te keillä on ollut kohtukuolema/vauva kuollut synnytyksen

\

Heippa, Synnytin tiistaina 22.11 pienen suloisen enkelitytön, raskausviikkoja 31. Menin neuvolaan koska en tuntenut potkuja kahteen päivään. Sydänääniä ei löytynyt. Synnytystä käynnistettiin 4 päivää. Kaikki oli niinkuin piti. Istukka ja napanuora täydellisiä. Raskasta odottaa 3 kk, että saa vastauken (jos saa) mikä oli kuolinsyy. Suurin osa ei kuulemma selviä ikinä. Kyllä on niin tyhjä olo, enkä tiedä miten selvitä tämän yli ?? Mutta, näköjään on kovin yleisiä nämä kohtukuolemat näinkin pitkällä olevat raskaudet. Kyseessä oli ensimmäinen odotettu esikoinen.

Meidän perhe joutui kokemaan vauvan menetyksen vajaa kaksi viikkoa sitten. Raskausviikkoja oli takana 27. Kauheasti on kokeita otettu, mutta mitään syytä ei ole vielä selvinnyt. Miksi teidän pitää odotella 3 kk vastausta? Mulle ei sanottu mitään aikaa, mutta lääkäri ehdotti jälkitarkastusta 8 vko päähän, jolloin tulokset todennäköisesti tulisivat. Mitään varmaa aikaa ei kuitenkaan sanottu. Halusin jälkitarkastuksen kuitenkin aikaisemmaksi ja sain sen 5 viikon päähän. Kätilö sanoi, että hyvällä tuurilla tulokset saattaisivat olla jo silloin. Mutta kurjaa, jos joutuu odottamaan noin kauan.

 

\

en sitä niin pitäny sanoa, eli pelotella. pyydän kaikilta anteeks. sitä vähemmän ajattelee vauvan kuolemaaa nii raskaus edistyy pikkusen paremmin. ei ole kiva elää pelossa. kaikille odottajilla ja menettäneille voimia.

Niin pelko tuosta vaan kaksinkertaistuu, vaikka hyvää tarkoitit.

 

\

\

Heippa, Synnytin tiistaina 22.11 pienen suloisen enkelitytön, raskausviikkoja 31. Menin neuvolaan koska en tuntenut potkuja kahteen päivään. Sydänääniä ei löytynyt. Synnytystä käynnistettiin 4 päivää. Kaikki oli niinkuin piti. Istukka ja napanuora täydellisiä. Raskasta odottaa 3 kk, että saa vastauken (jos saa) mikä oli kuolinsyy. Suurin osa ei kuulemma selviä ikinä. Kyllä on niin tyhjä olo, enkä tiedä miten selvitä tämän yli ?? Mutta, näköjään on kovin yleisiä nämä kohtukuolemat näinkin pitkällä olevat raskaudet. Kyseessä oli ensimmäinen odotettu esikoinen.

Meidän perhe joutui kokemaan vauvan menetyksen vajaa kaksi viikkoa sitten. Raskausviikkoja oli takana 27. Kauheasti on kokeita otettu, mutta mitään syytä ei ole vielä selvinnyt. Miksi teidän pitää odotella 3 kk vastausta? Mulle ei sanottu mitään aikaa, mutta lääkäri ehdotti jälkitarkastusta 8 vko päähän, jolloin tulokset todennäköisesti tulisivat. Mitään varmaa aikaa ei kuitenkaan sanottu. Halusin jälkitarkastuksen kuitenkin aikaisemmaksi ja sain sen 5 viikon päähän. Kätilö sanoi, että hyvällä tuurilla tulokset saattaisivat olla jo silloin. Mutta kurjaa, jos joutuu odottamaan noin kauan.

3 kuukauden kuluttua pitäisi olla kaikkien verikokeiden ja ruumiinavaus tulosten valmiina. Tehtiinkö teidän lapselle ruumiinavaus?

 

\

\

\

Heippa, Synnytin tiistaina 22.11 pienen suloisen enkelitytön, raskausviikkoja 31. Menin neuvolaan koska en tuntenut potkuja kahteen päivään. Sydänääniä ei löytynyt. Synnytystä käynnistettiin 4 päivää. Kaikki oli niinkuin piti. Istukka ja napanuora täydellisiä. Raskasta odottaa 3 kk, että saa vastauken (jos saa) mikä oli kuolinsyy. Suurin osa ei kuulemma selviä ikinä. Kyllä on niin tyhjä olo, enkä tiedä miten selvitä tämän yli ?? Mutta, näköjään on kovin yleisiä nämä kohtukuolemat näinkin pitkällä olevat raskaudet. Kyseessä oli ensimmäinen odotettu esikoinen.

Meidän perhe joutui kokemaan vauvan menetyksen vajaa kaksi viikkoa sitten. Raskausviikkoja oli takana 27. Kauheasti on kokeita otettu, mutta mitään syytä ei ole vielä selvinnyt. Miksi teidän pitää odotella 3 kk vastausta? Mulle ei sanottu mitään aikaa, mutta lääkäri ehdotti jälkitarkastusta 8 vko päähän, jolloin tulokset todennäköisesti tulisivat. Mitään varmaa aikaa ei kuitenkaan sanottu. Halusin jälkitarkastuksen kuitenkin aikaisemmaksi ja sain sen 5 viikon päähän. Kätilö sanoi, että hyvällä tuurilla tulokset saattaisivat olla jo silloin. Mutta kurjaa, jos joutuu odottamaan noin kauan.

3 kuukauden kuluttua pitäisi olla kaikkien verikokeiden ja ruumiinavaus tulosten valmiina. Tehtiinkö teidän lapselle ruumiinavaus?

Kyllä, ruumiinavaus tehtiin. Ikävää, jos tosiaan menee 3 kk tuloksissa, mutta voihan olla myös paikkakuntakohtaisia eroja. Jaksamista teille :hug:

 

:heart: :heart: :heart: Otan syvästi osaa kaikkien teidän suruun.
Henk koht en itse kuulu tähän joukkoon, mutta raskauden aikana pelkäsin muutaman kerran. Olin raskaana ranskassa (mieheni ranskalainen) ja täytyy sanoa että nostan hattua heidän nk.neuvoloille. Ultra joka 3vko lääkärin luona (koko raskauden ajan) verikokeita, rakenne ultra missä näkyy verisuonet sekä istukan paikan..jne. Siitä sai jotenkin rauhan aina että kaikki on hyvin.

Suomessa minun tietääkseni ei paljoa ultrailla ehkä kerran, eikä muutenkaan syynätä tarkemmin raskauden aikana, pika käynti neuvolassa plaa plaa ja pikkasen sydämen kuuntelua (korjatkaa jos olen väärässä) Jotenkin vaan vihastuttaa kun maksetaan niin paljon veroo että tämä puoli pitäs olla todella super luokkaa. Tosin sairaalamme ovat hyvät, mutta niin on ranskassakin.

Voimia ja paljon paljon paljon paljon paljon jaksamista :heart:

 

taustan vuoksi mulla oli alkuraskauden uä, np uä ja rakenneuä ja seuraavan kerran kun raskaudun joudun tarkemaan syyniin vielä......eli uä:tä enemmän ja jotain muuta en tiedä vielä....

 

Minulla kuoli vauva kohtuun 36 viikolla. Terveydenhoitaja antoi neuvon siihen , miten saan kuolinsyyn tietooni ennen jälkitarkastusta. Käski soittaa patologille. Etsin puhelinluettelosta vaan numeron ja sain jutella lapsellemme ruumiinavauksen tehneen patologin kanssa.Häneltä sain sellaista tietoa lapsen kuolinsyystä,jota en lääkäriltä olisi saanut.Myös sen hyvin tärkeän asian:en olisi voinut mitenkään estää lapsen kuolemaa enkä ollut itse tehnyt mitään väärää raskausaikana. Tapahtumasta on jo vuosia aikaa,mutta ei se unehdu..

 

Heippa kaikille kohtalotovereille ja lämmin :hug:

Meidän enkeliprinsessamme sydän oli pysähtynyt rv 38+? noin pari kuukautta sitten. Syytä ei vielä tiedetä, vasta reilun kuukauden kuluttua on lääkärin vastaanotto, missä selviää pienokaisemme kuolin syy, ainakin niin toivomme.
Aika on todella raskasta, kyyneleet virtaavat päivittäin poskilla. Onneksi meillä on pari vuotias poika, joka pitää äidin ja isän elämässä kiinni ja antaa voimaa ainaisella hymyllään.
Elämä ei todellakaan ole oikeudenmukaista, niinkuin tässä ketjussa joku kirjoitti. Meidänkin molemmat pienokaisemme ovat ivf-hoitojen tuloksia. Helpolla ei todellakaan ole päästy. Monet itkut on itketty, ennen tätä suurinta surua.

Toivotan teille oikein rauhallista joulunaikaa ja yhdessäoloa ! :heart:

 

poikani pelastui hänkin olisi varmasti enkeli jollen olisi sairastunut pahaan raskausmyrkytykseen.

Sektiossa huomattiin napanuoran olevan kalvokiinnitteinen ja se hajosikin kun istukka saatiin ulos.
Lääkäri tuumasi että oli onni lapselle kun sairastuit näin aikaisin ja leikkattin.

Hän syntyi 31 viikoilla.

Pelottaa ja toista lasta en uskalla ajatellkaan.

Hyväystäväni saattoi poikansa hautaan . Hän kuoli viikoilla 37.
Oli yksi ilta tuntunut pojan jalka oudolta kylkeä vasten. Eikä hän enään ollut vetänyt sitä pois kun sitä töni.
Heillä oli kuvia hautajaisista ja niistä näkee todella sen surun miten se musertaa äitiä kun arkku lasketaan hautaan.
En tiedä itse tunnetta voin vain kuvitella.

 

minä yrtän nyt vain lohduttaa. olen vain niin kömpelö siinä... minulla ensinmäinen raskaus meni kesken vkl8. seuraava raskaus oli vaikea, vuotoa, keskenmeno uhkaa ja pakko lepoa. synnytys käynistyi vkl 36+2. synnytys oli onneksi nopea sillä napanuora oli seitsemän kertaa vauvan ympäri ja oli kalvkiinitteinen. napanuora irtosi istukasta samalla hetkellä kun vauva syntyi joten enkelit olivat paikalla! seuraava raskaus oli sitten kaikkein raskain.. odotin kaksosia kun viikolla 19 huomattiin lasten kuolleen kohtuuni. synnytys onneksi käynnistyi itsestään seuraavana yönä joten en joutunut turhaan odotella että käynistettäis. tyttö ja poika...niin kauniita niin rakkaita... ei tätä itkemättä kerro vieläkään. meni noin puolitoista vuotta kunsitten saatiin terve tyttö täysaikaisena. :heart: :heart:
voimia kaikille saman kokeneille!

 

\

\

\

enkelipoika: Mielestäni todella typerää sanoa toiselle, että jos stressaa lapsensa kuolemasta se saattaa hyvinkin hänelle tapahtua. Stressi harvemmin lasta tappaa, joten turha pelotella.

Sain keskenmenon rv 15. Minulla oli kierukkaraskaus ja mahdollisuudet olivat 50-50%. Pieni tyttäreni syntyi naistenpäivän aamuna. Tutkimukset tehtiin ja tulos oli, että kierukka oli tehnyt tulehduksen napanuoraan ja sikiökalvoon. Nämä eivät johtaneet sikiön kuolemaan, mutta niiden takia olivat lisämunuaiset alkaneet tuottamaan stressihormoonia ja sikiö kuoli stressiin. Miettikääpä kuinka aikuinen ihminenkin voi sairastua stressin vuoksi joten miksi se ei muka sikiöön vaikuttaisi.

se miten äiti jaksaa raskauden aikana, niin se vaikuttaa sikiöön. jos paljon tressaa, niin vauvakin tressaa. sama juttu on imetykses. se mitä suuhun laitat niin kaikki menee maitoon.

Tähdennän sitä että itse en kärsinyt stressistä vaan sikiön lisämunuaiset olivat alkaneet tuottamaan stressihormoonia kierukan aiheuttaman tulehduksen vuoksi. Omat arvoni olivat hyvät. Itse olin erittäin väsynyt ja koska tulehduksesta ei tiedetty, laitettiin väsymykseni raskauden tiliin.

 

Hei kaikille!

Itken koko ajan kun luen muiden kirjoituksia. Suru on vieläkin suunnaton, vaikka tapahtuneesta on jo vuosi.. Se vain koko ajan pahenee...

Synnytin kohtuun kuolleen vauvani huhtikuussa -05. Kävin rakenne ultrassa rv 18 ja kaikki oli hyvin. Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet rv 20, kuului normaalisti. Parin viikon päästä (rv 22+5) en enää tuntenut liikkeitä ja menin yksityiselle ultraan. Ei sydämen sykettä!!! Synnytys käynnistetiin ja odottaminen oli tuskaista. Kun pieni poikani syntyi, pidin häntä sylissäni...
Halusin mahdollisimman pienet hautajaiset (siellä oli vain minä, mieheni ja äitini), koska minun puolen perheeni ja sukulaiset eivät ollut kovin iloissaan raskaudestani. Kukaan ei ikänä puhu raskaudestani, heille sitä ei ole koskaan ollutkaan ja se tuntuu pahalta kun ei pysty puhumaan kenenkään kanssa...

Nyt olen alkanut miettimään uutta raskautta, mutta pelottaa kovasti...

Hyvää vointia kaikille kohtalotovereille! Haleja.

Vielä mielipide yleisyyteen: Minun mielestäni kohtukuolemat eivät ole yleisiä, mutta eivät myös harvinaisiakaan... En tiedä yhtään lähipiiristä kenelle olisi tapahtunut samoin. Ainostaan jollekin "kaverinkaimankoirankusettajalle" joskus -60 ja -70 luvulla...

 

Otan osaa teidän kaikkien suureen suuruun!! Pahinta mitä ihminen joutuu kokemaan on oman lapsen menettäminen! Itkemättä en voinut näitä lukea :'(

 

Meidän pikku tytär syntyi rv 40+2 ja kuoli päivän ikäisenä. Oli kakannut lapsiveteen ja kun sitä oli mennyt keuhkoihin niin ei sitten keuhkot toimineet. Tämä oli siis ensisijainen kuolinsyy, lapsella ei sydän- tms. vikaa.
Tästä on nyt kaksi kuukautta. Me joudumme odottamaan ruumiinavauksen tuloksia puoli vuotta, jälkitarkastukseen ei ehtinyt mitään tuloksia. Vauvaamme hoitanut lastenlääkäri oli itse soittanut patologille, eikä hänkään ollut saanut mitään tietoja. Ruumiinavaus tehtiin Oyksissa.

 

\

:hug: Mulla todettin vauva kuolemien syyksi todennäkösesti kilpirauhasen vajaatoiminta??? Empä itse ainakaa keksi muuta syytä,ja kyllähän nuo lääkärit ja neuvola tädit tuumaa samaa.. Nyt odottelen että saa toivottavasti tehdä plussa testin parin päivän sisään
Jaksamista kaikille,mulla helpottaa kun saa käydä haudalle viemässä kukkia.Minun vika vauvan pitä olla vielä masussa potkimassa,ois odotettu joulu vauvaa tai uusvuosi... :'( tyttöä...

Meidän pieni poika syntyi kuolleena rv 24 vuonna 2000. Samana keväänä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun olen kysellyt lääkäreiltä että oliko kilpirauhasen vajaatoiminnalla yhteyttä vauvan kuolemaan, niin vastaukseksi olen aina saanut että ei ole. Mutta itsellä on ollut sellainen tunne että ne oli yhteydessä toisiinsa. Sain lääkityksen ja v. 2003 sain terveen ihanan tytön.

 

Kohtukuolemat eivät ole harvinaisia, niitä sattuu yllättävän paljon/vuosi...tarkkoja lukuja en osaa sanoa, mutta useita kymmeniä/sairaala/vuosi

 

\

Meidän pikku tytär syntyi rv 40+2 ja kuoli päivän ikäisenä. Oli kakannut lapsiveteen ja kun sitä oli mennyt keuhkoihin niin ei sitten keuhkot toimineet. Tämä oli siis ensisijainen kuolinsyy, lapsella ei sydän- tms. vikaa.
Tästä on nyt kaksi kuukautta. Me joudumme odottamaan ruumiinavauksen tuloksia puoli vuotta, jälkitarkastukseen ei ehtinyt mitään tuloksia. Vauvaamme hoitanut lastenlääkäri oli itse soittanut patologille, eikä hänkään ollut saanut mitään tietoja. Ruumiinavaus tehtiin Oyksissa.

Tää järkyttää mua erityisesti... Meidän tyttö syntyi 2vkoa yliaikaisena, lapsivesi oli vihreää ja sitä oli mennyt keuhkoihinkin... Tyttö hengitti pinnallisesti eikä jaksanut syödä... Onneksi en silloin tiennyt kuinka vakavasta asiasta oli kyse :/ tyttö sai hoitoa viikon verran ja parantui...

 

hei...
on kamalaa lukea näitä tarinoita,liian monelle käy näin.
itse en taida kuulua tähän keskusteluun(yksi keskenmeno rv6),mutta voimia kaikille ja lämmin :hug: jokaiselle :heart:

 

Mulla on kuollut kaksi lasta kohtuun peräkkäin, rv 39+5 ja rv 28+4. Ruumiinavauksessa löytyi syy molempiin, eka oli kehityshäiriö ja toinen infektio. Nyt tuli juuri keskenmeno viikolla 9+1. Sen syy saattaa ehkä selvitä kromosomitutkimuksesta.
Mutta meillä meni lopullisten kuolinsyytulosten tulemiseen yli puoli vuotta. Tekevät jotain viljelyjä kuulemma ja kaipa siellä on jonkinlainen resurssipulakin.

 

Mulla on vuoden aikana kuollut kaksi ihan pientä kohtuu, 6 vk ja 7 vk. Ei varmaan voi lapsiksi laskea, alkioita vielä, mutta koville ottaa kumminkin. Olivat niin toivottuja. Syy on varmaan munasolujeni kromosomeissa, olen jo yli 40.

Voimia teille kaikille! :flower:

 

Syksyllä -05 raskaustesti positiivinen. Olimme onnemme kukkuloilla, vihdoinkin vuoden yrityksen jälkeen. Odotus aika oli mahtava. Ekat 3kk normaalit pahoinvoinnit. Tuntui, että olin elämäni kunnossa koko raskaus ajan. 23.6.2006 rv 40+4 meille syntyi täydellinen tyttö vauva, joka ei saanut elämästä kiinni ja kuoli pian syntymänsä jälkeen (syy jäi epäselväksi). Meidät kohtasi hirvittävä suru ja ikävä, joka ei lopu koskaan. Tätä vauvaa ei korvaa toinen vauva, silti odotan, että jonain päivänä saan enkeli vauvallemme pikku sisaren. Surutyö jatkuu, mutta toivon, että jonain päivänä tuska edes hieman hellittää.

 

\

Mulla on vuoden aikana kuollut kaksi ihan pientä kohtuu, 6 vk ja 7 vk. Ei varmaan voi lapsiksi laskea, alkioita vielä, mutta koville ottaa kumminkin. Olivat niin toivottuja. Syy on varmaan munasolujeni kromosomeissa, olen jo yli 40.

Voimia teille kaikille! :flower:

sulla siis keskenmeno, ei kohtukuolema. tässä pinossa kai kuitenkin kysyttiin nimenomaisesti kohtukuolemista, ei keskenmenoista.

 

\

\

Mulla on vuoden aikana kuollut kaksi ihan pientä kohtuu, 6 vk ja 7 vk. Ei varmaan voi lapsiksi laskea, alkioita vielä, mutta koville ottaa kumminkin. Olivat niin toivottuja. Syy on varmaan munasolujeni kromosomeissa, olen jo yli 40.

Voimia teille kaikille! :flower:

sulla siis keskenmeno, ei kohtukuolema. tässä pinossa kai kuitenkin kysyttiin nimenomaisesti kohtukuolemista, ei keskenmenoista.

Keskenmeno?? rv 40+4, syntyi 4pv yli lasketun ajan. Voimia kaikille myös minunkin puolestani!

 

\

\

\

Mulla on vuoden aikana kuollut kaksi ihan pientä kohtuu, 6 vk ja 7 vk. Ei varmaan voi lapsiksi laskea, alkioita vielä, mutta koville ottaa kumminkin. Olivat niin toivottuja. Syy on varmaan munasolujeni kromosomeissa, olen jo yli 40.

Voimia teille kaikille! :flower:

sulla siis keskenmeno, ei kohtukuolema. tässä pinossa kai kuitenkin kysyttiin nimenomaisesti kohtukuolemista, ei keskenmenoista.

Aloittelija tällä sivulla, joten luulin, että vastaus tuli minulle.... Eli edellisestä kommentista ei tarvitse välittää... Joten siis edelleen voimia kaikille oman surunsa keskellä!

 

Mitenkäs te olette toipuneet vauvanne menetyksestä?

Me olemme vuoden yrittäneet ilman mitään tulosta ja nyt ensi kuussa olisi edessä ensimmäinen inseminaatio kun ei näytä luonnollisesti mitään tapahtuvan ja osasyynä tässä on miehen huonokuntoiset simpat...

Mua edelleen pelottaa se, että jos ja kun raskautuu niin saa taas pelätä, että miten tulee käymään...
mutta täytyy vaan uskaltaa yrittää jos oman lapsen haluaa...

:hug: kaikille!!!