Aikaisin Hän on aloittanut (taas)
Päivän epistola läjähti.
Nonni, tuli sanottua.
Mä suojaan itseni ja muut - ja en kehu, mutta täällä huolettomalla maaseudulla olen niitä harvoja jotka on käyttäny jo kuukausi sitten maskia.
Muiden takia, ja ettei mun muksut jäis ilman äitiä.
Mutta itseäni ei pelota korona eikä kuolema. Ei tippaakaan. Räkiköön vaikka joku Pena päin naamaa, ihan sama.
Jos joudun hengityskoneeseen, aion -jos sitä ennen pystyn rohinalta puhumaan mitään- sanoa hoitohenkilökunnalle että heippa, Jumala on mun kanssa, kävi miten kävi.
En mä sano etteikö uskovat välillä pelkää. Mut ihmisten koronapelossa näkyy osittain se, kun turva on vain omassa itsessä.
Mä en turvaa itseeni. Mua kannetaan.
Aamen! Ja lattiaa imuroimaan.