TE jotka ette ole isyyttä selvittänyt?

Mietittekö välillä että tekisitte sen? Ja jos näin tekisitte ni mikä ois isän halukkuus? Meil luultavasti ois se nimipaperilla. Mieli piteitä siihen vaan et kun toisaalta haluisin että toisellakin lapsella ois se nimi paperilla ees vaik ei sit muuta. Isommankaan kans ei kauheesti sen kummosempaa ole mut tietää kuitenki isänsä! Ja elareitten takia en sitä tekis mulle riittää toi 129 euroa.

 

Kaikenlaisia ajatuksia toki päässä, mutta tällä hetkellä ajattelen, että selvitän isyyden virallisesti vain, jos lapsen isä tai lapsi itse sitä jossain vaiheessa haluaa. Tulen kyllä kertomaan lapselle isästä sen mitä tiedän ja valokuvia olen jo näyttänyt (joskin lapsi on vielä liian pieni asiaa ymmärtämään). En kuitenkaan halua, että isästä tulee ns. vaiettu asia, vaikkei hän elämässämme olekaan.

En osaa sanoa teidän tapauksessa, mitä nimi paperilla merkitsisi, kun voihan isästä muutenkin kertoa. Olisihan se tietysti virallista ja lapsi saisi oikeuden perintöön jne. Mitähän isä itse asiasta ajattelee? Meidän tapauksessa isä ei ole asiaan halukkuuttaan ilmoittanut ja toisekseen asuu ulkomailla, että sikälikin yhteydenpito olisi vaikeaa.

 

olen vielä raskaana mutta tilanteesta johtuen olen joutunut asiaa miettimään jo aika paljon.. olen nyt päätynyt siihen, että jos isä vielä vauvan synnyttyä käyttäytyy samoin kuin nyt (=ei hyväksy koko lapsen olemassaloa!), en halua isyyttä selvitettävän, ainakaan heti. jos taas isä osoittaa kykenevänsä käyttäytymään aikuismaisesti, isyys selvitetään. joka tapauksessa aion olla lapselle rehellinen isä -asiassa ja kertoa myös muille halukkaille lapsen isän henkilöllisyyden.

 

En ole halunnut selvitystä mun 3 lapsen isistä, eivät maksa ja eivätkä tapaa, kaikki isät ovat vastuuttomia hulttioita, mutta olen sopinut lasten kanssa, et kun ikää on 16v, saavat ottaa yhteyttä, eli vuoden päästä vanhin tapaa isänsä.

 

Kuulin jo raskaus aikana ja edelleen huomautuksia siitä, että on lapsen oikeus että isyys selvitetään. On sitten lapsella isä papereissa ja oikeus perintöön. Mutta kun olen oman tieni kulkija en vaatinut isyyden selvitystä. Lapsen isän kanssa keskusteltiin ja hän oli myöskin hyvin tietoinen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sanoin raskaus aikana hänelle, että mikäli hän haluaa tunnustaa isyyden se käy minulle. Vielä hän ei ole sitä halunnut, mutta tietää että voi isyyden selvityksen käynnistää koska tahansa. Kerran hän on poikansa nähnyt. Toivoisin että kiinnostuisi ottamaan enemmänkin sitä isän roolia, noh ehkä pikkuhiljaa se isän rakkaus kasvaa. Myös lapsi voi 15 vuotta täytettyään aloittaa isyyden selvityksen.

 

Eipä ole mielessä käynyt, että sen nyttemminkään selvityttäisin.. Ennemmin hautaan kaiken tiedon siitä mulkusta 4 ever. Tyttö toki saa isänsä tietää, kun haluaa.

 

ja ehkä se päivä vielä joskus tuleekin, jolloin minulla on oikeasti voimia laittaa tämä asia kuntoon ja antaa lapselleni isä edes paperille. Nyt se päivä ei vielä ole, en jaksa tapella enkä kohdata ylimääräisiä ongelmia.

 

ja ehkä se päivä vielä joskus tuleekin, jolloin minulla on oikeasti voimia laittaa tämä asia kuntoon ja antaa lapselleni isä edes paperille. Nyt se päivä ei vielä ole, en jaksa tapella enkä kohdata ylimääräisiä ongelmia.

Mul aika samat ajatukset asiasta. Ei me yksin siel sängys ol oltu!

 

No minäpä voin suoraan kertoa että meillä isyys selvitettiin lapsen ollessa 12v. Ja elatusta isä alkoi maksaa vuoden alusta. Nyt ei tarvitse kenenkään ihmetellä että onko selvitetty vai ei. Isää ei ole koskaan estetty tapaamasta se on ollut hänen oma päätös. Lapsi on kuitenkin isän sukulaisten kanssa ollut tekemisissä ja on myös tavannut isänsä.

 

Moi Peppari,

eli miten Teidän tapauksessa - joutuiko isä maksamaan takautuvasti elatuksia - vaiko vain tuosta tunnustamisesta eteenpäin ? Sait varmaan aiemmat elarit yhteiskunnalta ?
Liittykö tuohon mitään pykäliä ?
Mähän vielä edelleen mietin mitä teen , viime sunnuntaina lähetetyyn mailiin ei isäkandi ole vastannut (tai no, ei ole kandi - kun ihan varma biologinen isä ...).
Kummallakin tavalla/menettelyllä on puolensa - toisaalta houkuttaa ajatus että melkeinpä vastakkaisen arvomaailman omaavalla hepulla (tai 36 v luulisi olevan jo mies ) jonkinkaanlaisena vaikuttajana kasvatuksessa tai missään päätöksissä - ei tule kuin harmaita hiuksia ja päänvaivaa.
Toisaalta - ajattelen , että olisipa sekin asia samantien pois päiväjärjestyksestä - ei tarvitsisi mun paneutua asiaan myöhemmin - eikä toisaalta lapsen olla epävarma.
Ja yksi aika iso vaikuttava tekijä mulla on ne isänpuolen isovanhemmat, jos osoittautuvat lämpimiksi ihmisiksi ja haluaisivat olla lapsen elämässä. Ehkä unelmaa , vielä - en tunne ihmisiä ... Mutta luulen , että ilman virallista tunnustusta eivät hommaan ryhdy.
Oletko Peppari muuten ajatellut että olisi jokin asia toisin jos olisi kirkonkirjoihin asia kirjattu aiemmin , virallisesti ?
Minäkin aion lapselle joka tapauksessa isän nimen yms tiedot kertoa, menipä by the book eli kirkonkirjoihin tai ei.



Mukavaa kesälauantaita ...

papu & viola auroora RV 28

 

Yodottaja66:lle.

Selvitin hiljattain noita isyysasioita sosiaalitoimen kanssa. Elatusvelvollisuus alkaa vasta kun lapsi on tunnustettu, takautuvasti ei kukaan joudu maksamaan mitään. Ja aika kurjaa semmoinen olisikin taloudelliselta kannalta. Muuten en osaa neuvoja antaa, kun itsekään en ole varma mitä teen Hyviä jatkoja!