Te, jotka ette vieraile oman isänne luona isänpäivänä, miten muistatte isää?

postitan kortin ja samaan kuoreen lapsien askartelemat kortit ja lasten kuvia en soita enkä laita tekstaria.

 

En muista isää mitenkään.

 

Sytytän kynttilän <3

 

Meille isä ja äiti tulevat kahville ja kakulle isänpäivänä. korttia tai lahjaa en hanki.

 

en millään muotoa.

 

Vien muualla lepäävien muistomerkille kynttilän.

 

Sytytän myös kotona kynttilän isän valokuvan viereen. Olemme tänä vuonna juuri Isänpäivää edeltävänä päivänä laskeneet isän uurnan sukuhautaan isovanhempien viereen. :´(

 

Pahalla.

 

Onnittelen skypessä.

 

En mitenkään.

 

en mitenkään..

 

Jos veis haudalle kynttilän.. ellei ole surkea keli.. tai jos jaksaa..

 

Isä ilmoitti pari päivää sitten soittaessani, ettei missään nimessä halua olla missään tekemisissä isänpäivän kanssa millään muotoa.

Suostui kuitenkin lopulta tulemaan brunssille sunnuntaina, kun vannoin moneen kertaan ettei asialla ole mitään tekemistä isäinpäivän kanssa...:xmas:

 

Onko ketään kuka ei kävisi paikan päällä isäänsä muistamassa, vaikka olisittekin hyvissä väleissä ja isä tietysti elossa?

Mä niin vihaan näitä tämmösiä pakkomuistamispäiviä. Mun isä on aivan huipputyyppi, mutta risoo silti. Aamusta asti pelkkää juoksua, kun pitäähän pappaa ja ukkia ja isopappaa jajajaaa muistaa... perkele. Sama äitienpäivässä.

Mutta en tiedä miten katkasisin tän saatanan juoksukierteen. Jätetäänkö vaan menemästä sinne ja tänne ja tonne, ja odotetaan kuinka ihmiset loukkaantuu.

 

yllättävän moni ei tunnu juuri isäänsä arvostavan, tuntuu surulliselta ajatella että joidenkin vuosien kuluttua sitä on itsekin ehkä merkityksetön omille lapsille

 

En mitenkään, pahoitti minun mielen niin pahasti että ei ole mitään intressiä muistaa sitä ukkoa.

 

ruutiukko - kyse ei todellakaan ole mistään arvostamisesta. Mä arvostan ja rakastan mun isääni suuresti, mutta mä en tarvitse siihen mitään tiettyä päivää ja kellonaikaa, että sen osoitan.

 

Lähetin kortit multa ja lapselta ja pienen lahjan. Kortin välissä ultrakuva vauvasta ja esikoisesta uusin kuva.

 

Lähetin lasten piirtämät kortit isälle ja isovanhemmille.

 

yllättävän moni ei tunnu juuri isäänsä arvostavan, tuntuu surulliselta ajatella että joidenkin vuosien kuluttua sitä on itsekin ehkä merkityksetön omille lapsille

Luulen että voit aika pitkälle itse vaikuttaa siihen, miten lapset sua aikuisina kohtelevat. Mä muistan silloin tällöin vanhempiani korteilla ja lahjoilla ja soitan joskus, mutta siihen se melkein jääkin, kun heillä ei ole tuntunut olevan minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan sen jälkeen kun muutin pois kotoa.

 

Laitan kortin ja väliin ässäarvan.

 

Eipä minun isänikään arvosta minua. Viimeksi loppukesästä haukkui minut, elämäni ja avioliittoni. Päätteeksi hetti pihalle talostaan minun lisäksi mieheni ja kaksi pientä lastamme, reilun puolen tuhannen kilometrin päässä meidän omasta kodistamme.

Eikä ollut eka kerta, kun loukkaa pahasti. Aikaisemmin olen antanut anteeksi, ainakaan vielä en ole siihen valmis, taas kerran.

 

Käyn lauantaina, vien tekemäni kortin. Keksin just että teen huomenna pitsaa ja vien sitä, isä aina muistelee kerran syömäänsä mun tekemää pizzaa. Kuulemma paras pizza jota on syönyt.

Voi olla että jonkun pikkulahjan keksin lisäksi.

 

Kortin laitoin.

 

yllättävän moni ei tunnu juuri isäänsä arvostavan, tuntuu surulliselta ajatella että joidenkin vuosien kuluttua sitä on itsekin ehkä merkityksetön omille lapsille

Arvostus pitää ansaita, myös lapsiltaan. Jos minä en ole ikinä saanut isältäni esimerkiksi ainoatakaan synttäri-/joulukorttia lahjoista puhumattakaan, jos hän ei ole ikinä ollut kiinnostunut asioistani ja jos hän viitsii vierailla luonani noin viiden vuoden välein (reissaa kyllä pidemmälläkin monta kertaa vuodessa, joten välimatkasta ei ole kyse) niin voin kyllä kertoa että arvostusta ei ole. Sitä ei tyhjästä nyhjäistä.

Vastauksena kysymykseen: soitan jos muistan/ehdin, ja senkin vain omaa omatuntoani hiljentääkseni. Isä tuskin soittoa arvostaa.