesta. Oon ollut erilaisissa kaupoissa ja myymälöissä töissä, ja kaikissa on käytäntö ollut se, että asiakas ei joudu maksamatonta rikottua tuotetta korvaamaan. Maksettujen kohdalla on ollut yleensä niin, että sitten se on jo asiakkaan kontolla, tosin ihan pieniarvoiset jutut on annettu hyvästä tahdosta uudet tilalle tai annettu alennusta toisesta.

Pienyrittäjän kannalta tuo käytäntö on ymmärrettävästi hankala, jos rahat ovat muutenkin tiukilla. Siinä joutuu kuitenkin tosi tarkkaan miettimään, onko korvauksen vaatiminen niin huonoa mainosta, että kannattaa mielummin päästää asiakas pälkähästä...
 

Yhteistyössä