Te pitkään synnyttäneet

[vierailija]

Tsemppiä kaivataan!

Viikkoja 39 ja jatkuvaa kipeää supistelua nyt kolmatta päivää. Kohdunsuulla ei muutoksia, ei mitään synnytykseen viittaavaa vuotoa. On vain supistukset joita tulee levossa ja kävellessä kipeinä, mutta ei selvästikään sellaisina että niillä kukaan syntyisi.

Ajattelin että esikoisen synnytys oli pitkä (48h kipeät, säännölliset supparit), mutta koska tämä ei selvästi edistä mitään niin tästä vasta pitkä tuleekin... Hermot on todella kireällä koska en saa juuri nukuttua (kyllä panadolien, kaurapussin ja tensin voimin jotenkuten), mitään viime hetken kivaa ei voi kuvitella tekevänsä koska kivut. Lasta käy sääliksi kun olen niin ärtynyt ja väsynyt. Koko raskauden olen supistellut aivan hirveästi, mutta nyt nämä kivut päälle niin pinna katkeaa ihan lopullisesti... Onko muilla ollut tälläistä? Aamulla pillahdin itkuun kun eilen tuntitolkulla tuli kipeitä supistuksia, yöllä hyörin jatkuvasti niiden takia ja ehdin jo ajatella että josko... no ei sittenkään.

Kauan kesti, päiviä, viikkoja? (eka syntyi vasta rv41)

 

[termospullo]

Päiviä ja öitä. Sitten olinkin valmiiks jo tosi väsyny kun tuli se yö ja kaksi seuraavaa päivää ennenkun viimein vauva oli syntynyt.

 

[vierailija]

Oo onnellinen jos vasta nyt valvottaa.. itse valvoin läpi kuopuksen raskauden. Ensin pahoinvoinnit, sitten liitoskivut, lopussa supparit. No ei vaiskaan, eihän se helppoa yleensä tuossa vaiheessa enää ole. Taistelumielellä se on vaan kestettävä. <3

Mutta siis ei pitkä synnytys aina ole sama kuin vaikea ja toisinpäin. Mulla esikoisen syntymä kesti pari vuorokautta, mutta oli suhteellisen luonnollinen ja kroppa kerkisi mukaan, vaikka eihän se supistelu mukavaa ole. Ilman puudutteita mentiin ja hyvä fiilis jäi.

Kuopus sitten "otettiin" ulos kolmessa tunnissa oksitosiinin avulla väkisin, se oli jäätävän kamala kokemus. Koska vaan mieluummin tuo luonnollinen synnytys, jossa suppareita tulee pitkään itekseen.. kyllä ne aina jonkinlaista tehtäväänsä siellä alhaalla tekee, usko pois!

Eikä pitänyt sekään paikkaansa että toinen tulee aiemmin kuin ensimmäinen. Eka tuli rv (yllättäen) 39+3, toinen (piinallisen odotuksen päätteeksi) 40+2. Ihan normaaliaikaan siis, mutta jokainen raskaana ollut tietää että noi vikat viikot, tai PÄIVÄT voi tuntua nälkävuoden pituisilta.. Mun myötätunto on kyllä heidän mukanaan, jotka joutuu kärvistellä viikolle 42.... huh

Nuo väärät hälyt on myös ihan asiaan kuuluvia, ja mitä enemmän raskauksia on takana, sitä vaikeemmaksi yleensä käy loppuraskaudet. Kun ne sun kaikki kudokset ja liitokset on jo kertaalleen repeilleet ja venyneet äärimmilleen, se on kyllä kropassa muistissa ja kaikenlaista kremppaa/tuntemusta tulee helpommin. Vauva siellä nyt vaan tekee kenraaliharjoituksia ja valmistautuu syntymään. Toivottavasti pääset pian tositoimiin, koska teet nyt todella raskasta (ja tärkeää!) duunia, mutta palkinto odottaa!

Ja jos mahdollista, pistä esikoinen nyt hoitoon esim. isovanhemmille tai käske miehen ottaa suurempaa roolia kaikkeen kotiin ja esikoiseen liittyvässä.