Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
tehdäänkö tälläinen ketju: kuvaile palstalaista MIELIKUVAN, joka nikistä tulee perusteella
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="kahvikirahvi, post: 28804204"]</p><p>Gabriella oli asunut koko elämänsä suurkaupungissa. Hän rakasti kaupungin tahtia, ääniä, ja kasvottomia ihmisiä joita näki päivittän satoja, ellei jopa tuhansia kävelemässä vain ohi. Kaupungissa oli hänen mielestään turvallisuuden tuntua, sillä koskaan ei tarvinnut tuntea itseänsä yksinäiseksi, sillä ihmisiä oli kaikkialla. </p><p></p><p>Gabriella asui avomiehensä Augustin kanssa keskustan tuntumassa ullakkohuoneistossa sijaitsevassa kolmiossa, jonka he olivat sisustaneet tyylikkäästi modernilla taiteella, ja kaikkein muodikkaimmilla huonekaluilla. August oli kaupungin suurimman lehden omistaja, ja kaupungin tunnetuin kasvo. Hän suorastaan kieri rahassa, mutta ei tuhlannut rahaa itseensä juuri laisinkaan. Asunnon hän oli ostanut, sen he olivat yhdessä valinneet. </p><p>Gabriella oli enemmän materian perään kuin miehensä, ja August ostelikin usein rakkalleen kalliita asioita joita tämä halusi, ja kotikin oli sisustettu Gabriellan mieleiseksi. He olivat täydellinen pari, heidän elämästään ei tuntunut puuttuvan mitään, ja tuttavat kadehtivat heitä ja heidän elämäänsä.</p><p></p><p>Gabriella ei ollut vielä löytänyt mieleistään työtä, joten hän oli rahallisesti Augustista riippuvainen. Rehellisesti sanottuna, hän ei edes etsinyt töitä kovin ahkerasti, ja koska he molemmat olivat tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä, miksi hän olisikaan pitänyt kiirettä?</p><p></p><p>Eräänä päivänä Gabriellan ollessa kapungin keskellä sijaitsevassa puistossa kävelyllä, hänen kännykkänsä soi. Puhelimen näytöllä luki Augustin äidin nimi, ja hänen hyvä tuulensa kaikkosi oitis. Mitä tuo kurja anopintekelekin hänelle soitteli, he eivät olleet tavanneet eivätkä pitäneet yhteyttä viiteen vuoteen, sillä kateellista anoppia ärsytti kun August keskittyi vain hänen hempukkana pitämäänsä naiseen, eikä enää vieraillut äitimuorin luona niin usein. </p><p>Anoppi ei itse tätä tajunnut, mutta Augustia ei huvittanut käydä äitinsä luona kovinkaan usein, sillä tämä kohteli Gabriellaa Augustin mielestä huonosti, joten vierailut olivat harventuneet vuosi vuodelta. </p><p>Gabriella vastasti ihmeissään, jo valmiiksi hieman kyllästyneenä puhelimeen. Sen puhelun aikana koko hänen maailmansa romahti. Anoppi kertoi Augustin joutuneen auto-onnettomuuteen. August oli jäänyt auton alle ylättäessään tietä, ja makasi nyt tajuttomana sairaalan teho-osastolla. Gabriella kyseli hädissään missä sairaalassa hänen miehensä oli, ja juoksi jo puistosta pois päin pysäyttääkseen itselleen taksin, mutta anoppi sanoi ettei hänellä ollut mitään asiaa sairaalaan, sillä tämä ei kuulunut perheeseen. Gabriella oli ällistynyt, ja yritti kertoa olevansa tärkein osa Augustin perhettä, hehän olivat olleet onnellisesti yhdessä jo lähes kymmenen vuotta.</p><p>Mutta ei, anoppi tyrmäsi hänen väitteensä, ja koska he eivät olleet koskaan pitäneet kiirettä mennä naimisiin, eihän Gabriellaa lain silmissä todella laskettu perheenjäseneksi. </p><p></p><p>Gabriella meni lamaantuneena kotiin. Hän kaivoi puhelinluettelon esille ja etsi kapungin kaikkien sairaaloiden yhteystiedot, ja soitti vuorotellen jokaiseen. Hän oli päättänyt ottaa selville mihin sairaalaan August oli viety. Mutta hänelle ei voitu luovuttaa potilastietoja mistään, koska ei ollut perheenjäsen. Häntä alkoi raivostuttaa, ja hän tajusi soittaa Augustin tädille, jonka kanssa hän oli aina tullut mainiosti toimeen, vaikka välimatkan vuoksi tapaamiset olivatkin harvat. Täti ei ollut niin hyvin perillä Gabriellan ja sisarensa tulehtuneista väleistä, joten hän tietämättömyyttään, ja säälistä nuorta paria kohtaan kertoi sairaalan nimen. </p><p>Gabriella ryntäsi siltä seisomalta sairaalalle, ja kovisteli aulan vastaanottovirkailijaa kertomaan mihin hänen miehensä on viety. Löydettyään oikean käytävän, Gabriella kohtasi anoppinsa. Anoppi ei aikonut päästää häntä huoneeseen, mutta Augustin elämää lehdistä seurannut hoitaja, sääli tätä, ja päästi Gabriellan miestään katsomaan.</p><p></p><p>Se oli Gabriellan elämän pisin viikko. August ei ollut vieläkään palannut tajuihinsa, mutta Gabriella ei ollut juuri poistunutkaan sairaalasta. Hän huolehti miehestä niin hyvin kuin voi, niin paljon kuin hoitajat hänen vain sallivat tehdä. Kerran päivässä hän sentään kävi aulan kahvilassa ja sairaalan pihalla kävelyllä, sen aikaa kun anoppi oli poikaansa tapaamassa, yleensä 15-30 minuuttia kerralla. Hänen mielestä oli turha haaskata sairaalassa aikaa, jos ei kuulunut henkilökuntaan. </p><p>Lopulta Gabriellan oli poistuttava sairaalasta, hänen täytyi mennä kotiin hakemaan vaihtovaatteita, peseytymään, ja vaikka miehestä erossa oleminen tuntui pahalta, hänen oli saatava kunnolliset yöunet sängyssä. Sairaalahuoneen nojatuoli ei ollut kaikista paras nukkumapaikka. </p><p></p><p>Seuraavana aamuna Gabriella heräsi auringonpaisteeseen, ja tunsi itsensä hyvin levänneeksi, ja lähti aamutoimien ja suihkun jälkeen kävelemään kohti sairaalaa. Sairaalalle päästyään hän havaitsi Augustin huoneen tyhjäksi. Omituista, hän ajatteli. Ehkä mies oli siirretty toiseen huoneeseen? Hän lähti käytävälle etsimään hoitajaa, mutta tuttuja hoitajiakaan ei näkynyt missään, ja uudet eivät muistaneet Augustia nimeltä. </p><p>Lopulta hän näki anopin, ja kiiruhti tämän luo kysymään miehensä vointia. Anoppi kertoi kylmän näköisenä Augustin kuolleen yöllä sisäiseen verenvuotoon. Gabriellan henki salpautui. Hänen tuli hetkessä kamalan kylmä, eikä hän meinannut saada henkeä. Lähes samaan hengenvetoon anoppi ilmoitti että Gabriellan täytyisi muuttaa kuun lopussa ullakkouhoneistosta pois, sillä se siirtyi nyt Augustin äidin omistukseen pojan kuoltua, eikä Augustilla ollut jälkeläisiäkään. Sitten anoppi käveli tiehensä. Gabriella lysähti sairaalan lattialle itkemään lohduttomana ja yksinäisenä. </p><p></p><p>Seuraavana aamuna hän ryhdistäytyi, soitti Augustin asianajajalle ja kyseli neuvoja tilanteeseen, mutta valitettavasti laki ei ollut Gabrielin puolella koska he eivät olleet olleet naimisissa. Mitä Gabriella nyt tekisi? hänellä ei ollu työapaikkaa, eikä hän ollut koulujakaan käynyt, sillä oli pääässyt jo kovin nuorena Augustin siipien suojaan. hän alkoi kuumeisesti etsiä lehdistä työpaikkailmoituksia, ja opetteli käyttämään kirjastossa internetin käyttöäkin työpaikan löytämiseksi. Mutta hän ei löytänyt yhtäkään työpaikkaa jonne olisi päässyt ilman koulutusta. Eikä hänellä ollut varaa asuntoonkaan, eikä sukulaisia joiden luokse voisi mennä. Hänellä oli enää muutama päivä aikaa asua hänen ja Augustin kodissa, ja se suretti häntä. Hän ei ollut edes ehtinyt surra Augustia rauhassa, sillä uuden kodin löytäminen ja itsensä elättäminen olivat nyt etusijalla. </p><p></p><p>Lopulta hän löysi ilmoituksen, jossa haettiin aivan naapurikaupungin puolelle puutarhatyöntekijää. Puutarha oli niin syrjäisellä alueella, ettei siellä ollut edes mahdollista vuokrata asuntoa. hän kuitenkin soitti työpaikasta, ja hänelle kerrottiin että puutarhan omistajan talo oli aivan vieressä, ja sinne saisi nimellistä korvausta vastaan majoittua työntekijänä. Gabriella mietti asiaa hetken, mutta mitä vaihtoehtoja hänellä oli? "Minä otan paikan. Voinko tulla jo ylihuomenna?" hän kuuli itsensä sanovan. </p><p></p><p>Kahdessa päivässä Gabriella oli pakannut kaikki vaatteensa ja tavaransa, ja salaa anopilta vienyt muutaman kalliin, mutta tunnearvoltaan vielä kalliimman esineen jonka oli Augustilta saanut. (Anoppi oli pakottanut hänet jättämään kaiken poikansa ostaman asuntoon, sillä hänen mielestään mikään augustin rahoilla ostettu ei kuulunut enää Gabriellalle) Hän käytti Augustin pankkitilin rinnakkaiskorttia vielä viimeisen kerran, maksaessaan taksille etukäteen matkastaan Hevonperän puutarhalle. </p><p>Matka tuntui ikuisuudelta. Tie oli mutkainen ja töyssyinen, eikä siinä voinut edes ajaa lujaa. Hän ehti jo monta kertaa ajatella ettei olisi koskaan perillä, kunnes auto viimeinkin pysähtyi. Gabriella katsoi ikkunasta ulos, he olivat keskellä ei mitään. Taksikuski kertoi hänelle että tie oli niin huonokuntoinen, ettei sitä päässyt autolla jatkamaan. Gabriella otti tavarat autosta, ja katseli kun taksi lähti peruuttamaan tietä takaisinpäin. Hänen ei auttanut kuin lähteä tarpomaan kohti tilaa. </p><p>Noin tunnin käveltyään, läkähtyneenä ja jalat rakoilla, hän oli viimeinkin perillä puutarhalla. Se oli karmeaa. Hän oli keskellä ei mitään, kaukana kaikesta, yksin, jumissa, huonolla palkalla, pienessä ankeassa huoneessa, ankean vanhan rouvan kanssa. </p><p></p><p>Gabriella oli ollut tilalla kolme kuukautta. Hän oli saanut aikaa surra Augustia, hän oli jo melkein ystävystynyt vanhan rouvan kanssa, ja hän oli tottunut vaatimattomampaan elämään. Puutarhalla työskennellessään hän oli oppinnut tunnistamaan kymmeniä, satoja kasveja ja kukkia. Hän oli jopa alkanut nauttimaan siementen istuttamisesta, kukkapenkkien kastelusta (kastelukannulla, vesikin piti hakea ja nostaa kaivosta), ja erityistä iloa hän sai nähdessään kasvilastensa kasvavan. Hän oli jo hyvin tyytyväinen elämäänsä syrjäisyydessä ja rauhassa, kiireettömässä, vapauttavasssa ja raikkaassa ympäristössä rakkaiden kasviensa keskellä. </p><p>Noin vuoden kuluttua vanha rouva kuitenkin menehtyi, ja Gabriella oli hyvin suruissaan, ja panikoi minne hän tällä kertaa päätyisi. Muutama päivä rouvan kuoleman jälkeen, hän löysi tämän testamentin. Ilman perillisiä, rouva oli testamentannut koko puutarhan taloineen ja maineen Gabriellalle. </p><p>Kuinka ihmeellistä! Hän ei mitenkään meinannut uskoa sitä todeksi, ja matkusti pitkän matkan kaupunkiin lakimiehen luokse varmistamaan testamentin todenpitävyyden. Totta se oli. </p><p></p><p>Pian Gabriella oli järjestänyt rouvalle pienet hautajaiset puutarhan lähettyville, ja oli sitten puutarhan omistaja. Hän tiesi ettei yksin saisi ylläpidettyä tilaa, joten hän joutui palkkaamaan apulaisen. Hän laittoi kaupungin lehteen ilmoituksen, samaan lehteen (Augustin ennen omistamaan), samanlaiesn ilmoituksen josta oli itse aikanaan soittanut. Puutarhassa oli yhdelle paljon työtä, ja Gabriella raatoi aamusta iltaan saadakseen kukkatoimitukset valmiiksi, kun kylän mies tuli niitä kerran viikossa hevoskärryillä noutamaan. </p><p>Noin viikon kuluttua tilalle ilmestyi nuori mies, suunnilleen Gabriellan ikäinen. Hän ilmoitti tulleensa sinne töihin. Gabriella hämmentyi, mutta muitakaan työntekijöitä ei ollut ilmoittautunut, joten hän palkkasi miehen. Miehen nimi oli Lari. Heistä tuli viikkojen aikana hvyät ystävykset, ja tila alkoi entisen niukan toimeentulon sijasta tehdä voittoakin, kun kaksi nuorta ahkeroivat puutarhatöissä. </p><p></p><p>Eräänä päivänä he loikoilivat nurmikolla puutarhaa ihailemassa, Lari katsoi Gabriellaa pitkään. Gabriella ihmetteli miksi tämä tuijotti, mutta sanaakaan sanomatta Lari suuteli häntä pitkään ja hartaasi, ja kuiskasi Gabriellan korvaan "Oma rakas lady Gardeneani."</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="kahvikirahvi, post: 28804204"] Gabriella oli asunut koko elämänsä suurkaupungissa. Hän rakasti kaupungin tahtia, ääniä, ja kasvottomia ihmisiä joita näki päivittän satoja, ellei jopa tuhansia kävelemässä vain ohi. Kaupungissa oli hänen mielestään turvallisuuden tuntua, sillä koskaan ei tarvinnut tuntea itseänsä yksinäiseksi, sillä ihmisiä oli kaikkialla. Gabriella asui avomiehensä Augustin kanssa keskustan tuntumassa ullakkohuoneistossa sijaitsevassa kolmiossa, jonka he olivat sisustaneet tyylikkäästi modernilla taiteella, ja kaikkein muodikkaimmilla huonekaluilla. August oli kaupungin suurimman lehden omistaja, ja kaupungin tunnetuin kasvo. Hän suorastaan kieri rahassa, mutta ei tuhlannut rahaa itseensä juuri laisinkaan. Asunnon hän oli ostanut, sen he olivat yhdessä valinneet. Gabriella oli enemmän materian perään kuin miehensä, ja August ostelikin usein rakkalleen kalliita asioita joita tämä halusi, ja kotikin oli sisustettu Gabriellan mieleiseksi. He olivat täydellinen pari, heidän elämästään ei tuntunut puuttuvan mitään, ja tuttavat kadehtivat heitä ja heidän elämäänsä. Gabriella ei ollut vielä löytänyt mieleistään työtä, joten hän oli rahallisesti Augustista riippuvainen. Rehellisesti sanottuna, hän ei edes etsinyt töitä kovin ahkerasti, ja koska he molemmat olivat tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä, miksi hän olisikaan pitänyt kiirettä? Eräänä päivänä Gabriellan ollessa kapungin keskellä sijaitsevassa puistossa kävelyllä, hänen kännykkänsä soi. Puhelimen näytöllä luki Augustin äidin nimi, ja hänen hyvä tuulensa kaikkosi oitis. Mitä tuo kurja anopintekelekin hänelle soitteli, he eivät olleet tavanneet eivätkä pitäneet yhteyttä viiteen vuoteen, sillä kateellista anoppia ärsytti kun August keskittyi vain hänen hempukkana pitämäänsä naiseen, eikä enää vieraillut äitimuorin luona niin usein. Anoppi ei itse tätä tajunnut, mutta Augustia ei huvittanut käydä äitinsä luona kovinkaan usein, sillä tämä kohteli Gabriellaa Augustin mielestä huonosti, joten vierailut olivat harventuneet vuosi vuodelta. Gabriella vastasti ihmeissään, jo valmiiksi hieman kyllästyneenä puhelimeen. Sen puhelun aikana koko hänen maailmansa romahti. Anoppi kertoi Augustin joutuneen auto-onnettomuuteen. August oli jäänyt auton alle ylättäessään tietä, ja makasi nyt tajuttomana sairaalan teho-osastolla. Gabriella kyseli hädissään missä sairaalassa hänen miehensä oli, ja juoksi jo puistosta pois päin pysäyttääkseen itselleen taksin, mutta anoppi sanoi ettei hänellä ollut mitään asiaa sairaalaan, sillä tämä ei kuulunut perheeseen. Gabriella oli ällistynyt, ja yritti kertoa olevansa tärkein osa Augustin perhettä, hehän olivat olleet onnellisesti yhdessä jo lähes kymmenen vuotta. Mutta ei, anoppi tyrmäsi hänen väitteensä, ja koska he eivät olleet koskaan pitäneet kiirettä mennä naimisiin, eihän Gabriellaa lain silmissä todella laskettu perheenjäseneksi. Gabriella meni lamaantuneena kotiin. Hän kaivoi puhelinluettelon esille ja etsi kapungin kaikkien sairaaloiden yhteystiedot, ja soitti vuorotellen jokaiseen. Hän oli päättänyt ottaa selville mihin sairaalaan August oli viety. Mutta hänelle ei voitu luovuttaa potilastietoja mistään, koska ei ollut perheenjäsen. Häntä alkoi raivostuttaa, ja hän tajusi soittaa Augustin tädille, jonka kanssa hän oli aina tullut mainiosti toimeen, vaikka välimatkan vuoksi tapaamiset olivatkin harvat. Täti ei ollut niin hyvin perillä Gabriellan ja sisarensa tulehtuneista väleistä, joten hän tietämättömyyttään, ja säälistä nuorta paria kohtaan kertoi sairaalan nimen. Gabriella ryntäsi siltä seisomalta sairaalalle, ja kovisteli aulan vastaanottovirkailijaa kertomaan mihin hänen miehensä on viety. Löydettyään oikean käytävän, Gabriella kohtasi anoppinsa. Anoppi ei aikonut päästää häntä huoneeseen, mutta Augustin elämää lehdistä seurannut hoitaja, sääli tätä, ja päästi Gabriellan miestään katsomaan. Se oli Gabriellan elämän pisin viikko. August ei ollut vieläkään palannut tajuihinsa, mutta Gabriella ei ollut juuri poistunutkaan sairaalasta. Hän huolehti miehestä niin hyvin kuin voi, niin paljon kuin hoitajat hänen vain sallivat tehdä. Kerran päivässä hän sentään kävi aulan kahvilassa ja sairaalan pihalla kävelyllä, sen aikaa kun anoppi oli poikaansa tapaamassa, yleensä 15-30 minuuttia kerralla. Hänen mielestä oli turha haaskata sairaalassa aikaa, jos ei kuulunut henkilökuntaan. Lopulta Gabriellan oli poistuttava sairaalasta, hänen täytyi mennä kotiin hakemaan vaihtovaatteita, peseytymään, ja vaikka miehestä erossa oleminen tuntui pahalta, hänen oli saatava kunnolliset yöunet sängyssä. Sairaalahuoneen nojatuoli ei ollut kaikista paras nukkumapaikka. Seuraavana aamuna Gabriella heräsi auringonpaisteeseen, ja tunsi itsensä hyvin levänneeksi, ja lähti aamutoimien ja suihkun jälkeen kävelemään kohti sairaalaa. Sairaalalle päästyään hän havaitsi Augustin huoneen tyhjäksi. Omituista, hän ajatteli. Ehkä mies oli siirretty toiseen huoneeseen? Hän lähti käytävälle etsimään hoitajaa, mutta tuttuja hoitajiakaan ei näkynyt missään, ja uudet eivät muistaneet Augustia nimeltä. Lopulta hän näki anopin, ja kiiruhti tämän luo kysymään miehensä vointia. Anoppi kertoi kylmän näköisenä Augustin kuolleen yöllä sisäiseen verenvuotoon. Gabriellan henki salpautui. Hänen tuli hetkessä kamalan kylmä, eikä hän meinannut saada henkeä. Lähes samaan hengenvetoon anoppi ilmoitti että Gabriellan täytyisi muuttaa kuun lopussa ullakkouhoneistosta pois, sillä se siirtyi nyt Augustin äidin omistukseen pojan kuoltua, eikä Augustilla ollut jälkeläisiäkään. Sitten anoppi käveli tiehensä. Gabriella lysähti sairaalan lattialle itkemään lohduttomana ja yksinäisenä. Seuraavana aamuna hän ryhdistäytyi, soitti Augustin asianajajalle ja kyseli neuvoja tilanteeseen, mutta valitettavasti laki ei ollut Gabrielin puolella koska he eivät olleet olleet naimisissa. Mitä Gabriella nyt tekisi? hänellä ei ollu työapaikkaa, eikä hän ollut koulujakaan käynyt, sillä oli pääässyt jo kovin nuorena Augustin siipien suojaan. hän alkoi kuumeisesti etsiä lehdistä työpaikkailmoituksia, ja opetteli käyttämään kirjastossa internetin käyttöäkin työpaikan löytämiseksi. Mutta hän ei löytänyt yhtäkään työpaikkaa jonne olisi päässyt ilman koulutusta. Eikä hänellä ollut varaa asuntoonkaan, eikä sukulaisia joiden luokse voisi mennä. Hänellä oli enää muutama päivä aikaa asua hänen ja Augustin kodissa, ja se suretti häntä. Hän ei ollut edes ehtinyt surra Augustia rauhassa, sillä uuden kodin löytäminen ja itsensä elättäminen olivat nyt etusijalla. Lopulta hän löysi ilmoituksen, jossa haettiin aivan naapurikaupungin puolelle puutarhatyöntekijää. Puutarha oli niin syrjäisellä alueella, ettei siellä ollut edes mahdollista vuokrata asuntoa. hän kuitenkin soitti työpaikasta, ja hänelle kerrottiin että puutarhan omistajan talo oli aivan vieressä, ja sinne saisi nimellistä korvausta vastaan majoittua työntekijänä. Gabriella mietti asiaa hetken, mutta mitä vaihtoehtoja hänellä oli? "Minä otan paikan. Voinko tulla jo ylihuomenna?" hän kuuli itsensä sanovan. Kahdessa päivässä Gabriella oli pakannut kaikki vaatteensa ja tavaransa, ja salaa anopilta vienyt muutaman kalliin, mutta tunnearvoltaan vielä kalliimman esineen jonka oli Augustilta saanut. (Anoppi oli pakottanut hänet jättämään kaiken poikansa ostaman asuntoon, sillä hänen mielestään mikään augustin rahoilla ostettu ei kuulunut enää Gabriellalle) Hän käytti Augustin pankkitilin rinnakkaiskorttia vielä viimeisen kerran, maksaessaan taksille etukäteen matkastaan Hevonperän puutarhalle. Matka tuntui ikuisuudelta. Tie oli mutkainen ja töyssyinen, eikä siinä voinut edes ajaa lujaa. Hän ehti jo monta kertaa ajatella ettei olisi koskaan perillä, kunnes auto viimeinkin pysähtyi. Gabriella katsoi ikkunasta ulos, he olivat keskellä ei mitään. Taksikuski kertoi hänelle että tie oli niin huonokuntoinen, ettei sitä päässyt autolla jatkamaan. Gabriella otti tavarat autosta, ja katseli kun taksi lähti peruuttamaan tietä takaisinpäin. Hänen ei auttanut kuin lähteä tarpomaan kohti tilaa. Noin tunnin käveltyään, läkähtyneenä ja jalat rakoilla, hän oli viimeinkin perillä puutarhalla. Se oli karmeaa. Hän oli keskellä ei mitään, kaukana kaikesta, yksin, jumissa, huonolla palkalla, pienessä ankeassa huoneessa, ankean vanhan rouvan kanssa. Gabriella oli ollut tilalla kolme kuukautta. Hän oli saanut aikaa surra Augustia, hän oli jo melkein ystävystynyt vanhan rouvan kanssa, ja hän oli tottunut vaatimattomampaan elämään. Puutarhalla työskennellessään hän oli oppinnut tunnistamaan kymmeniä, satoja kasveja ja kukkia. Hän oli jopa alkanut nauttimaan siementen istuttamisesta, kukkapenkkien kastelusta (kastelukannulla, vesikin piti hakea ja nostaa kaivosta), ja erityistä iloa hän sai nähdessään kasvilastensa kasvavan. Hän oli jo hyvin tyytyväinen elämäänsä syrjäisyydessä ja rauhassa, kiireettömässä, vapauttavasssa ja raikkaassa ympäristössä rakkaiden kasviensa keskellä. Noin vuoden kuluttua vanha rouva kuitenkin menehtyi, ja Gabriella oli hyvin suruissaan, ja panikoi minne hän tällä kertaa päätyisi. Muutama päivä rouvan kuoleman jälkeen, hän löysi tämän testamentin. Ilman perillisiä, rouva oli testamentannut koko puutarhan taloineen ja maineen Gabriellalle. Kuinka ihmeellistä! Hän ei mitenkään meinannut uskoa sitä todeksi, ja matkusti pitkän matkan kaupunkiin lakimiehen luokse varmistamaan testamentin todenpitävyyden. Totta se oli. Pian Gabriella oli järjestänyt rouvalle pienet hautajaiset puutarhan lähettyville, ja oli sitten puutarhan omistaja. Hän tiesi ettei yksin saisi ylläpidettyä tilaa, joten hän joutui palkkaamaan apulaisen. Hän laittoi kaupungin lehteen ilmoituksen, samaan lehteen (Augustin ennen omistamaan), samanlaiesn ilmoituksen josta oli itse aikanaan soittanut. Puutarhassa oli yhdelle paljon työtä, ja Gabriella raatoi aamusta iltaan saadakseen kukkatoimitukset valmiiksi, kun kylän mies tuli niitä kerran viikossa hevoskärryillä noutamaan. Noin viikon kuluttua tilalle ilmestyi nuori mies, suunnilleen Gabriellan ikäinen. Hän ilmoitti tulleensa sinne töihin. Gabriella hämmentyi, mutta muitakaan työntekijöitä ei ollut ilmoittautunut, joten hän palkkasi miehen. Miehen nimi oli Lari. Heistä tuli viikkojen aikana hvyät ystävykset, ja tila alkoi entisen niukan toimeentulon sijasta tehdä voittoakin, kun kaksi nuorta ahkeroivat puutarhatöissä. Eräänä päivänä he loikoilivat nurmikolla puutarhaa ihailemassa, Lari katsoi Gabriellaa pitkään. Gabriella ihmetteli miksi tämä tuijotti, mutta sanaakaan sanomatta Lari suuteli häntä pitkään ja hartaasi, ja kuiskasi Gabriellan korvaan "Oma rakas lady Gardeneani." [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kertokaas viisammat neuvoa
25 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Helsingin pormestatiehdokas Wille Rydman 👍
Tänään 10:47
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Koulujen oppikirjoissa kehuttiin estottomasti Venäjää ja sen verisiä johtajia
Tänään 10:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Helsingin Sanomien mielipidekirjoittaja epäilee maahanmuuttajan vievän kohta hengen
Tänään 10:31
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ihana Sanna on edelleen etusivun otsikoissa - Mammapalstan etusivulla puolet jutuista on Sannaa
Tänään 09:56
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Olen muuttamassa hesoihin. Millainen paikka on kuninkaala?
Tänään 08:35
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Nicholas F: ”– Your body, my choice. Forever.” Trumpin voiton aiheuttama naisten seksilakkoliike leviää maailmalla. Palstamammat, aiotteko liittyä?
Tänään 08:15
vierailija
19 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Huomenta! Mitä aiotte tehdä tänään?
Tänään 07:28
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Relaatio 1064
Started by lamp
Tiistai klo 00:03
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
SAK haluaa panna ostovoimakäyrän nousuun 10% palkankorotus kahden vuoden aikana
Started by vierailija
Keskiviikko klo 15:38
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Media on täynnä pelottelua
Started by vierailija
Maanantai klo 07:59
Luettu: 855
Aihe vapaa
4.
Minkä ikäisenä seksi loppuu?
Started by vierailija
Torstai klo 10:36
Luettu: 835
Aihe vapaa
5.
Nämä keskustelupalstat ei enää viihdytä
Started by vierailija
Torstai klo 07:32
Luettu: 741
Aihe vapaa
6.
Eroottista sunnuntaita kaikille 🥰🥰🥰
Started by Rätti Väsynyt
Sunnuntai klo 09:33
Luettu: 671
Aihe vapaa
7.
Lesbo-erotiikka kirjailija Amanda Pendolin synnytti ex-pm Sanna Marinin ollessaan vain 11 v ikäinen! 😱
Started by vierailija
Torstai klo 08:12
Luettu: 656
Aihe vapaa
8.
Heippa fm vielläkö käyt täällä?
Started by 9MM.
Maanantai klo 02:04
Luettu: 647
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) pitää EU:n kaavailemaa lyijyhaulien ja -luotien täyskieltoa riskinä Suomen ja koko Euroopan turvallisuudelle"
Latest: kruuttis
11 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kesäkuiset 2025 ☀️
Latest: Kyfi
20 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Ministeri Riikka Purra: "Tavallisen työtätekevän suomalaisten ostovoima kasvaa"
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
23 min sitten
Aihe vapaa
7.
Perjantai-ohjelmassa tänään myötähäpeäjakso
Latest: vierailija
25 min sitten
Aihe vapaa
8.
Kertokaas viisammat neuvoa
Latest: vierailija
25 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
tehdäänkö tälläinen ketju: kuvaile palstalaista MIELIKUVAN, joka nikistä tulee perusteella
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
