Te naiset, joilla ollut voimakasta raskauspahoinvointia, miten ootte selvinny arjesta lasten kanssa?

Onko vinkkejä? Kokemuksia?

Mulla on menossa vasta 7. tai 8. raskausviikko ja pahoinvointi on ollut todella voimakasta 2 viikkoa. Aikaisemmissa raskauksissa oli etomista, mutta nyt on kunnolla paha olo. En oksenna, mutta paha olo velloo koko ajan eikä mitään tee mieli syödä (syön silti). Olo on välillä niin kamala että tulee kylmä hiki ja tärisen.

Mulla on 2 lasta, joista toinen vielä 6kk vauva, joten puuhaa riittää arjessa. Koen kuitenkin tosi huonoa omaatuntoa, sillä silloin kun vauva on nukkumassa, esikoiselle ei jää aikaa - lähinnä pistän filmin pyörimään ja itse otan "välikuolemat" sohvalla jos ei pidä laittaa ruokaa tms. En jaksa oikein mitään ja koen hirveää syyllisyyttä!

Koti on aivan sotkuinen ja hujan hajan, olen normaalisti tosi tarkka siisteydestä, ahdistaa kun en pysty mitään tekemään. Ulkoillessa yökityttää koko ajan. Kaikkina päivinä en ole edes kyennyt ulos lasten kanssa. Mies tekee pitkää päivää töissä joten jotenkin arjessa on selvittävä.

Joten muut - miten olette selvinneet? Ja milloin tämä pahoinvointi helpottaa??

 

Älä koe syyllisyyttä. Itse kävin vielä töissä koko alkuraskauden hoitamassa muiden mukuloita, vaikka paha olo velloi 24/7 ja oksentaakkin piti joinain aamuina monta kertaa. Helppoa se olis ollut kotona maatta.

Teet sen mihin pystyt, sen verran pystyy aina että saa lapsille ruokaa nokan eteen ja perustarpeet huolehdittua. Mies kyllä voi hoitaa ne välttämättömät kotihommat vaikka tekiskin pitkää päivää töissä.

Ulkoilu yleensä tekee hyvää pahoinvoinnille, mutta ei teidän tartte lähteä kauas kotoa ja aina voi yökkiä puskaan jos tulee tarvis....

 

No tottakai hoidan lapsille ruoan, ja perustarpeet hoidettua kyllä saan. Mutta en mitään ylimääräistä. Ja siitähän se syyllisyys tuleekin. Ja ulkoilu ei ole mun pahoinvointia auttanut, varsinkaan tuolla auringossa tai varjossakaan pihalla istuminen.
En kyllä sanois että tämä "kotona makaaminen" mitenkään helppoa on, tosin ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Tää onkin eka kerta kun oon kotona ja raskaana, enkä töissä.

 

Helposti selvisin, koska toinen lapsi oli koulussa ja toisen vein päiväkotiin...ts. sain rauhassa maata ja oksentaa, ja lapsetkin on jo niin isoja että esim. ulkoilevat keskenään.

Onneksi tällä kertaa pahoinvointia kesti vain ekat 12 viikkoa tms eikä 7 kk kuten ekalla kerralla. Eikä se ollut niin pahaa, vuorokauden läpi kestävää ja invalidisoivaa mitä ekassa raskaudessani.

Luojan lykky oli se, etten kärsinyt raskauspahoinvoinnista tokaa lasta odottaessani. Olisin ollut täysin pulassa 1 v ikäisen lapsen äitinä, miehen ollessa "aina" töissä. En tiedä, miten olisin selvinnyt, jos olo olisi ollut kuten ekassa raskaudessa. Tukiverkkojen avulla varmaan.

Ap, unohda syyllisyys. Hoidat lasten perustarpeet, ja se saa nyt riittää. Kodin sotkut ei minnekään katoa, ne joutaa siivoamaan sitten kun olo on parempi. Mies auttakoon sen minkä voi - ja ehkä saisit äitisi, jonkun ystäväsi tms joskus siivousavuksi & viemään lapsia ulos? Tsemppiä! Toivotaan, ettei pahoinvointi kestä kauan.

 

Mulla oli esikoista odottaessa vaikeuksia käydä jopa lyhyellä kävely lenkillä. Kaupasta syöksyin oksentamaan autoon pussiin jne. Ja näin on käynyt kaikkien raskauksien aikana mutta ei noin suuressa mittakaavassa kuin esikoisen kohdalla.
Jotenkin sitä sai ruoan tehtyä ja tietys perus asiat (vaipan vaihdot ym). Mutta tosiaan apukin olisi ollut tarpeen. Kuopuksen kun sain oli tukea ja eka kertaa jopa hemmoteltiinkin. Mulla tämä jatkui ihan alusta loppuun saakka eli en osaa sanoa missä vaiheessa helpottaa

 

No tottakai hoidan lapsille ruoan, ja perustarpeet hoidettua kyllä saan. Mutta en mitään ylimääräistä. Ja siitähän se syyllisyys tuleekin. Ja ulkoilu ei ole mun pahoinvointia auttanut, varsinkaan tuolla auringossa tai varjossakaan pihalla istuminen.
En kyllä sanois että tämä "kotona makaaminen" mitenkään helppoa on, tosin ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Tää onkin eka kerta kun oon kotona ja raskaana, enkä töissä.

No ei siinä auta muu kuin olla tuntematta sitä syyllisyyttä, niinhän mä sanoinkin jos vaatii itseltään liikaa niin mahdottomaks menee.

Helpompaa se on kotona olla kuin lähteä kahdella bussilla aamulla klo. 6.30 töihin tunnin matkaa ja tehdä töitä 8 h ja taas illasta palata kotiin kahdella bussilla jne. Piti muovikassia kantaa mukana ettei yrjöt lennä bussissa edessä istuvan niskaan. Onneksi sitä ei tarvittu. Ihan vaan siksi sanon että joskus on helpompaa ajatella että asiat VOIS olla huonomminkin....

Voin kuvitella että helppoa ei olis esim. edustustyötä tekevälläkään, esim. tilanteissa mistä ei pääse noin vaan oksentamaan. Vois aika kurjaa olla esim. bussikuski :/ Kotona sentään voi oksentaa rauhassa, eikä ne lapset siitä kärsi vaikka et niitä koko ajan viihdytä nyt tässä kohtaa.

 

Ei kannata kantaa huonoa omatuntoa, jos esikoinen joutuu katselemaan nyt vähän enemmän telkkaria ja äiti ei ole koko ajan leikkimässä. Huono olo helpottaa (toivottavasti) jossain vaiheessa ja sitten on taas aikaa ja voimia. Lapset kyllä ymmärtää, että äidillä on huono olo, kun sen jaksaa selittää. Viikonloppuna sitten vähän enemmän huomiota lapsille, kun isäkin on kotona. Itse olen juuri toipumassa rankasta vatsataudista ja oli se kyllä raskasta 3v:n ja vauvan kanssa. Onneksi ihanat sukulaiset kävivät kaupassa ja apteekissa sekä leikkivät esikoisen kanssa pihalla! Toivottavasti sinäkin keksit jonkun läheisen, joka voisi auttaa edessä hiukan - edes muutaman tunnin ajan. Tsemppiä!

 

Mulla oli onneks tokassa raskaudessa vähempi pahoinvointia ku ekassa. Ihan riittävästi silti. Raahasin vaan itseni ja lapsen joka aamu ulos puistoon ja istuskelin puun alla varjossa tummat lasit päässä. Ulkoilma jotenkin helpotti oloa. Muista että kyse on vaan muutamasta viikosta loppujen lopuksi, toivottavasti 12.viikon jälkeen edes vähän helpottaa. Sun lapset ei vaurioidu vaik ne muutman viikon ajan söis eineksiä ja koti olis hujan hajan. Voit pötkötellä lapsen leikkien vieressä lattialla ja osallistua siitämtarpeen mukaan leikkeihin.