Te ketkä saitte lapsena piiskaa

Siitä ainoasta kerrasta kun sain piiskaa aiheetta. Siitä mä olen äkäinen vieläkin.

Mutta ensin komennettiin, sitten komennettiin toisen kerran, sitten kohos jo ääni ja jos vieläkin oli niin taulapää ettei totellut niin sitten vasta otettiin risu esiin.
Ei pienistä asioista, niistä tuli tukkapöllyä... jos tosiaan ei totellut, väykytti vastaan tai väänteli naamaansa ja avoimesti siis uhmas vanhempaansa.

Mulla on todella hyvät ja lämpimät välit vanhempiini.

 

En keksi yhtään hyvää enkä huonoakaan syytä oman tai vieraan lapsen pahoinpitelyyn.

 

Sain lapsena äidiltä piiskaa, tukisteli myös ja läpsi.

En oo äidin kanssa puhunu n. 10 vuoteen, välit jäi etäisiksi. Jaa mitenkö muistelen? No enpä tosiaan hyvällä.

 

kirjoitin jo tuonne aiemmin omia kokemuksiani, itse kun olen saanut isältäni selkääni aina edes tietämättä mitä olen tehnyt väärin.
Muutin kotoa pois heti yläasteen jälkeen, välit vanhempiin edelleen väkinäiset, ei mitenkään luontevat.
Huomasin päälle parikymppisenä että olen parisuhteissani melko väkivaltainen eli saatoin läväyttää miestä aika pienestäkin syystä ja avoimesti halveksin miehiä. Kävin psykologin juttusilla muutamia kertoja asian takia.

 

On tukistettu ja piiskattu ja hyvä että onkin tehny niin, MUTTA aiheesta! Saisi tehdä nykyajan lapsillekkin niin. Ennen oli kuri, nyt penskat hyppii vanhempien silmille.

Älä edes unelmoi tuosta että lapsistasi tulisi kunnollisia. Kasvatus on aivan jotain muuta kuin ruumiillinen väkivalta, henkinenkin.

Näin juuri. Vain ihmiset, joilla ei ole mitään käsitystä lastenkasvatukesta turvautuvat väkivaltaan. Se ei ole kasvatusta vaan se on pahoinpitelyä.

Ja olen minä ainakin saanut kantaa paljon henksistä painolastia siitä, että minua on ruumiillisesti kuritettu. Muistan vielä senkin, kuinka kamalaa oli, jos tiesi sisaruksen saavan selkäänsä. Sekin ahdisti todella paljon, kun ei voinut sitä estää mitenkään.

Mun lapseni osaavat käyttäytyä hyvin, koska osaan kasvattaa heitä, en käytä kuritusväkivaltaa. Ja mä en ollut mitenkään hyväkäytöksinen vaikka minua fyysisesti kuritettiinkin. Minulla se nosti kapinan vaikka pelkäsinkin.

Nimenomaan, ruumiillinen kuritus ei ole mitään kasvattamista, se on vain hermon menoa eikä tiedä muuta.
Muistan hyvin omat lyömiseni ja siskojen ja se vasta ahdistikin. Tuntui että täytyy oksentaa.
Minäkään en ollut hyväkäytöksinen vaan karkailin. Näitä lyötyjäkö lienevät nämä nykyisetkin kadoksissa olevat teinit?

 

Minä sain risusta tai vyöstä. Monesti oli jalat juovilla piiskaamisen jälkeen. Sain selkään jos myöhästyin kotiintuloajoista tai sitten kun varastin äidin lompakosta rahaa. Kumpaakaan en lopettanut vaikka selkääni sainkin, päinvastoin. Sai minut tekemään enemmän "väärin" ja jossain vaiheessa "voitin", sillä isäpuoleni ei mahtanut minulle enää mitään. Kun ei selkäsaunat tehonnut, ei ollut hänellä enää keinoja käsitellä minua.

Mutta isäpuolta en oikein siedä silmissäni, sen verran halveksin ihmisiä, jotka eivät pysty muutoin ratkaisemaan ongelmia kuin lyömällä.

Niin joo, tottakai isäpuoli myös tukisti minua. Nosti mm. naapurin ylimmältä portaalta hiuksista maahan ja veti kotiin.

En muuten koskaan ole ollut kotiarestissa... Mutta tosiaan selkääni olen saanut niin, että en istunut hetkeen.

 

Lapsen, tai minkä tahansa heikomman ja puolustuskyvyttömän, henkinen tai fyysinen tarkoituksenmukainen pahoinpitely, alistaminen ja riistäminen on väärin ja tuomittavaa. Pahoinpitelyllä ja fyysisellä kurituksella on mielestäni kuitenkin ero.

Itse olen saanut luunappia tai tukkapöllyä, kun olen ne ansainnut ja ymmärtänyt, miksi minua kuritetaan. Rangaistus on ollut seurausta omasta toiminnastani. Yksinhuoltajaisäni taas kasvatettiin nyrkillä. Kerran hänen oma isänsä purki oman pahan olonsa ja turhautumisensa niin rajuna pieksemisenä, että muiden aikuisten miesten piti mennä väliin. Silti, isäni tuntee omaa isäänsä kohtaan vain ja ainoastaan vilpitöntä rakkautta.

Tapahuneet jättivät häneen varmasti jälkensä, mutta tekivät hänestä myös sen ihmisen, jota on tänä päivänä. Rakastavan ja suuremmoiseen empatiaan kykenevän ihmisen, joka on läsnä sellaisille ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet. Ollut minulle aina hyvä isä, vaikka fyysisesti onkin kurittanut. Ja jos joku edes kehtaa väittää minulle, että ihminen, joka on tehnyt ja antanut kaikkensa taatakseen minulle hyvän ja turvallisen elämän, mitä hänellä itsellään ei ikinä ollut, olisi huono ihminen tai ei minua rakastaisi, niin tällä henkilöllä ei ole mitään käsitystä tai ymmärrystä todellisuudesta.

Fyysiseen koskemattomuuteen kajoaminen on äärimmäinen teko siinä vaiheessa, kun mikään muu ei auta. Ei se poliisikaan ensimmäisenä kohti ammu, vaan tekee kaikkensa, ettei tilannetta tarvitsisi ratkaista väkivalloin. On vain yksinkertaisesti olemassa yksilöitä tai tilanteita, jolloin puhe ei auta. Aikuisen on siinä tilanteessa arvioitava oma voimankäyttönsä ja se, mikä on tarpeen ja mikä ei.

Toivon, että omille lapsille sitten tulevaisuudessa riittää pelkkä nassutus ja mussutus, mutta jos täytyy, niin sitten tukka pölisee. Ja se ei tee minusta tai kenestäkään muusta täyspäisestä aikuisesta huonoa ihmistä.

Samaa mieltä. Tässä ketjussa on nyt monilta mennyt sekaisin järjetön ja tarkoitukseton pahoinpitely ja kuritus.

 

Lapsen, tai minkä tahansa heikomman ja puolustuskyvyttömän, henkinen tai fyysinen tarkoituksenmukainen pahoinpitely, alistaminen ja riistäminen on väärin ja tuomittavaa. Pahoinpitelyllä ja fyysisellä kurituksella on mielestäni kuitenkin ero.

Itse olen saanut luunappia tai tukkapöllyä, kun olen ne ansainnut ja ymmärtänyt, miksi minua kuritetaan. Rangaistus on ollut seurausta omasta toiminnastani. Yksinhuoltajaisäni taas kasvatettiin nyrkillä. Kerran hänen oma isänsä purki oman pahan olonsa ja turhautumisensa niin rajuna pieksemisenä, että muiden aikuisten miesten piti mennä väliin. Silti, isäni tuntee omaa isäänsä kohtaan vain ja ainoastaan vilpitöntä rakkautta.

Tapahuneet jättivät häneen varmasti jälkensä, mutta tekivät hänestä myös sen ihmisen, jota on tänä päivänä. Rakastavan ja suuremmoiseen empatiaan kykenevän ihmisen, joka on läsnä sellaisille ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet. Ollut minulle aina hyvä isä, vaikka fyysisesti onkin kurittanut. Ja jos joku edes kehtaa väittää minulle, että ihminen, joka on tehnyt ja antanut kaikkensa taatakseen minulle hyvän ja turvallisen elämän, mitä hänellä itsellään ei ikinä ollut, olisi huono ihminen tai ei minua rakastaisi, niin tällä henkilöllä ei ole mitään käsitystä tai ymmärrystä todellisuudesta.

Fyysiseen koskemattomuuteen kajoaminen on äärimmäinen teko siinä vaiheessa, kun mikään muu ei auta. Ei se poliisikaan ensimmäisenä kohti ammu, vaan tekee kaikkensa, ettei tilannetta tarvitsisi ratkaista väkivalloin. On vain yksinkertaisesti olemassa yksilöitä tai tilanteita, jolloin puhe ei auta. Aikuisen on siinä tilanteessa arvioitava oma voimankäyttönsä ja se, mikä on tarpeen ja mikä ei.

Toivon, että omille lapsille sitten tulevaisuudessa riittää pelkkä nassutus ja mussutus, mutta jos täytyy, niin sitten tukka pölisee. Ja se ei tee minusta tai kenestäkään muusta täyspäisestä aikuisesta huonoa ihmistä.

Samaa mieltä. Tässä ketjussa on nyt monilta mennyt sekaisin järjetön ja tarkoitukseton pahoinpitely ja kuritus.

Kurittaminen ei ole kasvatusta. Kasvatus on keskustelua asioista, omaa esimerkkiä. Isompien kanssa sopimista säännöistä kuinka meillä toimitaan ja kaikki toimii.

 

Aika mielenkiintoista miten moni äiti täällä puolustelee fyysistä kurittamista ja kertoo miten se on hyvästä ja miten omatkin saa, jos tarvetta tulee.
Ja sitten samat (??!!) mammat on tekemässä lastensuojeluilmoituksia milloin mistäkin syystä: naapuri antoi tukkapöllyä, huutaa lapselleen, uhkaa selkäsaunalla, jne jne jne.

On outoa, miten moni tuntuu hyväksyvän just fyysisen kurituksen, jota jotkus pahoinitelyksi nimittävät, mutta auta armias kun sitten siellä naapurissa huudetaan ja itketään. Oletus on, että lasta hakataan ja sitten soitellaan viranomisille.
(vaikka siellä ei ketään hakattaisi, olisi huudot ja itkut ihan muista syistä )

Tässähän on valtava ristiriita !!

Tämä todistaa miten tekopyhiä te olette !

 

Esikoisena mä sain selkääni aika paljon. Myös aiheetta tai lähinnä sisarusteni puolesta. Meillä vanhemmat eivät menettäneet sillä lailla malttiaan että ihan olisivat vain piesseet ilman tarkoitusperiä, enkä sikäli koe traumatisoituneeni, mutta käytökseni teini-ikäisenä pienempiä sisaruksiani kohtaan oli hyvin impulsiivista. Rangaistusmalli siirtyi mulle, saatoin helpostikin läväyttää avarilla. Muistanpa ikuisesti silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni ja lapseni isän, ilmeen kun hän näki minun läppäsevän pikkusiskoani. Se halveksinta ja viha, kyllä se herätti ja pelästytti minut. En mä näin halua käyttäytyä.

Silti vieläkin huomaan ärsyyntyväni toisinaan niin suunnattomasti, että joudun pitelemään itseäni kurissa. Olen kerran antanut tyttärelleni luunapin ja voin ihan pahoin jälkeenpäin. Ei enää ikinä, on oltava muita keinoja rajata ja hallita käytöstä. On pystyttävä muuttumaan ja katkaisemaan kierre, sillä väkivalta (jo lieväkin) synnyttää väkivaltaa.

 

En MUISTA saaneeni piiskaa koskaan...MUTTA mutsi on sanonut mun olleen villi pienenä..ja jossain vaiheessa olen alkanut olemaan superkorrekti jännittäjä, eli jollain mut on taltutettu.
Mutta pikkubroidille mutsi on kiljunut piiskaa joskus..vieläkin v***ttaa kun muistelee.

En hyväksy.

 

Sain tukkapöllyä ja piiskaa. Ja ihan kunnon kansalainen väitän olevani.

Mua kiinnostaiskin tietää -te tällaisen kasvatuksen vastustajat- että mitä siitä lapselle seuraa? Väitän että aika moni meidän ikäluokastakin on selkäänsä saanut, mutta ei se meistä mitään kahjoja tai tunteettomia oo tehny.

 

Tässä ketjussa on nyt monilta mennyt sekaisin järjetön ja tarkoitukseton pahoinpitely ja kuritus.

Pienikin tukistaminen on väkivaltaa ja pahoinpitelyä mun mielestä vaikka se tukistaminen oliskin vain "kuritusta".

 

Esikoisena mä sain selkääni aika paljon. Myös aiheetta tai lähinnä sisarusteni puolesta. Meillä vanhemmat eivät menettäneet sillä lailla malttiaan että ihan olisivat vain piesseet ilman tarkoitusperiä, enkä sikäli koe traumatisoituneeni, mutta käytökseni teini-ikäisenä pienempiä sisaruksiani kohtaan oli hyvin impulsiivista. Rangaistusmalli siirtyi mulle, saatoin helpostikin läväyttää avarilla. Muistanpa ikuisesti silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni ja lapseni isän, ilmeen kun hän näki minun läppäsevän pikkusiskoani. Se halveksinta ja viha, kyllä se herätti ja pelästytti minut. En mä näin halua käyttäytyä.

Silti vieläkin huomaan ärsyyntyväni toisinaan niin suunnattomasti, että joudun pitelemään itseäni kurissa. Olen kerran antanut tyttärelleni luunapin ja voin ihan pahoin jälkeenpäin. Ei enää ikinä, on oltava muita keinoja rajata ja hallita käytöstä. On pystyttävä muuttumaan ja katkaisemaan kierre, sillä väkivalta (jo lieväkin) synnyttää väkivaltaa.

Sama täällä. Mitä äitini mulle edellä, sitä minä mussosiässä pikkuveljelleni perässä. Järkytyin omasta käyttäytymisestäni ja pyysin välittömästi anteeksi, ainakin ne pahimmat purkaukset

 

Sain tukkapöllyä ja piiskaa. Ja ihan kunnon kansalainen väitän olevani.

Mua kiinnostaiskin tietää -te tällaisen kasvatuksen vastustajat- että mitä siitä lapselle seuraa? Väitän että aika moni meidän ikäluokastakin on selkäänsä saanut, mutta ei se meistä mitään kahjoja tai tunteettomia oo tehny.

Oon aina ollut herkkä ja ahdistun vieläkin suuresti kun kohtaan näkyä missä satutetaan kuritusmielessä lasta. Siitä on jäänyt valtavat traumat ja varmaan se on vaikuttanut elämääni negatiivisesti aiheuttaen erilaisia ongelmia. Myös lapsena se väkivalta opetti sen, että me sisarukset ollaan tapeltu valtavasti siis paljon väkivaltaa kun se on vanhemmilta kerran opittu.

 

Olen saanut, mutten aiheesta.

Millä mielellä muistelen. No sillä, että en vaan kykene ymmärtämään miten aikuinen ihminen antaa itsensä mennä sellaiseen raivon tilaan, että kykenee vetelemään omaa lastaan nahkavyöllä ja lujaa. En ymmärtänyt sitä silloin, enkä ymmärrä sitä nyt. Silloin tosin kuvittelin, että sain mitä ansaitsin, vaikkei teoissa ollut mitään niin ehkä olin sitten muuten vain perustavanlaatuisesti niin kelvoton, että ansaitsin sen.

Minusta on kamalaa ajatella, että olen jo pienenä lapsena tuntenut niin. Että minä olen päästä varpaisiin mätä ihminen, huono, riittämätön enkä kenenkään rakkauden arvoinen.

Niin, että sellaista minä ajattelen.

 

"minä olen päästä varpaisiin mätä ihminen, huono, riittämätön enkä kenenkään rakkauden arvoinen." Omat tuntemukseni ovat samanlaiset.

 

Kuinka paljon vanhemmatkin aiheuttaa sitä että lapsi alkaa riekkumaan liiallisissa määrin... Syöttävät mitä sattuu, sokerijogurtteja, leivonnaisia, sipsejä, pelkkää makaronia oikean ruuan sijasta...sokerimehuja jne. Sit ihmetellään ku lapsella mieletön villi päällä ja kohta kiukuttelu. Ja sen takia sitte piiskataan tms. Kun itse aiheuttaa sen levottomuuden.

 

luin vaan joitakin kommentteja nopeasti mutta huomiota herättävää oli se miten todettiin että "piiskaa on aiheesta saatu".
Todella pysäyttävää.
Että todella monen mielestä on sellaisia aiheita jolloin lapsensa saa hakata ihan hyvin mielin ja oikeutetuin iskuin.
"Kunhan on riittävän hyvä syy niin saat hakata minua", onkohan se vieläkin ajatuksenne vai onko jokin muuttunut?
Vai onko vain vanhemmalla tekijän oikeudet rikkoa oman lapsen koskemattomuus fyysisesti ja psyykkisesti?
Onko vain vanhemmalla tällainen valta vai voiko tällainen valta olla jollakin muulla myös?



VOI VOI. :'(

 

Muutaman kerran sain ihan vallan piiskaa, yleensä tukistettiin tai sain luunapin. No traumoja ei ole jäänyt ja nyttemmin ymmärränkin paremmin kun tiedän äitini, ehkä hällä ei oo kaikki muumit sitten laaksossa.
itse en hyväksy ruumiillista kurittamista.

 

Se menee jotenkin vielä ymmärrykseen (vaikkei hyväksyntään ), että pikaituksissa lävästään lasta..mutta että haetaan piiska ja vakain tuumin harkiten syyllistetään lapsi ja annetaan lätkän heilua. :headwall:

 

Huostaanotot ovat lisääntyneet juuri myös näistä lapsiin kohdistuvista väkivallasta niin fyysinen kuin henkinen.
Millaisia nämä lapset ovat isona ? kun heitä on pienenä kuritettu ruumiillisesti.
Sitä voi jokainen miettiä.


Tässä on yksi erittäin hyvä blogi jonka kirjoittaja on väkivaltaa kokenut

http://www.anupalosaari.com/?page_id=236

 

Lapsen, tai minkä tahansa heikomman ja puolustuskyvyttömän, henkinen tai fyysinen tarkoituksenmukainen pahoinpitely, alistaminen ja riistäminen on väärin ja tuomittavaa. Pahoinpitelyllä ja fyysisellä kurituksella on mielestäni kuitenkin ero.

Itse olen saanut luunappia tai tukkapöllyä, kun olen ne ansainnut ja ymmärtänyt, miksi minua kuritetaan. Rangaistus on ollut seurausta omasta toiminnastani. Yksinhuoltajaisäni taas kasvatettiin nyrkillä. Kerran hänen oma isänsä purki oman pahan olonsa ja turhautumisensa niin rajuna pieksemisenä, että muiden aikuisten miesten piti mennä väliin. Silti, isäni tuntee omaa isäänsä kohtaan vain ja ainoastaan vilpitöntä rakkautta.

Tapahuneet jättivät häneen varmasti jälkensä, mutta tekivät hänestä myös sen ihmisen, jota on tänä päivänä. Rakastavan ja suuremmoiseen empatiaan kykenevän ihmisen, joka on läsnä sellaisille ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet. Ollut minulle aina hyvä isä, vaikka fyysisesti onkin kurittanut. Ja jos joku edes kehtaa väittää minulle, että ihminen, joka on tehnyt ja antanut kaikkensa taatakseen minulle hyvän ja turvallisen elämän, mitä hänellä itsellään ei ikinä ollut, olisi huono ihminen tai ei minua rakastaisi, niin tällä henkilöllä ei ole mitään käsitystä tai ymmärrystä todellisuudesta.

Fyysiseen koskemattomuuteen kajoaminen on äärimmäinen teko siinä vaiheessa, kun mikään muu ei auta. Ei se poliisikaan ensimmäisenä kohti ammu, vaan tekee kaikkensa, ettei tilannetta tarvitsisi ratkaista väkivalloin. On vain yksinkertaisesti olemassa yksilöitä tai tilanteita, jolloin puhe ei auta. Aikuisen on siinä tilanteessa arvioitava oma voimankäyttönsä ja se, mikä on tarpeen ja mikä ei.

Toivon, että omille lapsille sitten tulevaisuudessa riittää pelkkä nassutus ja mussutus, mutta jos täytyy, niin sitten tukka pölisee. Ja se ei tee minusta tai kenestäkään muusta täyspäisestä aikuisesta huonoa ihmistä.

Samaa mieltä. Tässä ketjussa on nyt monilta mennyt sekaisin järjetön ja tarkoitukseton pahoinpitely ja kuritus.

Kurittaminen ei ole kasvatusta. Kasvatus on keskustelua asioista, omaa esimerkkiä. Isompien kanssa sopimista säännöistä kuinka meillä toimitaan ja kaikki toimii.

Kasvattamiseen liittyy myös jonkinlainen rangaistus, jos sovitut säännöt ei pidä tai keskustelu auta. Ei se muuten mitään kasvattamista ole, jos vanhemman sana on turhaa lätinää vaan, jonka kuuntelematta jättämisestä seuraa enintään lisää turhaa lätinää, jonka voi jättää kuuntelematta.

Oli rangaistus sitten jäähyä, arestia, viikkorahan, lelun tai pelioikeuden menetys tai tukkapölly, sen idea on aina yhtäläisesti se, että sen on tunnuttava lapsesta joko henkisesti tai fyysisesti epämiellyttävälle. Eihän se muuten olisi mikään rangaistus. Se, minkätyyppisen rangaistuksen lapsi kokee epämiellyttävimmäksi, on aika yksilöllistä.

Tietysti aina täytyy kertoa lapselle miksi jotain ei saa tehdä tai miksi jotain pitää tehdä jne. mutta aina hyväkään perusteleminen ei yksistään riitä, yksistään jo siksikin koska vanhempien tosissaan olemisen testaaminen on olennainen osa monia kehitysvaiheita.

 

luin vaan joitakin kommentteja nopeasti mutta huomiota herättävää oli se miten todettiin että "piiskaa on aiheesta saatu".
Todella pysäyttävää.
Että todella monen mielestä on sellaisia aiheita jolloin lapsensa saa hakata ihan hyvin mielin ja oikeutetuin iskuin.
"Kunhan on riittävän hyvä syy niin saat hakata minua", onkohan se vieläkin ajatuksenne vai onko jokin muuttunut?
Vai onko vain vanhemmalla tekijän oikeudet rikkoa oman lapsen koskemattomuus fyysisesti ja psyykkisesti?
Onko vain vanhemmalla tällainen valta vai voiko tällainen valta olla jollakin muulla myös?



VOI VOI. :'(

Onko olemassa mitään sellaista rangaistusta, missä lapsen fyysistä tai psyykkistä itsemääräämisoikeutta ei rikottaisi?

 

Se menee jotenkin vielä ymmärrykseen (vaikkei hyväksyntään ), että pikaituksissa lävästään lasta..mutta että haetaan piiska ja vakain tuumin harkiten syyllistetään lapsi ja annetaan lätkän heilua. :headwall:

Nimenomaan tuo pikaistuksissa läväyttäminen on näistä kahdesta lapselle huomattavasti vahingollisempaa kuin tarkoituksellinen rankaisu (jos se siis on aiheellinen ja lapsi kiellettyä tehdessään tietää saavansa siitä rangaistuksen).