Teille jotka mietitte pitääkö vauva vai ei...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja gugu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

gugu

Vieras
Viime syksynä harkitsin aborttia koska tulin raskaaksi huolimattomuudesta, käytimme keskeytettyä yhdyntää... meillä jo 2 isompaa lasta ja ei ollut enää suunnitteilla vauvaa. Itse asiassa itkin kun tein positiivisen raskaustestin koska raskaus oli niin epätoivottu.. Itsellä ikää oli 28v.
Varasin jo ajan aborttiinkin..
E n pystynytkään siihen..
Mieli muuttui ihan täysin siihen mennessä..Raskaus alkoi tuntua ihanalta ja vauva odotetulta,rv 7 mennessä odotin jo vauvaa yhtä innolla kuin jos olisi ollut kauan toivottu ja yritetty. Hormonit kai sen tekivät, mutta en voi muuta sanoa kuin iso KIITOS siitä...

Meillä on nyt äärettömän paljon rakastettu pieni ihana kuukauden vanha vauva, ihanampaa ei voisi olla <3 En voisi kuvitellakaan että häntä ei olisi ja tuntuu pahalta että edes mietin aborttia silloin.. Rakastamme häntä niin paljon kuin vain pientä vauvaansa voi rakastaa <3

En tiedä onko tästä kenellekään mitään hyötyä, mutta haluaisin sen vaan sanoa jos joku miettii aborttia (etenkin jos elämäntilanne on muuten hyvä) että se vauva on ihme, ja ihana sellainen.. ja jos vaan elämäntilanne on suotuisa että vauvalla on hyvät olosuhteet elämälle, niin mitään sen ihanampaa ei voi olla..
vastasyntynyt ansaitsee kaiken sen huomion, rakkauden, hellyyden mitä vain hänelle pystyy antamaan, ja sen saat takaisin moninkertaisesti, kun painat sen pienen lämpimän tuhisevan paketin itseäsi vasten :) <3
 
juu, ap:lle vain sen verran että yleensähän sitä abortti juuri mietitään sen vuoksi ettei elämäntilanne ole ollenkaan sellainen johon lapsella olisi hyvä tulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Mites 42 v, jolla neljä lasta, joista pienin 9 kk?

mulle tulee mieleen vaan, että siitä huolimatta oliko nuorimmainen yritetty vai ei, niin hän on varmasti erittäin rakastettu kuten isommat sisaruksetkin :)
 
[QUOTE="a p";24005207]mulle tulee mieleen vaan, että siitä huolimatta oliko nuorimmainen yritetty vai ei, niin hän on varmasti erittäin rakastettu kuten isommat sisaruksetkin :)[/QUOTE]

Juu, sitä ei vois väittää. Jaksamisen kanssa niin tai näin.
Onneks tää ei kai ole ajankohtainen, mut kun keskeytetty täälläkin menossa.
Mies ei saa aikaiseks mennä vasektomiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Juu, sitä ei vois väittää. Jaksamisen kanssa niin tai näin.
Onneks tää ei kai ole ajankohtainen, mut kun keskeytetty täälläkin menossa.
Mies ei saa aikaiseks mennä vasektomiaan.

Jos käyttää keskeytettyä "ehkäisynä", saa kyllä olla valmis ottamaan lapsen vastaan. Mitä järkeä olla ilman oikeaa ehkäisyä, jos ei lasta halua?!
 
meillä tuo keskeytetty yhdistettynä laskelmiin ei-otollisista päivistä toimi 4 vuotta oikein hyvin. Nyt en enää siihen uskalla luottaa vaan otan kyllä kierukan, tosin nyt tämän kolmosen synnyttyä on alkanut tuntua että tiedä vaikka joskus vielä nelonenkin tulisi :D
On tämä vauva vaan niin ihanan suuri ihme etä joka päivä sitä vaan jaksaa ihmetellä sen ihanuutta <3
 
Tuossa joulun tietämillä pohdin aivan samaa itsekkin + miten jaksetaan... mukana hän vielä on tosin odotellaan tässä jonkin tovin päästä syntyväksi, mut varmaan yhtä rakastettu tulee olemaan ainoastaan oma jaksaminen on se mikä jonkin verran epäilyttää. meillä ennestään esikoinen + kaksoset, joten aina riittää vauhtia.
 
minä olen tehnyt abortin kauan, kauan sitten. Nuorena ja vastuuttomana... Edelleen sitä pohtii. Jännä miten niinkin "vanhasta" asiasta ei ihan noin vaan yli pääsekään... Abortti oli silloin oma valintani. Tuntui ainoalta ja hetken sen jälkeen tunsin oloni hyvin hyvin onnelliseksi. Mutta kun samoihin aikoihin paras ystäväni tuli raskaaksi ja jatkoi raskautta, niin tunteet alkoi nousta pintaan. Päällimmäisenä viha ja suru... Katsoin ystäväni mahan kasvua ja ultrakuvia. Kyynel silmäkulmassa.
Minulla olisi nyt 14-vuotias tyttö tai poika... Onneksi kaksi lasta on siunaantunut jälkeenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksvaan:
Kun keksis ensin mikä on se "oikea" ehkäisy...

Jos muut ehkäisymuodot ei käy niin sitten voisi pistää jalat ristiin siihen asti että se mies saisi aikaiseksi mennä sinne vasektomiaan. Saisi ehkä mieheenkin liikettä.
 
se on totta että niistä ketkä jättää abortin tekemättä, ani harva katuu sen tekemättä jättämistä vauvan synnyttyä. mutta niistä jotka sen tekee, moni katuu sitä loppuelämänsä.
 
Itse sain 16-vuotiaana keskenmenon ja jouduin lääkkellisen keskeytyksen tekemään, koska ei tullut itsestään ulos. Kärsin kaksi vuotta tästä ja pelkäsin kovasti että seuraavatkin raskaudet menisivät kesken. Nyt 20 vuotiaana olen 4kk poikalapsen äiti, raskaus oli toivottu, mutta vaati vuosia tulla raskaaksi. Epäilimme jommassakummassa olevan "vikaa". Koko raskauden pelkäsin keskenmenoa ja kun terve poika annettiin syliini, voi sitä ilon määrää ! Eivät ne lapset ole itsestäänselvyyksiä.
En tiedä miksi kerroin tämän, ei liity oikein mitenkään mihinkään, mutta jaettiinpa.
 
itse oon teininä käyny keskeytyksessä ja hyvä niin, en ole katunut päivääkään.
ei se siinä alkuvaiheessa muuta ole kuin solumöykky.
ja kyllä, minulla on nykyisin lapsia ja he ovat rakkaita, tarkoituksella maailmaan saatettuja ja kaivattuja.
 
[QUOTE="juu";24005838]se on totta että niistä ketkä jättää abortin tekemättä, ani harva katuu sen tekemättä jättämistä vauvan synnyttyä. mutta niistä jotka sen tekee, moni katuu sitä loppuelämänsä.[/QUOTE]

Ai, mistäs sä tän tiedät? Linkkiä johonkin tutkimukseen jossa näin todetaan?
 
Itse huomasin olevani raskaanaa 20 vuotiaana (söin e-pillereitä. Olin juuri aloittanut koulun ja käynyt sitä n. 2 viikkoa, seurustelua takana 3kuukautta. Olin tosi kauhuissani varsinkin kun en koskaan ollut ajatellut tekeväni lapsia. No varasin kuitenkin ajan äitiysneuvolasta jossa kuunneltiin vauvan sydänäänet jne.. Neuvolan nainen sanoi minulle että saan 2 viikkoa aikaa miettiä haluaisniko abortin, olin ihan hämilläni koska en hänelle ollut mitään siihen viittavaakaan sanonut. Viikon mietittyäni päätin pitää vauvan ja kyllä siihen asiaan sopeutui 9kk:n aikana :) En ikinä voisi kuvitellakkaan elämääni ilman tota 4 vuotiasta ihanaa pikkusta. Mutta sen jälkeen olen vain monesti miettinyt miten sitä aborttia oikeen tyrkytetään suomessa vaikka sen pitäisi muka olla tosi vaikeasti saatava.
 
Ongelmanani on se että olen raskaana toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein abortin(todella kurjalta se tuntui)
Näin ensimmäisen ultra kuvan kun se oli 8viikkoa vanha pyysin ettei lääkäri näyttäisi sitä mutta näytti kummiski. Siinä vaiheessa alkoi päässä jylläämään kaikki asiat. No kuitenkin aborttiin päädyin.
Nyt olen Taas raskaana. Avopuolisoni ei tahdo että pkdän sen itse en ole varma. Ajatus sii miten suloinen pikku napero tulisi oleman 9kkden päästä. Haluaisin kyllä pitää lapsen mutta olen itse 19v ja en halua tarjota lapselle huonoa elämää.
Kertokaa mitä pitäisi tehdä
 
Mä taas olen melko varma, että jos tulisin raskaaksi ja pitäisin lapsen ja vaikka oppisin häntä rakastamaankin, tuntisin häntä kohtaan katkeruutta, sillä hän pilasi mahdollisuuteni elää sellaista elämää mitä haluan. Ja btw tutkimusten mukaan harva katuu aborttia.
 
[QUOTE="nanna";28291698]Ongelmanani on se että olen raskaana toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla tein abortin(todella kurjalta se tuntui)
Näin ensimmäisen ultra kuvan kun se oli 8viikkoa vanha pyysin ettei lääkäri näyttäisi sitä mutta näytti kummiski. Siinä vaiheessa alkoi päässä jylläämään kaikki asiat. No kuitenkin aborttiin päädyin.
Nyt olen Taas raskaana. Avopuolisoni ei tahdo että pkdän sen itse en ole varma. Ajatus sii miten suloinen pikku napero tulisi oleman 9kkden päästä. Haluaisin kyllä pitää lapsen mutta olen itse 19v ja en halua tarjota lapselle huonoa elämää.
Kertokaa mitä pitäisi tehdä[/QUOTE]

Ensinnäkin opetella käyttämään ehkäisyä. Toiseksi miettiä mitä sinä oikeasti haluat, painostettuna ei aborttia kannata tehdä, sitä tulisit katumaan.
 

Yhteistyössä