Te, jotka olette joskus saaneet selkään

  • Viestiketjun aloittaja Äx2
  • Ensimmäinen viesti
........
kyyneleet valuu silmistä...

meilläkin lapsia piiskattiin verille saakka, itse haettiin risut. lyötiin sähköjohdoillakin. ulkona pakotettiin pakkaseen kierimään lumihankeen. suihkussa laskettiin päälle kylmää ja kuumaa vettä. nostettiin tukasta ilmaan ja vedettiin huoneesta toiseen. sängyt kasteltiin vedellä ja siinä piti nukkua.

kukaan ei koskaan tehnyt mitään, sillä osasi teeskennellä hurmaavaa ihmistä kodin ulkopuolella.
 
Rakastettuko?
Ihailin ja rakastin äitiäni yli kaiken. Sitten väsyneenä äiti antoi minulle selkäsaunan vain sen takia, että olin innostunut ja selitin tohkeissani jostain näkemästäni. Äiti sanoi, että "riehuin". Kyllä siitä onnen ja ilon tunteesta tultiin rytinällä alas, kun ensimmäinen isku osui. Pelkästään äidin vihaiset kasvot tuntuivat tarpeeksi pahoilta, saatika sitten se lyöminen. Muistan vieläkin sen ahdistavan, puristavan surun ja pettymyksen, säikähdyksen tunteen. Ikinä en lastani löisi.
 
"tiutiu"
Tunnen ihmisen, jota on vyöllä lyöty, itse sanoi että oppi kyllä olemaan valehtelematta, mutta minusta se selkeästi näkyy siinä ihmisessä. Todella stressaantunut ihmisten keskellä, peittää epävarmuutensa jatkuvalla höpöttämisellä.
 
"vieras"
[QUOTE="tiutiu";28897117]Tunnen ihmisen, jota on vyöllä lyöty, itse sanoi että oppi kyllä olemaan valehtelematta, mutta minusta se selkeästi näkyy siinä ihmisessä. Todella stressaantunut ihmisten keskellä, peittää epävarmuutensa jatkuvalla höpöttämisellä.[/QUOTE]

Aika huomattavaa osaa suomalaisista (olisiko jopa puolta) on lapsina piiskattu vyöllä, vitsalla tms. Silti aika pieni vähemmistö käyttäytyy tuolla tavalla.
 
Minnamarjo
Tällaisen lauhan talven aikana tuli mieleen, että äitini mielestä lämpötilalla oli vain osittain merkitystä, sillä meillä oli villahousupakko lokakuusta toukokuulle ja jos minä siitä lipsuin niin itse haettu vitsa paukkui paljaalla pyllyllä pitkään. Sain oikeasti lukuisia vitsasaunoja tästä syystä vielä teini-iässäkin, mikä oli äärimmäisen noloa. Minna
 
Ei mulle jäänyt traumoja kurituksesta. Oisin tarttenut ilmeisen paljon lisää että musta ois ihminen tullut.
Muista asioista lapsuudessa on jäänyt kyllä mörköjä kaappiin, ja kaikista eniten ottaa päähän kuitenkin se että nuo asiat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
 
M49v
Tällaisen lauhan talven aikana tuli mieleen, että äitini mielestä lämpötilalla oli vain osittain merkitystä, sillä meillä oli villahousupakko lokakuusta toukokuulle ja jos minä siitä lipsuin niin itse haettu vitsa paukkui paljaalla pyllyllä pitkään. Sain oikeasti lukuisia vitsasaunoja tästä syystä vielä teini-iässäkin, mikä oli äärimmäisen noloa. Minna
MinnaMarjo.
Mitä ikäluokkaa itse olet. Kun näet nyt aikuisena villahousut kaupassa tai kiskot niitä itse jalkaan, niin tuleeko vielä vanhat piiskasaunat mieleen.

Luin läpi noita kirjoituksia ja hengenheimolaisuutta tunnen. Itse sain vielä vanhanajan vitsakasvatuksen. Piiskaamiseen liittyvät asiat olivat jo tuttuja ennekuin menin kouluun eli ennen kuin oppi lukemaan ja laskemaan. Kuulostaa varmaan tosi oudolta tänä päivänä.
 
Minnamarjo
Olen reilusti yli 40-kymmentä vuotias. Ja tuleehan ne, minulla on vieläkin käytössä kahdet teininä saamani käsinneulotut paksut villahousut. En millään olisi halunnut niitä silloin jalkaani laittaa, mutta lämpimät ne toki ovat. Monet vitsasaunat olen niiden takia pyllylläni aikoinaan tuntenut. Minna
 
M49v
Olen reilusti yli 40-kymmentä vuotias. Ja tuleehan ne, minulla on vieläkin käytössä kahdet teininä saamani käsinneulotut paksut villahousut. En millään olisi halunnut niitä silloin jalkaani laittaa, mutta lämpimät ne toki ovat. Monet vitsasaunat olen niiden takia pyllylläni aikoinaan tuntenut. Minna
Oliko ne kotona tehdyt villahousut. Olikohan jo etukäteen päätetty kasvattaa niin, että jos näitä ei jalassa pidetä, niin vitsasauna odottaa.
Oliko ikinä niin, että joku kertoi vahingossa, että sinulla ei ole niitä jalassa. Ja sitten sait kunnon piiskat. Itse muistan kun oli näitä, jotka muka vahingossa kertoi, että toinen saisi pyllylle piiskaa.
 
dysgdsg
Olen saanut piiskaa kerran. Sen joutui vielä toteuttamaan vaarini, joka on aina ollut lempeä mies, ja harmitti hänen puolestansa. Varmaan syy oli toinen, mutta lapsen mieli helposti nämä asiat sekoittaa, ja on ikuisesti jäänyt mieleeni syyksi se, etten ollut vielä täysin kuiva, välillä sattui vahinkoja. Tämä piiskaus ei tietysti parantanut asiaa vaan merkittävästi pahensi. Muutenkin kasvatus oli auktoritääristä, huutoa ei säästelty ja "herrannuhteessa" elettiin.

Että joo, traumoja on jäänyt, vaikka hyvät välit vanhempiin ym. sukulaisiin onkin. Ja ihmeellistä, miten sen piiskauksen vieläkin muistaa, ja sen seisominen nurkassa, vaikka ikää ei tuolloin paljoa ollut.
 
Minnamarjo
Äiti itse neuloi ne suoraan sukulaisten lampaista keritystä villasta, jonka itse karstasi ja kehräsi. Ovat todelliset "luomuhousut" ja siksi todella karheat ja pistelevät. Sen takia niiden pitäminen oli aluksi inhottavaa ennenkuin siihen tottui tai oli pakko tottua. Vitsan kirvely oli pistelyä paljon pahempaa. Ja ne ovat todella paksut. Talvisin piti olla usein useammatkin villahousut päällekkäin jalassa ettei vaan tule kylmä ja se oli noloa kiskoa niitä useita jalkaan kun muille riitti useimmiten vain yhdet. Ja kyllä se juuri noin oli eli jos ei jalkaan laiteta niin sitten Minna saa sellaisen vitsasaunan että varmaan laittaa. Ja aina laittoin, arvatenkin pistelivät kaksinverroin perusteellisesti vitsotulla pyllyllä ja reisillä.

Voi monesti, joku äidin kaveri kertoi hänelle, kun näki, että olin riisunut toiset tai kolmannet villahousut pois jossakin, vaikkapa luistelemassa tai uimahallin jälkeen jätin yhdet reppuun tai kun lähdin jostain, esim. kaverilta tai partiosta, kotimatkalle enkä viitsinyt pukea monia villahousuja enää päälleni. Näistä sitten, joku kertoi äidille, että Minna jätti villahousut reppuun, ja hyvin tiesi, että seurasi minulle vielä kaksin verroin ankarampi vitsasauna. Kerran muistan kun kirjastotäti kysyi parin päivän päästä, että saitkos kunnolla vitsaa kun kerroin äidillesi, että näin kun riisuit yhdet villahousut täällä reppuusi? Oli noloa kertoa, että todellakin sain. Hän kyseli tarkkaan miten vitsominen tapahtui. Ei auttanut muu kuin kertoa, koska jos hän olisi vielä valittanut äidille, että nyt Minna on myös epäkohtelias, niin sen jälkeen olisin varmaan saanut sellaisen vitsasaunan että pylly olisi varmaan vieläkin juomuilla. Hänelle piti myös aina näyttää lahkeita tai helmaa nostaen monetko ja millaiset villahousut minulla jalassa oli. Aah, että ärsyttää ja hävettää vieläkin. Minna
 
M49v
Äiti itse neuloi ne suoraan sukulaisten lampaista keritystä villasta, jonka itse karstasi ja kehräsi. Ovat todelliset "luomuhousut" ja siksi todella karheat ja pistelevät. Sen takia niiden pitäminen oli aluksi inhottavaa ennenkuin siihen tottui tai oli pakko tottua. Vitsan kirvely oli pistelyä paljon pahempaa. Ja ne ovat todella paksut. Talvisin piti olla usein useammatkin villahousut päällekkäin jalassa ettei vaan tule kylmä ja se oli noloa kiskoa niitä useita jalkaan kun muille riitti useimmiten vain yhdet. Ja kyllä se juuri noin oli eli jos ei jalkaan laiteta niin sitten Minna saa sellaisen vitsasaunan että varmaan laittaa. Ja aina laittoin, arvatenkin pistelivät kaksinverroin perusteellisesti vitsotulla pyllyllä ja reisillä.

Voi monesti, joku äidin kaveri kertoi hänelle, kun näki, että olin riisunut toiset tai kolmannet villahousut pois jossakin, vaikkapa luistelemassa tai uimahallin jälkeen jätin yhdet reppuun tai kun lähdin jostain, esim. kaverilta tai partiosta, kotimatkalle enkä viitsinyt pukea monia villahousuja enää päälleni. Näistä sitten, joku kertoi äidille, että Minna jätti villahousut reppuun, ja hyvin tiesi, että seurasi minulle vielä kaksin verroin ankarampi vitsasauna. Kerran muistan kun kirjastotäti kysyi parin päivän päästä, että saitkos kunnolla vitsaa kun kerroin äidillesi, että näin kun riisuit yhdet villahousut täällä reppuusi? Oli noloa kertoa, että todellakin sain. Hän kyseli tarkkaan miten vitsominen tapahtui. Ei auttanut muu kuin kertoa, koska jos hän olisi vielä valittanut äidille, että nyt Minna on myös epäkohtelias, niin sen jälkeen olisin varmaan saanut sellaisen vitsasaunan että pylly olisi varmaan vieläkin juomuilla. Hänelle piti myös aina näyttää lahkeita tai helmaa nostaen monetko ja millaiset villahousut minulla jalassa oli. Aah, että ärsyttää ja hävettää vieläkin. Minna
Rikoitko ikinä villahousuja vahingossa. Tästä olisi varmaan ollut aika vaikea kertoa äidille. Hän olisi ilmeisesti suuttunut tästä kovasta. Itselläni oli nuoremmalla iällä sellaiset farkut, joista en pahemmin pitänyt. Olisi tehnyt mieli tahallaan rikkoa niitä, että olisi päässyt niistä eroon. Rikkomishaluja vähensi se, että siihen aikaan meidän eteisin naulassa roikkuin metrin pituinen ja noin 3 senttiä leveä remmi, jota käytettiin kurinpidossa…

Tuo toisille kertominen selkäsaunoista tai niillä pelottelu muiden kuullen oli myös tuttua. Meidän kodin lähellä ole sellainen kauppa missä oli minua muutaman vuoden minua vanhempi tyttö myymässä. Itse olin jo silloin teini-iässä. Kerran muistan kun juttelin tämän tytön kanssa kaupassa ja isäni tuli siihen väliin puhumaan, kun luuli etten ollut ollut kunnolla. Isä sanoin tälle tytölle, että hän voi kertoa, jos en ole ollut kunnolla, niin saan sitten piiskaa. Tyttö katsoi minua pitkään sillä ilmeelle, että hänen ei tehnyt mieli olla housuissani. Aah, että minuakin hävetti silloin.
 
Minnamarjo
Kyllä villahousut joskus rikkoontuivat vahingossa. Muistan ainakin sen kerran, kun ne menivät rikki mäenlaskussa, kun pulkka meni risukkoon ja kaatui ja housut osuivat johonkin risuun, joka repäisi niihin reiän. Eipä silloin auttanut muu kuin kertoa asiasta heti, koska ilmi se olisi jokatapauksessa tullut, ja silloin vitsasauna vasta lämmin olisikin ollut. Oli se kyllä tällaisessa tapauksessa sitä muutoinkin.

Minunkin piti kiittää piiskauksesta aina ja se oli nöyryyttävää erityisesti silloin jos joku muu oli ollut läsnä koko toimituksen aikana. Nyt on muuten ollut villahousuille käyttöä ainakin täälläpäin. Minna
 
-
Mä en oikein edes pysty lukemaan näitä. Tulee todella paha- mieli. Kamalaa, mitä jotkut ovat kokeneet lapsuudessaan.
Minuun ei ole koskettu ikinä kiukkuisena, en ole siis saanut piiskaakaan. Jatkan samaa omille lapsilleni. Näkisin, että on aikuisen mielen heikkoutta, jos ei saa lapselle järkeä päähän pahoinpitelemättä.
 
M49v
Aika lailla samoista syistä kuin sinäkin Tiina. Tottelemattomuus ja pienikin vastaan sanominen eli sitä äiti ei sietänyt yhtään. Komento "Hae vitsa" kuului heti. Minun piti aina hakea vitsa tai remmi itse ja antaa se äidille. Huonot koenumerot, myöhästymiset ja kylmään vuoden aikaan liian kevyt pukeutuminen olivat myös syitä, joista sain lukemattomat kerrat itse haettua vitsaa. Minäkin sain selkääni myös vieraiden nähden ja se oli kyllä häpeällistä, varsinkin vanhempana, sillä minun selkäsaunani eivät loppuneet 10-vuotiaana vaan vasta 16-vuotiaana. Minua hieman arveluttaa kirjoittaa kurittamisestani täällä enempää, mutta jos Tiina haluat jutella, niin minnamarjo1968 at hotmail.com eikä sen nyt pelkistä piiskoista juttelemista todellakaan tarvise olla. Hyvää syksyn jatkoa, jokatapauksessa. Minna
Kaksi kysymystä Minnallemarjolle.
Muistatko oliko ikinä niin, että jotain sinun kaveria peloteltiin että alkaa saamaan piiskaa niin kuin Minna, jos ei ala käyttäytymään. Eli piiskaa tulee yhtä helposti ja usein. Entä muistatko miten piiskakuri alkoi kotona. Ilmoitettiinko, että tästä eteenpäin alkaa piiska viuhumaan, kun puhe ei tepsi.

Itsellä kävi niin että alussa peloteltiin erään kaverin saamilla selkäsaunoillaja sanottiin, että pitääkö antaa yhtä usein piiskaa kuin hän saa. Tämä kaveri sai varmaan vähintää kerran kuussa ja välillä useamminkin. Hänet vietiin aina tukkapölly otteessa kammariin piiskaa saamaan.
Sitten myöhemmin pidettiin puhuttelu, että saan samanlaisen piiskakurin kuin kaverilla. Sen jälkeen aloin sitten itse saada selkäsaunoja.
En tiedä peloteltiinko omilla selkäsaunoilla itseäni nuorempia.
 
hipsterström
Kyllä vitsaa tuli silloin tällöin, ja se sattui :D Jos en syönyt ruokaani ni siitä en saanu vitsaa, vaan mut käskettiin loppupäiväks omaan huoneeseeni. Ja jos puhuin rumasti ni äiti pesi kirjaimellisesti mun suun saippualla.
 
Kokemusta julkisuudesta
Ymmärrän oikein hyvin kuinka hävettävää ja nöyryyttävää on saada piiskaa jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen seuratessa koko toimitusta vieressä. Minulla on omakohtaista kokemusta tästä - eikä kyse ole pelkästään siitä, että meillä olisi ollut kotona jotain vieraita kun äiti luki minulle lakia näpäköillä pajunoksilla. Olen kerran saanut piiskaa julkisella paikalla, sananmukaisesti kymmenien uteliaiden silmäparien tuijottaessa toimitusta.

Olin tuolloin varmaan 6-vuotias. Olin äitini kanssa viettämässä kesää erään suuren teollisuusyrityksen työntekijöille tarkoitetussa lomakylässä. Kumpikaan vanhemmistani ei kyllä työskennellyt kyseisessä yrityksessä, mutta enoni oli yrityksen palveluksessa, joten oli äitini kanssa siellä enoni ja hänen perheensä vieraina. Paikka oli sinänsä upea, siellä oli varmaan nelisenkymmentä pientä lomamökkiä valtavan isolla tontilla kirkasvetisen järven rannalla. Mökit olivat pieniä eikä niissä ollut mitään ruuanlaittomahdollisuuksia. Siksi ateriat syötiin suuressa yhteisessä ruokalassa.

Ihan tarkkaan en muista syytä tähän selkäsaunaan, mutta oletan sen pohjimmiltaan johtuneen siitä, että kiukuttelin ruokalassa tarjoillusta ruuasta. (Ihmisen mieli on hassu. Itse selkäsaunan muistan elävästi ja yksityiskohtaisesti, mutta sen varsinaisesta syystä on enemmänkin aavistuksia kuin muistoja!) Äitini ei ollut mikään ylettömän tiukka kasvattaja ja joskus hän saattoi sietää jonkin aikaa kiukuttelua ennen kuin sillä oli mitään dramaattisia seurauksia. Aluksi hän koetti selvittää tällaiset asiat puhumalla, mutta jos kiukutteluni ei kohta loppunut - ja minä olin kakarana melkoinen jukuripää - niin hän yksinkertaisesti käski "nyt täysin hiljaa, ei sanaakaan". Tähän käskyyn ei koskaan liittynyt mitään ääneenlausuttua uhkausta seurauksista sinä tapauksessa etten pitäisi suutani kiinni, mutta kyllä minun jo kuuteen ikävuoteen mennessä olisi pitänyt oppia, ettei tämän rajan yli kannattanut enää mennä.

Eli ilmeisesti olin tuona kohtalokkaana kesäpäivänä kiukutellut ruokalan ruuasta. Äiti oli varmaan sanonut, että en nouse pöydästä ennen kuin olen syönnyt koko annokseni. Eihän siitä syömisestä tässä tilanteessa mitään tullut, sillä muistaakseni istuimme äitini kanssa pöydän ääressä vielä siinä vaiheessa kun ruokalaa alettiin siivoamaan. Sen muistan selvästi, että olimme ainoat asiakkaat ruokalassa tuossa vaiheessa. Enoni perheineen oli jo mennyt mökille.

Luultavasti jouduimme poistumaan ruokalasta niin, että annokseni oli edelleen syömättä. Tällaisessa tilanteessa on täysin ymmärrrettävää, että äitini alkoi pitämään minulle hyvin tiukkaa puhuttelua terveellisen ruuan tärkeydestä. Ilmeisesti sanoin jotain vastaan - varmaankin aika suorasukaisella tyylillä - sillä kaiken sen, mitä tämän jälkeen tapahtui muistan todella kristallinkirkkaasti.

Äitini marssi lähellä olleen pajupensaan luokse, katkoi siitä muutaman oksan ja alkoi riipimään niistä lehtiä irti. Vaikka sain hyvin harvoin vitsaa (yleensä selkäsaunat tulivat meillä avokämmenellä tai remmillä), niin tiesin kyllä oikein hyvin mitä tämä merkitsi. Teki mieli jousta jonnekin, mennä piiloon, mutta olin aivan lamaantunut enkä pystynyt tekemään mitään. Täydelliseen lamaantumiseeni vaikutti äidin ankara ilme ja hänen matalalla äänellä lausuttu käsky pysyä paikallani, mutta muistan että vielä suurempi merkitys oli sillä, että en halunut kiinnittää kenenkään ulkopuolisen huomiota siihen mitä oli tapahtumassa. Jos minä lähtisin itkien juoksemaan pakoon ja äitini seuraisi minun perässäni vitsat kädessä, niin kaikki lähistöllä olevat huomaisivat taatusti mitä on tapahtumassa. Seisoimme nimittäin äitini kansssa lähellä lomakylän uimarantaa ja lyhyellä säteellä meistä oli varmaan kymmenittäin ihmisiä, sekä lapsia että aikuisia. Elättelin toivetta siitä, että vitsat tulisivat käyttöön vasta kun olisimme päässeet enoni vuokraamalle lomamökille. Kuinka väärässä olinkaan!

Olin aivan kauhuissani kun äitini saatuaan vitsat valmiiksi istuutui lähellä olevalle penkille ja käski minun asettua poikittain polville. Saisin siis löylytykseni tässä ja nyt! Muutamat uteliaat silmäparit olivat seuranneet jo sitä, että äitini katkoi oksia pajupuskasta, mutta nyt joutuisin aivan varmasti kaikkien rannalla olijoiden huomion keskipisteeksi kun äiti ryhtyisi sivaltelemaan minua noilla pelottavilla vitsoilla.

Jo valmiiksi hiljaisesti nyyhkyttäen asetuin äitini polville ottamaan vastaan sen minkä tiesin väistämättömäksi. Tilanne oli outo siinäkin mielessä, että normaalisti äitini käski minun laskemaan housut alas ennen kuin hän kehotti minua käymään polvilleen makaamaan, mutta nyt hän ei sanonut mitään takapuolen paljastuksesta. Niinpä makasin piiskausasennossa shortsit jalassa. Äiti ei ilmeisesti halunut nolata minua julkisella paikalla paljaalle takapuolelle piiskaamalla. Periaatteessa tämä oli tietenkin jonkinlainen lievennys, mutta ei se tuossa tilanteessa lohduttanut yhtään. Shortsini olivat todella lyhyet ja antoivat näin äidilleni mainion mahdollisuudet suomia paljaita kinttujani. Luulen että jokainen, joka on joskus saanut kunnon selkäsaunoja, tietää, että reisille piiskaaminen on vielä kivuliaampaa kuin pakaroille piiskaaminen,

Äiti ei todellakaan säästellyt voimankäytössä eikä sivallusten lukumäärässä. Vaikka tietenkin yritin hillitä itseäni, niin aika nopeasti minä jo huusin suoraa huutoa ja sätkin villisti jaloillani. Välillä äiti piti vitsomisessa pieniä taukoja, joiden aikana saatoin hieman rauhoittua. Nämä olivat äidilleni tyypillisiä puhuttelutaukoja, joiden aikana hän totesi ykskantaan, että olen omalla toiminnallani aiheuttanut tämän tilanteen itselleni ja että äidin velvollisuus oli pitää huoli siitä, että saan ansaitsemani rangaistuksen. Ja sitten taas vitsa rupesi vinkumaan tasaiseen tahtiin, ja minä parkumaan niin että koko ranta kuuli sen.

Kun piiskaus oli vihdoin ohitse käski äitini minua nousuemaan seisomaan, mutta hän ei vaatinut minulta normaalirutiiniin kuuluvaa anteeksipyyntöä ja kurituksesta kiittämistä. Sen sijaan äiti alkoi paasaamaan kuuluvalla äänellä siitä, että heti kun pääsemme Hannes-enon mökille, niin saan mennä häpeänurkkaan todella pitkäksi aikaa. No, ei tässä sinänsä mitään tavatonta ollut, sillä meillä häpeänurkka seurasi lähes poikkeuksetta selkäsaunaa, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun oli pyydetty anteeksi ja kiitetty oikeudenmukaisesta ja rakastavasta kurituksesta. Nyt kuitenkin äiti lisäsi - muistutan: hyvin kuuluvalla äänellä julkisella paikalla - että jos vielä käyttäytyisin vähäisimmäkään määrin huonosti tämän loman aikana, niin saisin "oikein kunnon selkäsaunan". Niinkun en olisi jo saanut! Äitini vielä tarkensi, että silloin pöksyt olisivat kintuissa ja "ulinasi kuuluisi Rovaniemelle asti". (Paikkakunta jossa olimme oli satojen kilometrien päässä Rovaniemestä.) Sitten hän antoi vitsakimpun kouraani ja käski minun viedä se mukanani mökille jos sitä mahdollisesti vielä tänä iltana tarvittaisiin. Niin lähdimme kulkemaan kohti enoni lomamökkiä, minä ja äitini. Minä edellä kulkien paljaat kintut todella näkyvillä juovilla, silmät punaiseksi itkettyneinä ja kyynelvanat pölyisissä poskissa noruen sekä tietenkin tuota hirveää vitsakimppua kädessä kantaen, äiti perässä minua kuuluvalle äänellä toruen ja mahdollisesta uudesta, entistä kovemmasta löylytyksestä varoittaen.

Täytyy sanoa, että äidillä oli todellakin dramatiikantajua ja näyttelijänlahjoja. Ensin hän oli piiskannut minut julkisella paikalla saaden kaikkien huomion kiinnittymään minuun. Sen jälkeen hän piti minulle niin kovaäänisen puhuttelun, että kaikki viidenkymmenen metrin säteellä olleet sen varmasti kuulivat. Ja lopuksi hän marssitti minut kohti enon lomamökkiä vitsakimppu kädessä. Sanottakoon vielä, että lomamökki sijaitsi aivan mökkialueen toisella laidalla, niin että jouduin vielä kulkemaan läpi tuon rannalla olleen suuren väkijoukon. Häpeissäni yritin pitää katseeni tiukasti maassa, mutta välillä minun oli pakko vilkuilla ympärilleni. Rohkenen sanoa, että kaikki rannalla tuijottivat minua. Lasten ilmeet olivat pääasiallisesti joko hämmästyneitä tai kauhistuneita, ehkäpä myötätuntoisiakin, mutta oli siellä vahingoniloakin. Aikuiset olivat pääasiallisesti tiukkailmeisiä. En tiedä paheksuivatko he sitä, äitini oli minut niin julkisesti piiskannut vai olivatko he sitä mieltä, että tuo lapsi sai varmasti ansionsa mukaan. Ja kyllä siellä joku virnuileva naamakin näkyi.

Täysin ei piinani loppunut siihen, että saavuimme enoni mökille, vaan häpeänurkka odotti. Tai oikeastaan se ei ollut nurkka, sillä pienessä mökissä ei ollut yhtään vapaata nurkkaan tällaista katumusharjoitusta varten, vaan äiti käski minun polvistumaan sänkyni viereen. (Meillä ei nurkassa yleensä seisottu, vaan oltiin polvistuneina.) Pitkään sain olla siinä ja todella hävetä. Tietenkin eniten hävetti äskettäin koettu äärimmäisen julkinen nöyryytys, mutta ei "nurkassa" oleminen ollut mukavaa enoni perheen läsnäolon takia. Varsinkin minua nolotti minua reilut kaksi vuotta vanhemman Milla-serkkuni läsnäolo, sillä arvasin, että saisin kuulla häneltä tästä vielä pitkään.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, ettei tämä selkäsauna ollut fyysisesti kaikkein tuskallisin minkä olen kokenut, mutta julkisuutensa takia se oli ehdottomasti yksi pahimmista rangaistuksista joita olen koskaan osakseni saanut.
 
RPA
Ymmärrän oikein hyvin kuinka hävettävää ja nöyryyttävää on saada piiskaa jonkun perheen ulkopuolisen ihmisen seuratessa koko toimitusta vieressä. Minulla on omakohtaista kokemusta tästä - eikä kyse ole pelkästään siitä, että meillä olisi ollut kotona jotain vieraita kun äiti luki minulle lakia näpäköillä pajunoksilla. Olen kerran saanut piiskaa julkisella paikalla, sananmukaisesti kymmenien uteliaiden silmäparien tuijottaessa toimitusta.

Olin tuolloin varmaan 6-vuotias. Olin äitini kanssa viettämässä kesää erään suuren teollisuusyrityksen työntekijöille tarkoitetussa lomakylässä. Kumpikaan vanhemmistani ei kyllä työskennellyt kyseisessä yrityksessä, mutta enoni oli yrityksen palveluksessa, joten oli äitini kanssa siellä enoni ja hänen perheensä vieraina. Paikka oli sinänsä upea, siellä oli varmaan nelisenkymmentä pientä lomamökkiä valtavan isolla tontilla kirkasvetisen järven rannalla. Mökit olivat pieniä eikä niissä ollut mitään ruuanlaittomahdollisuuksia. Siksi ateriat syötiin suuressa yhteisessä ruokalassa.

Ihan tarkkaan en muista syytä tähän selkäsaunaan, mutta oletan sen pohjimmiltaan johtuneen siitä, että kiukuttelin ruokalassa tarjoillusta ruuasta. (Ihmisen mieli on hassu. Itse selkäsaunan muistan elävästi ja yksityiskohtaisesti, mutta sen varsinaisesta syystä on enemmänkin aavistuksia kuin muistoja!) Äitini ei ollut mikään ylettömän tiukka kasvattaja ja joskus hän saattoi sietää jonkin aikaa kiukuttelua ennen kuin sillä oli mitään dramaattisia seurauksia. Aluksi hän koetti selvittää tällaiset asiat puhumalla, mutta jos kiukutteluni ei kohta loppunut - ja minä olin kakarana melkoinen jukuripää - niin hän yksinkertaisesti käski "nyt täysin hiljaa, ei sanaakaan". Tähän käskyyn ei koskaan liittynyt mitään ääneenlausuttua uhkausta seurauksista sinä tapauksessa etten pitäisi suutani kiinni, mutta kyllä minun jo kuuteen ikävuoteen mennessä olisi pitänyt oppia, ettei tämän rajan yli kannattanut enää mennä.

Eli ilmeisesti olin tuona kohtalokkaana kesäpäivänä kiukutellut ruokalan ruuasta. Äiti oli varmaan sanonut, että en nouse pöydästä ennen kuin olen syönnyt koko annokseni. Eihän siitä syömisestä tässä tilanteessa mitään tullut, sillä muistaakseni istuimme äitini kanssa pöydän ääressä vielä siinä vaiheessa kun ruokalaa alettiin siivoamaan. Sen muistan selvästi, että olimme ainoat asiakkaat ruokalassa tuossa vaiheessa. Enoni perheineen oli jo mennyt mökille.

Luultavasti jouduimme poistumaan ruokalasta niin, että annokseni oli edelleen syömättä. Tällaisessa tilanteessa on täysin ymmärrrettävää, että äitini alkoi pitämään minulle hyvin tiukkaa puhuttelua terveellisen ruuan tärkeydestä. Ilmeisesti sanoin jotain vastaan - varmaankin aika suorasukaisella tyylillä - sillä kaiken sen, mitä tämän jälkeen tapahtui muistan todella kristallinkirkkaasti.

Äitini marssi lähellä olleen pajupensaan luokse, katkoi siitä muutaman oksan ja alkoi riipimään niistä lehtiä irti. Vaikka sain hyvin harvoin vitsaa (yleensä selkäsaunat tulivat meillä avokämmenellä tai remmillä), niin tiesin kyllä oikein hyvin mitä tämä merkitsi. Teki mieli jousta jonnekin, mennä piiloon, mutta olin aivan lamaantunut enkä pystynyt tekemään mitään. Täydelliseen lamaantumiseeni vaikutti äidin ankara ilme ja hänen matalalla äänellä lausuttu käsky pysyä paikallani, mutta muistan että vielä suurempi merkitys oli sillä, että en halunut kiinnittää kenenkään ulkopuolisen huomiota siihen mitä oli tapahtumassa. Jos minä lähtisin itkien juoksemaan pakoon ja äitini seuraisi minun perässäni vitsat kädessä, niin kaikki lähistöllä olevat huomaisivat taatusti mitä on tapahtumassa. Seisoimme nimittäin äitini kansssa lähellä lomakylän uimarantaa ja lyhyellä säteellä meistä oli varmaan kymmenittäin ihmisiä, sekä lapsia että aikuisia. Elättelin toivetta siitä, että vitsat tulisivat käyttöön vasta kun olisimme päässeet enoni vuokraamalle lomamökille. Kuinka väärässä olinkaan!

Olin aivan kauhuissani kun äitini saatuaan vitsat valmiiksi istuutui lähellä olevalle penkille ja käski minun asettua poikittain polville. Saisin siis löylytykseni tässä ja nyt! Muutamat uteliaat silmäparit olivat seuranneet jo sitä, että äitini katkoi oksia pajupuskasta, mutta nyt joutuisin aivan varmasti kaikkien rannalla olijoiden huomion keskipisteeksi kun äiti ryhtyisi sivaltelemaan minua noilla pelottavilla vitsoilla.

Jo valmiiksi hiljaisesti nyyhkyttäen asetuin äitini polville ottamaan vastaan sen minkä tiesin väistämättömäksi. Tilanne oli outo siinäkin mielessä, että normaalisti äitini käski minun laskemaan housut alas ennen kuin hän kehotti minua käymään polvilleen makaamaan, mutta nyt hän ei sanonut mitään takapuolen paljastuksesta. Niinpä makasin piiskausasennossa shortsit jalassa. Äiti ei ilmeisesti halunut nolata minua julkisella paikalla paljaalle takapuolelle piiskaamalla. Periaatteessa tämä oli tietenkin jonkinlainen lievennys, mutta ei se tuossa tilanteessa lohduttanut yhtään. Shortsini olivat todella lyhyet ja antoivat näin äidilleni mainion mahdollisuudet suomia paljaita kinttujani. Luulen että jokainen, joka on joskus saanut kunnon selkäsaunoja, tietää, että reisille piiskaaminen on vielä kivuliaampaa kuin pakaroille piiskaaminen,

Äiti ei todellakaan säästellyt voimankäytössä eikä sivallusten lukumäärässä. Vaikka tietenkin yritin hillitä itseäni, niin aika nopeasti minä jo huusin suoraa huutoa ja sätkin villisti jaloillani. Välillä äiti piti vitsomisessa pieniä taukoja, joiden aikana saatoin hieman rauhoittua. Nämä olivat äidilleni tyypillisiä puhuttelutaukoja, joiden aikana hän totesi ykskantaan, että olen omalla toiminnallani aiheuttanut tämän tilanteen itselleni ja että äidin velvollisuus oli pitää huoli siitä, että saan ansaitsemani rangaistuksen. Ja sitten taas vitsa rupesi vinkumaan tasaiseen tahtiin, ja minä parkumaan niin että koko ranta kuuli sen.

Kun piiskaus oli vihdoin ohitse käski äitini minua nousuemaan seisomaan, mutta hän ei vaatinut minulta normaalirutiiniin kuuluvaa anteeksipyyntöä ja kurituksesta kiittämistä. Sen sijaan äiti alkoi paasaamaan kuuluvalla äänellä siitä, että heti kun pääsemme Hannes-enon mökille, niin saan mennä häpeänurkkaan todella pitkäksi aikaa. No, ei tässä sinänsä mitään tavatonta ollut, sillä meillä häpeänurkka seurasi lähes poikkeuksetta selkäsaunaa, mutta yleensä vasta sen jälkeen kun oli pyydetty anteeksi ja kiitetty oikeudenmukaisesta ja rakastavasta kurituksesta. Nyt kuitenkin äiti lisäsi - muistutan: hyvin kuuluvalla äänellä julkisella paikalla - että jos vielä käyttäytyisin vähäisimmäkään määrin huonosti tämän loman aikana, niin saisin "oikein kunnon selkäsaunan". Niinkun en olisi jo saanut! Äitini vielä tarkensi, että silloin pöksyt olisivat kintuissa ja "ulinasi kuuluisi Rovaniemelle asti". (Paikkakunta jossa olimme oli satojen kilometrien päässä Rovaniemestä.) Sitten hän antoi vitsakimpun kouraani ja käski minun viedä se mukanani mökille jos sitä mahdollisesti vielä tänä iltana tarvittaisiin. Niin lähdimme kulkemaan kohti enoni lomamökkiä, minä ja äitini. Minä edellä kulkien paljaat kintut todella näkyvillä juovilla, silmät punaiseksi itkettyneinä ja kyynelvanat pölyisissä poskissa noruen sekä tietenkin tuota hirveää vitsakimppua kädessä kantaen, äiti perässä minua kuuluvalle äänellä toruen ja mahdollisesta uudesta, entistä kovemmasta löylytyksestä varoittaen.

Täytyy sanoa, että äidillä oli todellakin dramatiikantajua ja näyttelijänlahjoja. Ensin hän oli piiskannut minut julkisella paikalla saaden kaikkien huomion kiinnittymään minuun. Sen jälkeen hän piti minulle niin kovaäänisen puhuttelun, että kaikki viidenkymmenen metrin säteellä olleet sen varmasti kuulivat. Ja lopuksi hän marssitti minut kohti enon lomamökkiä vitsakimppu kädessä. Sanottakoon vielä, että lomamökki sijaitsi aivan mökkialueen toisella laidalla, niin että jouduin vielä kulkemaan läpi tuon rannalla olleen suuren väkijoukon. Häpeissäni yritin pitää katseeni tiukasti maassa, mutta välillä minun oli pakko vilkuilla ympärilleni. Rohkenen sanoa, että kaikki rannalla tuijottivat minua. Lasten ilmeet olivat pääasiallisesti joko hämmästyneitä tai kauhistuneita, ehkäpä myötätuntoisiakin, mutta oli siellä vahingoniloakin. Aikuiset olivat pääasiallisesti tiukkailmeisiä. En tiedä paheksuivatko he sitä, äitini oli minut niin julkisesti piiskannut vai olivatko he sitä mieltä, että tuo lapsi sai varmasti ansionsa mukaan. Ja kyllä siellä joku virnuileva naamakin näkyi.

Täysin ei piinani loppunut siihen, että saavuimme enoni mökille, vaan häpeänurkka odotti. Tai oikeastaan se ei ollut nurkka, sillä pienessä mökissä ei ollut yhtään vapaata nurkkaan tällaista katumusharjoitusta varten, vaan äiti käski minun polvistumaan sänkyni viereen. (Meillä ei nurkassa yleensä seisottu, vaan oltiin polvistuneina.) Pitkään sain olla siinä ja todella hävetä. Tietenkin eniten hävetti äskettäin koettu äärimmäisen julkinen nöyryytys, mutta ei "nurkassa" oleminen ollut mukavaa enoni perheen läsnäolon takia. Varsinkin minua nolotti minua reilut kaksi vuotta vanhemman Milla-serkkuni läsnäolo, sillä arvasin, että saisin kuulla häneltä tästä vielä pitkään.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, ettei tämä selkäsauna ollut fyysisesti kaikkein tuskallisin minkä olen kokenut, mutta julkisuutensa takia se oli ehdottomasti yksi pahimmista rangaistuksista joita olen koskaan osakseni saanut.
Kuulostaa aika nololta tilanteelta. Siksi täytyykin kysyä, että kuittailivatko silminnäkijöinä olleet lapset sinulle seuraavana päivänä saamastasi selkäsaunasta? Entä mitä Milla-serkkusi joka näki sinut häpeänurkassa?

Ja ihan pakko kysyä vielä oletko poika vai tyttö, se ei oikein tullut esille kirjoituksestasi?
 
Kokemusta julkisuudesta
Kuulostaa aika nololta tilanteelta. Siksi täytyykin kysyä, että kuittailivatko silminnäkijöinä olleet lapset sinulle seuraavana päivänä saamastasi selkäsaunasta? Entä mitä Milla-serkkusi joka näki sinut häpeänurkassa?

Ja ihan pakko kysyä vielä oletko poika vai tyttö, se ei oikein tullut esille kirjoituksestasi?
Eivät hirveästi kuittailleet. Varmaan tämä johtui aika pitkälti siitä, että en itse asiassa tuntenut kovinkaan hyvin näitä muita lapsia (tietenkin edellä mainittua serkkuani lukuunottamatta) eikä minulla muutenkaan ollut hirveästi tekemistä heidän kanssaan. Olimme äitini kanssa olleet tuossa lomakylässä vain yhden päivän tai korkeintaan kaksi ennen kun jouduin kokemaan tuon julkisen piiskauksen, niin etten ollut juuri ehtinyt tutustumaan muihin lapsiin.

Tutustumista haittasi toki myös se, että olin lapsena tosi ujo, ja sen takia minulle ei ollut muutenkaan helppoa luoda kontaktia ikätovereihini. Siksi minä koko sen ajan kun olimme tuossa lomakylässä olin hyvin tiukasti ripustautunut Milla-serkkuuni ja leikimme oikeastaan vain kahdestaan. Ja voit arvata, että tämän julkisen nöyryytyksen jälkeen olin entistä haluttomampi ottamaan kontaktia minulle täysin vieraisiin lapsiin, jotka onnettoman sattuman seurauksena olivat olleet elämäni noloimman hetken silminnäkijöitä. Mieluiten olisin pysynyt mökin sisällä koko loppuloman, mutta totta kai äitini patisti minut heti seuraavana aamuna ulos leikkimään ja uimaan. Mennä nyt ulos uimahousut jalassa ja vitsan todella näkyvästi viiruttamilla reisillä aiheutti kyllä lähes yhtä pahan häpeäntunteen kuin edellisen päivän kokemukset. Taisin ajatella silloin, että tämä on äitini taholta vielä joku lisätty häpeärangaistus. Näin jälkeenpäin arvelen äitini kuitenkin ajatelleen käytännöllisenä ihmisenä, ettei ole mitään järkeä mököttää sisällä kun ulkona on kaunis kesäpäivä, tulvillaan raitista ilmaa ja auringonpaistetta. Rangaistus oli suoritettu ja elämä jatkuisi normaalisti, näin varmaan äitini ajatteli. Hiemaan syrjäänvetäytyvä 6-vuotias koki tilanteen toki tosin.

Vaikka en itse halunut asiasta puhua kenenkään muun kanssa, niin en sitä tietenkään pystynyt kokonaan välttämään. Olihan minusta tämän äänekkään ulkoilmavitsomisspektaakkelin jälkeen jonkinlainen "julkkis" lasten keskuudessa. Ainakin pari poikaa, jotka olivat minua varmasti useita vuosia vanhempia, tuli seuraavana päivänä kysymään mitä pahaa olin tehnyt saadakseni tuollaisen löylytyksen. Taisin pyrkiä vastaamaan näihin uteluihin mahdollisimman vähäsanaisesti, mikäli vastasin ollenkaan.

Vaikka nuo kyselijät eivät minusta juuri informaatiota irti saaneet, niin eivät kysymykset tähän loppuneet. Seuraavaksi haluttiin tietään olinko saanut illalla vielä lisää vitsaa kuten äitini oli uhkaillut. Ja tietenkin kysyttiin sellainen hölmö kysymys, että onko minulla kintut edelleen kipeät. Eivät nämä kyselijät varmaankaan olleet vahingoniloisia tai ivallisia, mutta muistan, että minua itketti ihan hirveästi häpeästä kun ventovieraat lapset tulivat minulta tällaisia kysymään. Onneksi rinnallani oli serkkuni Milla, joka toimi tässä "puhemiehenäni", joka koetti vetää kyselijöiden huomion pois itkunpartaalla olevasta nuoremmasta serkustaan. Hän vastasi minun puolestani sangen reippaasti, että ei, lisää vitsaa ei ollut tullut illalla. (Eikä Milla tietenkään kertonut, että olin kyllä mökillä viettänyt pitkän ajan polvistuneena häpeä"nurkassa".) Ja kysymykseen siitä, olivatko kinttuni edelleen kipeät, Milla tokaisia jotain sen tyylistä, että "mitäs luulette? ettekö muka itse ole saaneet
koskaan vitsaa?" Tämänkaltaiset kipakat vastaukset saivat kyselijät vähitellen hiljenemään. Luulenpa että suurimmalla osalla 1970-luvun alun pienen itäsuomalaisen teollisuuspaikkakunnan lapsista oli omakohtaisia kokemuksia siitä, että perusteellisen vitsomista seurauksena paikat ovat hyvin arat vielä seuraavanakin päivänä.

Kuten jo sanoin, niin nämä kyselijät eivät olleet mitenkään vahingoniloisia tai ivallisia, vaan pikemminkin uteliaita. Kukaan ei sanonut mitään sen tyylistä, että mitäs kiukuttelit äidillesi tai taisit saada ansios mukaan. Toki monet muutkin lapset tuijottivat minua pitkään - tai lähinnä tuijottivat kai viiruilla olevia kinttujani, jotka olivat loistavasti näkyvillä kun olin pelkissä uimahousuissa - kuiskuttelivat jotain keskenään, mutta yritin olla kiinnittämättä heihin huomiota. Minä koetin vain keskittyä omiin touhuihini Milla-serkkuni kanssa ja unohtamaan koko ulkopuolisen maailman.

Onneksi Milla oli tukeni ja turvani tuossa tilanteessa, ja juuri sen takia hän on edelleen tänä päivänä, yli 40 vuotta myöhemmin, lukuisista serkuistani se, jota arvostan eniten. Se kyllä täytyy sanoa, että vaikka hän puolusti minua päivällä ansiokkaasti muiden lasten uteluilta, niin samana iltana hän kyllä käsitteli tätä saamaani kuritusta aika ärsyttävällä tavalla. Minua hieman yli kaksi vuotta vanhempi serkkulikkani - hän oli siis kahdeksan- tai yhdeksänvuotias - omaksui selvästi vanhemman ja kokeneemman "isosiskon" opettavaisen asenteen. Kun illalla olimme hetken kahdestaan, niin ettei ketään muita ollut kuuloetäisyyden päässä, Milla alkoi pikkuvanhalla äänensävyllä valisti minua siitä, että olisin omalla käytöksellä voinut välttää selkäsaunan. Ymmärsinhän minä tuon opetuksen itsekin, ja siksi oli tosi ärsyttävää, että jouduin kuulemaan tuollaisia aikuismaisia ja opettavaisia kliseitä serkkuni suusta. Kaiken tietenkin kruunasi Millan lopputoteamus tyyliin "toivottavasti otit tästä opiksesi".

Eikä tuo siis ollut serkkuni osalta mitään varsinaista kiusoittelua, vaan pikemminkin aitoa huolta nuoremman serkkunsa hyvinvoinnista. Aiheesta ei puhuttu sen enempää useisiin vuosiin enkä myöskään usko Millan kertoneen siitä kenellekään muulle, esimerkiksi muille serkuilleni.
 
vierailija
Pahinta oli lapsena, kun selkäsaunan jälkeen (punaiset kirvelevät käden jäljet joka puolella kehoa) piti vielä kiittää ja myöntää kuinka olin selkäsaunan ansainnut.
Siis käden jäljet joka puolella kehoa? Lyötiinkö sinua todellakin ympäri kroppaa? Kuulostaa tosi pahalta.

Mitä itse anteeksipyytämiseen ja kiittämiseen tulee, niin siitä on samanlaisia muistoja. Jos piti kiittää heti kurituksen päättymisen jälkeen, niin se oli ehkä hieman helpompaa, vaikka kauheeta silti. Olihan sitä tavallaan kiitollinen siitä, että piiskaus oli loppunu. Silloin oli jotenkin helpompi saada se "kiitos" sanottua, vaikka ei sitä itse oikein ajatellut kiitoksena kurituksesta, vaan sen päättymisestä,

Jos taas piiskan jälkeen komennettiin nurkkaan ja vasta nurkassa olon jälkeen piti anteekspyytää ja kiittää, niin se oli vielä hirveämpää. Ei siinä nurkassa yleensä oltu juuri kymmentä minuuttia kauempaa, mutta kakarana se tuntui ikuisuudelta. Siinä ehti todella miettiä "omia tekoja ja niiden seurauksia", niin kuin sanonta kuului. Eli alkoi tajuamaan, kuinka noloa oli ollut kun tuittupääpojan henkinen vastarinta oli pari minuuttia sitten täysin murrettu ja minua oli huudatettu niin että naapuriin saakka oli varmaan kuulunut,

Nurkassa olon aikana oli vollotuskin ehtinyt laantua, Kun sitten komennnettiin keskusteluun, niin oli nöyryyttävää yrittää vakaalla ja rauhallisella äänellä kiittää äitiä ansaitusta kurituksesta. Piti tietenkin olla uskottava, katsoa äitiä silmiin jne. Tälläisessa tilanteessa anteekspyytäminen ja kiittäminen oli todella vielä pahempaa kuin itse löylytys.

Toisaalta vieläkin pahemmin olisi voinut olla, Meillä riitti suullinen anteeksipyyntö ja äidin halaaminen. Serkkuni joutuivat myös suutelemaan vitsaa ja äidin tai isän kättä, joka vähän aiemmin oli vitsaa kiivaasti käyttänyt.
 

Yhteistyössä