V
J
"Jenis"
Vieras
Mies jätti mut aika lailla yksin, kun esikoinen syntyi. En saanut mitään tukea tai apua mihinkään, ainoastaan mun elämä muuttui lapsen myötä ja mies jatkoi kuten ennenkin... silloin riideltiin varmaan vuosi putkeen.
[QUOTE="viola";30366620]Mikä oli/on ollut vaikein kriisi parisuhteessanne, josta olette selvinneet?[/QUOTE]
Ensimmäisessä avioliitossani vaivuin (omasta mielestäni psykoosiin ja lääkäreiden mielestä vaikeaan) masennukseen lapsemme kuoleman jälkeen.
Olin pitkään "poissa".
Kaikesta.
Sama sitten nykyisessä liitossa eli kun "elämäni suurin rakkaus" eli toiseksi vanhin lapsenlapsi kuoli olin luultavasti pirstaleina paljon pidempään kuin myönsinkään. (Olen ehkä yhä?)
Nykyinen aggressiivisesti uusiutunut ihosyöpäkään ei varmasti paranna parisuhteen laatua (puhumattakaan siitä, mitä hoidot ja lääkitys minulle tekee), mutta sitkaasti olemme yhä yli kymmenen vuoden jälkeenkin yhdessä enkä usko kummallakaan koskaan käyneen mielessä, jotta jokin muu olisi parempaa kuin tämä, minkä (yltiödramaattisesti ilmaisten) "kohtalon nopat meille jakoi"...
Ensimmäisessä avioliitossani vaivuin (omasta mielestäni psykoosiin ja lääkäreiden mielestä vaikeaan) masennukseen lapsemme kuoleman jälkeen.
Olin pitkään "poissa".
Kaikesta.
Sama sitten nykyisessä liitossa eli kun "elämäni suurin rakkaus" eli toiseksi vanhin lapsenlapsi kuoli olin luultavasti pirstaleina paljon pidempään kuin myönsinkään. (Olen ehkä yhä?)
Nykyinen aggressiivisesti uusiutunut ihosyöpäkään ei varmasti paranna parisuhteen laatua (puhumattakaan siitä, mitä hoidot ja lääkitys minulle tekee), mutta sitkaasti olemme yhä yli kymmenen vuoden jälkeenkin yhdessä enkä usko kummallakaan koskaan käyneen mielessä, jotta jokin muu olisi parempaa kuin tämä, minkä (yltiödramaattisesti ilmaisten) "kohtalon nopat meille jakoi"...
2
20 v yhdessä
Vieras
jaa-a. kunnioitamme toisiamme, joten kaikesta on selvitty juttelemalla. ehkä lapsen sairastuminen oli isoin shokki, mutta sekin oikeastaan vain hitsasi meistä toimivamman tiimin.
V
"vaimo"
Vieras
Vauvavuodet ja pikkulapsiajat ovat olleet vaikeimpia aikoja meidän suhteessa. Mies jatkoi entistä elämäänsä niin vapaa-ajan puolesta kuin taloudellisestikin. Minä kituutin kotona lapsia hoitaen säästöjeni turvin. Tästä olen vieläkin katkera miehelleni, vaikka elämä onkin jo tasaantunut ja sujuu paremmin nyt kun lapset ovat jo isompia. Parisuhde ei silti ole palautunut täysin ennalleen. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta.
Y
yhdessä 19 vuotta
Vieras
[QUOTE="Jenis";30366624]Mies jätti mut aika lailla yksin, kun esikoinen syntyi. En saanut mitään tukea tai apua mihinkään, ainoastaan mun elämä muuttui lapsen myötä ja mies jatkoi kuten ennenkin... silloin riideltiin varmaan vuosi putkeen.[/QUOTE]
Meillä aika samanlainen tilanne. Tosin meille syntyi toinen lapsi vielä melkein perään ja toisen lapsen vauvavuotena tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että vieläkin ihmettelen miten me siitä selvisimme eroamatta. Onneksi kuitenkin selvisimme! Nyt 7 vuotta myöhemmin olemme todella onnellisia yhdessä. Rakkautta riittää ja intohimoa myös. Ja lapsiakin on tullut lisää. Nuorimmat lapset olemme hoitaneet yhdessä. Vastuu ei ole ollut enää vain minulla.
Meillä aika samanlainen tilanne. Tosin meille syntyi toinen lapsi vielä melkein perään ja toisen lapsen vauvavuotena tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että vieläkin ihmettelen miten me siitä selvisimme eroamatta. Onneksi kuitenkin selvisimme! Nyt 7 vuotta myöhemmin olemme todella onnellisia yhdessä. Rakkautta riittää ja intohimoa myös. Ja lapsiakin on tullut lisää. Nuorimmat lapset olemme hoitaneet yhdessä. Vastuu ei ole ollut enää vain minulla.
M
"M33"
Vieras
Kymmenen vuoden aikana ei ole ollut mitään erityisiä parisuhteeseen liittyviä kriisejä. Tietenkin elämä heittää aina eteen kaikenlaista murheenaihetta (sairaudet, sukulaisten kuolemat jne.), mutta niitä on sitten ratkottu yhdessä, eikä mikään niistä saanut epäilemään suhteen tulevaisuutta. Päinvastoin alusta asti toisen kanssa on tuntunut tosi luontevalta ja helpolta. Toisaalta emme ole myöskään halunneet turhaan keikuttaa venettä esimerkiksi hankkimalla lapsia, mikä olisi ihan tilastojenkin valossa suurimpia stressitekijöitä hyvällekin parisuhteelle.
N
noh.
Vieras
?
.,.,
Vieras
[QUOTE="M33";30366914]Kymmenen vuoden aikana ei ole ollut mitään erityisiä parisuhteeseen liittyviä kriisejä. Tietenkin elämä heittää aina eteen kaikenlaista murheenaihetta (sairaudet, sukulaisten kuolemat jne.), mutta niitä on sitten ratkottu yhdessä, eikä mikään niistä saanut epäilemään suhteen tulevaisuutta. Päinvastoin alusta asti toisen kanssa on tuntunut tosi luontevalta ja helpolta. Toisaalta emme ole myöskään halunneet turhaan keikuttaa venettä esimerkiksi hankkimalla lapsia, mikä olisi ihan tilastojenkin valossa suurimpia stressitekijöitä hyvällekin parisuhteelle.[/QUOTE]
Enemmän lapset antaa kun ottaa
Suurempaa onnea ei ole, kuin omat lapset joita saa kasvattaa.
Enemmän lapset antaa kun ottaa
Suurempaa onnea ei ole, kuin omat lapset joita saa kasvattaa.
R
"Realisti"
Vieras
Enemmän lapset antaa kun ottaa
Niin, sulle. Toisille se on ihan päinvastoin, ikävä kyllä. Et voi yleistää omaa kokemustasi kaikkiin.
M
"M33"
Vieras
Valitettavasti (?) en arvosta lainkaan sitä, mitä lapset antaisivat, kun taas erittäin mielelläni pidän kiinni siitä, mitä ne ottaisivat pois.
H
"huoh"
Vieras
T
tiedoksi sinullekin
Vieras
[QUOTE="Realisti";30366948]Niin, sulle. Toisille se on ihan päinvastoin, ikävä kyllä. Et voi yleistää omaa kokemustasi kaikkiin.[/QUOTE]
Suurimmalle osalle lapset antavat enemmän kuin ottavat.
Suurimmalle osalle lapset antavat enemmän kuin ottavat.
E
Eräs vaan
Vieras
On noita ollut. Oma ihastumiseni toiseen, syrjähyppy, miehen sairaus ja holtiton rahankäyttö. Katson, että noista on selvitty, vaikka onkin kyllä päätetty, ettei jatketa yhdessä parisuhteessa.
F
fsakl
Vieras
22 avioliittovuoden jälkeen ei onneksi ole ollut mitään mainittavia kriisejä. Oikein kun mienin niin ehkä minun kouluttautuminen uudelle alalle joka ei ollut hyvä juttu. Pääsin kuitenkin takaisin vanhaan työpaikkaan. Joten ei mitään vakavaa kriisiä ole ollut.
J
"jepsu"
Vieras
Teillä oli onnea. Uusi koulutus tai uudet harrastukset johtavat usein ihastumisiin, pettämiseen ja eroon.