Te jotka kyselette päästäisittekö miehenne sinne tai tänne. Miksi ette luota miehiinne?

["Minttu"]

Taitaa olla pahemmanpuolen luottamuspula puolisoon tai omassa käyttäytymisessä jotain mikä saa epäilemään, että mies tekee samanlailla tilaisuudentullen. Vai joku muu syy mitä en tajua? Eikä taida kyllä parisuhde olla kovin kummoinen jos pitää toista kytätä ja rajoittaa. vilpittömästi ihmettelen miksi ette eroa jos ei voi puolisoonsa tuonvertaa luottaa. minua ainakin ahdistaisi jos mies alkaisi sanomaan, että en voi lähteä viikonlopuksi jonnekin jos hän ei lähde mukaan. Esim. Muutaman kerran vuodessa nähdään peruskouluaikaisen porukan kanssa risteilyllä, mökillä yms. ja en kyllä sietäisi jos ykskaks mies alkaisi kieltämään sinne menemiset. kummallakin meillä on harrastukset, joissa kilpailut saattavat olla niin kaukana, että on järkevää ottaa hotellihuone viikonlopuksi, pitäisikö tällaistakin rajoittaa?

usein on samankaltaisia topikkeja kuin esim. Nyt tuo päästäisitkö miehesi luokkakokoukseen. Olenko vain jotenkin tyhmän luottavainen kun uskon, että mieheni osaa käyttäytyä reissuillaan samanlailla kuin minäkin.

 

["vieras"]

Tää taitaa sun päätä rassata aika paljon ap?

 

[lucifer]

he eivät ole tavanneet sitä oikeaa.

 

[astrolabe]

En mie ole palstalta kysynyt pitäiskö jonkun muun tehdä parisuhteessaan jotain toisin tai saanko antaa luvan tai kieltää jotain. Minulle ainakin on itsestäänselvää, että meidän parisuhteen ohjesäännöstö on meidän kahden välinen. Datalla ei ole mitään sitä vastaan, että käyn viettämässä pari pv hiihtolomalla äitini luona, mutta kyllä mie sovitan sen Datan menoihin ja kysyn häneltä etukäteen, että käyhän tää.

Se on parisuhteen ja sinkkuuden ero, että on joku, joka on otettava joka käänteessä huomioon. Koska omat toiveet ei aina ole samat kuin kumppanin, täytyy toista kuunnella. Sinkkuna voi sitte liitää ite miten ja millo vaan haluaa. Eikä sekään ettei itse ole samaa mieltä aina ole este. On Data käynyt pariin otteeseen syksyll ulkona ilman minua (pikkujoulut, työkaverin festarisynttärit) ja ottanut siellä alkoakin. Ottanut minut sitten huomioon palaamalla kotiin ihmisen aikaan.

En itse pidä kovinkaan todennäköisenä, että Data pettäisi. Itse asiassa häneltä ei heru juurikaan ymmärrystä pettäjille. En kuitenkaan pidä hyvänä mallia, jossa kaikki pitäisi sallia, eikä mikään saisi tuntua pahalta. Ei itselläni ainakaan olisi kovin hyvä olo, jos Data kertoisi lähtevänsä kaukoitään ryypiskelemään ja naurekskelemaan ladyboille kavereidensa kanssa. Pitäs palstan mukaan vaan vissiin vaimon hymysuin pakata varmuudeks kortsuja mukaan ja sanoa että ei tartte soitella, nähää ku tuut taas kotiin.

 

["Minttu"]

Kunhan ihmettelen aikanikuluksi ja kyllä rassasi aikapaljon yhdessä vaiheessa kun yhdellä kaverilla oli mies joka rajoitti hänen menemisiään. Koin todella rasittavaksi kun tämän miehen piti kokoajan soitella ja varmistaa, että onhan kaverini varmasti minun kanssani. Edes ikeaan (jos mies oli töissä ja lapset lähdössä mukaan kauppaan) ei voinut lähteä ilman suunnittelua ja miehen lupaa. Elokuvissa yms. piti ottaa reunapaikka, että pystyy helposti vastaamaan/ poistumaan salista jos mies soittaa. Tästä syystä näkemiset harveni ja enää nähdään todi satunnaisesti vaikka vuihdytäänkin toistemme seurassa.

 

["Minttu"]

Adtrolabe: tottakai sovitaan omat menot ihan jo lasten ja meillä myös eläintenhoidon kannalta eli ei meillä ainakaan voi lähteä viikonlopuksi pois kysymättä onko toisella jotain muita suunnitelmia samalle ajalle. Mutta sitä en ymmärrä miksi ei saisi kavereita nähdä? Tai miksi puolison pitäisi saada rajoittaa kavereiden näkemistä? Kyllä sitä aikaa pitää mielestäni olla perheellekin, mutta myös kavereille.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Minttu";27928281]Adtrolabe: tottakai sovitaan omat menot ihan jo lasten ja meillä myös eläintenhoidon kannalta eli ei meillä ainakaan voi lähteä viikonlopuksi pois kysymättä onko toisella jotain muita suunnitelmia samalle ajalle. Mutta sitä en ymmärrä miksi ei saisi kavereita nähdä? Tai miksi puolison pitäisi saada rajoittaa kavereiden näkemistä? Kyllä sitä aikaa pitää mielestäni olla perheellekin, mutta myös kavereille.[/QUOTE]

Kuka on kavereiden näkemistä rajoittanut?

 

[Nenja]

Mä olisin ainakin helvetin vihainen jos mies kehtaisi palstalta kysyä "päästänkö vaimoni luokkakokoukseen". Voisi olla pieni pesäero siinä tilanteessa

Joten ei, en kysele tuollaisia tai ei ole tarvetta kysellä. Mies menee minne menee, mutta harvoin ilman minua. Tykkää siitä että tulen mukaan tapaamaan hänen ystäviään ja tuttuja. Nytkin yrittää "pakottaa" minua lähtemään työkaverinsa syntymäpäiville viikonloppuna, urgh.

 

["Vieras"]

Siksi, koska mieheni on pettänyt minua.

Mitä parisuhteeseen tulee, parisuhteemme on kaikkea, mitä ikinä olen parisuhteelta halunnut tai toivonut. Lukuunottamatta tuota rikkoontunutta luottamusta. Luottamusta on, mutta ei tarpeeksi. Joskus sitä oli.

Meillä on samanlaiset arvot, toiveet, tavoitteet, viihdymme toistemme kanssa, olemme toisillemme parhaat ystävät. Viihdymme keskenämme kaiken aikaa, huumorimme kohtaa täydellisesti. Silti hän on aiemmin pettänyt minua, enkä voi täysin luottaa häneen ja tämän takia hän joutuu kysymään minulta luvan menoillensa eikä sitä automaattisesti saa (sama ei päde minuun). Se on ainoa suhteemme heikko kohta tällä hetkellä. Päädyimme jatkamaan suhdettamme tuosta heikkoudesta huolimatta, joten sen kanssa on elettävä. Tyydyttikö vastaus?

 

["heluna"]

johtuen varmaankin siitä että niissä suhteissa missä mä olin 100% tosissani ja luotin sinisilmäisesti, niissä suhteissa mua kusetettiin rankasti ja petettiin.

kaava meni näin: ensin jäi kiinni valheista,sitte halukkuus seksiin kanssani väheni,sitten jäikin kiinni pettämisestä. sama homma 2kertaa.

joten jo valmiiksi luottamus miehiin on kiikun kaakun. sitten kun omassa suhteessa mies jäikin kiinni valehtelusta ja seksiiin kiinnostus väheni, sitä puskee väkisin pintaan pelko

 

[Joxu]

En ole täältä mitään tollasta kyselly .
Eikä mulla ole myöskään tarvetta mieheni menemisiä rajottaa, koska ite meen sen verran paljon, että ei ole varaa alkaa naputtaa . Lähen nytkin perjantaina tyttäreni kanssa reissuun, vanhempieni luokse. Asuvat sen verran kaukana, että olen mielummin viikonlopun yli siellä ja tuun sunnuntai iltana takas tytön kanssa kotiin. Junalla mennään ja tyttö hihkuu onnesta soikeena, kun pääsee ekaa kertaa eläissään junaan . Tän kuun aikaan oon lähes joka viikonloppu huidellu joko yksin tai tyttären kanssa jossakin ja mies menny omia menojaan. Illasta ollaan hieman ehitty vaihtaa päivän kuulumisia ja olla lähekkäin. Tää on tämmöstä joskus, sit taas välillä niin, ettei ole mitään toimintaa .

 

[oisku ejk]

Miten kyttäämällä voi varmistaa ettei toinen petä? Pettää voi vaikka työpäivän aikana jos haluaa. Vain pysymällä koko ajan toisen näköetäisyydellä, voi olla 100% varma uskollisuudesta.

 

["Vieras"]

Miten kyttäämällä voi varmistaa ettei toinen petä? Pettää voi vaikka työpäivän aikana jos haluaa. Vain pysymällä koko ajan toisen näköetäisyydellä, voi olla 100% varma uskollisuudesta.

Ei voikaan. Kyttäämällä ei voi estää pettämistä, mutta voi eliminoida ne todennäköisimmät tilanteet. Kyse ei kuitenkaan minun tapauksessani ole niinkään siitäkään, vaan siitä, että koska tiedän mieheni pettäneen minua, minulle tulee nykyään ihan järkyttävän ahdistava olo, jos mieheni on yöllä jossain ilman minua. Se olo on ihan mielipuolisen kauhea, henkeä ahdistaa, olen ihan raivon partaalla ja ahdistaa.

Siks toisekseen kyttään, jotta tiedän jos hän tekee vielä jotain typerää. Pettämisen aiheuttama nöyryytys on hirvittävä, ja todellakin haluan jatkossa tietää HETI jos sitä tapahtuu, jotta voin lopettaa suhteen siihen.

Kyllä meillä mies saa kavereitansa tavata, vaikka kyttäänkin ja hänen tulee "kysyä lupa" minulta. Mutta ei enää baareilua, laivailua, reissuja tms. Olen sanonut, että olis varmaan parempi erota kuin olla näin epäluottamuksellisessa suhteessa, mutta eipä tuo kuulemma enää halua edes mennä mihinkään ilman minua. Niin että eipä sitten menekään, kannattikohan pettää..

Reilu vuosi sitten minäkin ihmettelin ääneen suhteita, joissa kytätään. Että mitä järkeä sellaisissa suhteissa on ja mitä sillä kyttäämisellä muka hyödytään jne. En voinut ymmärtää. No, tässäpä ollaan. Enpä olis ihan heti uskonu..

 

["heluna"]

[QUOTE="Vieras";27928843]Ei voikaan. Kyttäämällä ei voi estää pettämistä, mutta voi eliminoida ne todennäköisimmät tilanteet. Kyse ei kuitenkaan minun tapauksessani ole niinkään siitäkään, vaan siitä, että koska tiedän mieheni pettäneen minua, minulle tulee nykyään ihan järkyttävän ahdistava olo, jos mieheni on yöllä jossain ilman minua. Se olo on ihan mielipuolisen kauhea, henkeä ahdistaa, olen ihan raivon partaalla ja ahdistaa.

Siks toisekseen kyttään, jotta tiedän jos hän tekee vielä jotain typerää. Pettämisen aiheuttama nöyryytys on hirvittävä, ja todellakin haluan jatkossa tietää HETI jos sitä tapahtuu, jotta voin lopettaa suhteen siihen.

Kyllä meillä mies saa kavereitansa tavata, vaikka kyttäänkin ja hänen tulee "kysyä lupa" minulta. Mutta ei enää baareilua, laivailua, reissuja tms. Olen sanonut, että olis varmaan parempi erota kuin olla näin epäluottamuksellisessa suhteessa, mutta eipä tuo kuulemma enää halua edes mennä mihinkään ilman minua. Niin että eipä sitten menekään, kannattikohan pettää..

Reilu vuosi sitten minäkin ihmettelin ääneen suhteita, joissa kytätään. Että mitä järkeä sellaisissa suhteissa on ja mitä sillä kyttäämisellä muka hyödytään jne. En voinut ymmärtää. No, tässäpä ollaan. Enpä olis ihan heti uskonu..[/QUOTE]

niin en minäkään nuorempana ymmärtänyt,en ennenkuin koin kaksi kertaa pettämisen..

 

["sini"]

Miten kyttäämällä voi varmistaa ettei toinen petä? Pettää voi vaikka työpäivän aikana jos haluaa. Vain pysymällä koko ajan toisen näköetäisyydellä, voi olla 100% varma uskollisuudesta.

Minä en kyttää sen takia että varmistaisin, ettei toinen petä. Kyttään, jotta tietäisin heti jos ja kun toinen sen tekee.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";27928843]Ei voikaan. Kyttäämällä ei voi estää pettämistä, mutta voi eliminoida ne todennäköisimmät tilanteet. Kyse ei kuitenkaan minun tapauksessani ole niinkään siitäkään, vaan siitä, että koska tiedän mieheni pettäneen minua, minulle tulee nykyään ihan järkyttävän ahdistava olo, jos mieheni on yöllä jossain ilman minua. Se olo on ihan mielipuolisen kauhea, henkeä ahdistaa, olen ihan raivon partaalla ja ahdistaa.

Siks toisekseen kyttään, jotta tiedän jos hän tekee vielä jotain typerää. Pettämisen aiheuttama nöyryytys on hirvittävä, ja todellakin haluan jatkossa tietää HETI jos sitä tapahtuu, jotta voin lopettaa suhteen siihen.

Kyllä meillä mies saa kavereitansa tavata, vaikka kyttäänkin ja hänen tulee "kysyä lupa" minulta. Mutta ei enää baareilua, laivailua, reissuja tms. Olen sanonut, että olis varmaan parempi erota kuin olla näin epäluottamuksellisessa suhteessa, mutta eipä tuo kuulemma enää halua edes mennä mihinkään ilman minua. Niin että eipä sitten menekään, kannattikohan pettää..

Reilu vuosi sitten minäkin ihmettelin ääneen suhteita, joissa kytätään. Että mitä järkeä sellaisissa suhteissa on ja mitä sillä kyttäämisellä muka hyödytään jne. En voinut ymmärtää. No, tässäpä ollaan. Enpä olis ihan heti uskonu..[/QUOTE]

Tajuatko sä nyt oikeasti että pidät miestäsi kuin vankilassa. Ei pettäminen kuitenkaan ole murha tai raiskaus, jokaisella pitää olla omakin elämä mokauksista huolimatta. Fine jos ensisijaisesti jos miehesi on sitä mieltä, että toivoo sinun kahlitsevan häntä jotta aivoton poloinen ei taas tärki munallansa joka suuntaan, mutta jos sinä kahlitset miestäsi väkisin niin loputon tiehän se on. Jos miehesi pettää useasti niin sittenhän suhde olisi (onnellisesti) ohi. Olisiko kahlitsemalla kasassa pidetty suhde hyvä jossa toisella alitajuisesti olisi tarve ja halu pettämiseen? Eikö myös kahlitsijalla ole tuskainen olo kun elämän voimavarat menee kyttäämiseen?
Menkää hoitoon katkerat petetyt! Teidänlaisia kai helpoiten juuri petetään, kahlitsette ja vainoatte ettekä anna arvoa ja mahdollisuutta.