Te jotka ETTE halua lisää lapsia

Te, jotka olette päättäneet, että ette halua enää tarkoituksellisesti lisää lapsia. Entä jos tulisitte raskaaksi ehkäisystä huolimatta, sopeutuisitteko sitten vain siihen ettei mennyt niin kuin suunnittelitte vai keskeyttäisittekö raskauden? Onko puoliso, jos sellainen on, kanssanne samalla kannalla asiasta?

 

Kyllä hyvin todennäköisesti lopputulos olisi keskeytys, sillä uusi raskaus olisi minulle iso riski ja kohtu ei sitä todennäköisesti kestäisi. En riskeeraisi henkeäni, vaikka kuinka keskeytys kirpaisisi.

Ilman tuota fyysistä tekijää, luultavasti päätyisimme pitämään lapsen kuitenkin. Olisi siinä kyllä hetkeksi nielemistä...

 

Todennäköisesti keskeyttäisin, edellinen vauva-aika taaperoikään asti jätti jotkut vauvatraumat ja ajatuskin saa kavahtamaan vaikka periaatteessa kaipaan sellaista pientä nyyttiä välillä. Oli mm. kipeää antaa meidän vauvojen makuupussi jonkun rakille, tuli kyyneleet silmiin.

Noh, eiköhän se luonto vaan päässä kolkuttele, meillä on nyt niin ihanaa ja onnellista etten uskalla riskeerata tällaisen elämän pilalle menemistä. Miehen mielipiteestä en ole varma, eikä se itsekään ole. (juu olen kysynyt)

 

En keskeyttäisi, en pystyisi surmauttamaan omaa lastani.

 

Ollaan puhuttu, että tässä tilanteessa luultavasti pidettäisiin lapsi, kun ollaan nuoria vielä jne. Eri asia voisi olla joskus parin kymmenen vuoden päästä..

Toivottavasti ei kuitenkaan koskaan tarvitsis sellaista päätöstä tehdä, on niin hyvä näin

 

En tekisi KOSKAAN aborttia jos lapsi vaan on terve. Lapsiluku on täynnä (2), mutta jos vahinko kävisi ottaisin vastaan vaikka kuinka monta lasta vielä. Aika epätodennäköistä tosin kun ehkäisy käytössä ja en ole kovin hedelmällinen (minulla on monirakkulaiset munasarjat).

 

Tod. näk. päädyttäisiin raskaudenkeskeytykseen. Tosin täähän on vähän sellanen kysymys, johon ei etukäteen voi varmaa vastausta tietää. Mutta nyt jos pitäisi vastata... Sitäpaitsi jos ei _oikeasti_ halua enää lapsia, niin eikö vastaus ole aina tähän se keskeytys?

 

Mut on steriloitu, joten raskaus olisi kai niin pitkällä ennenko sen hoksaisin ettei abortti olisi mahdollinen.

 

Keskeyttäisin, yhtään empimättä.

 

En keskeyttäisi raskautta.

 

Keskeytys olis todennäköisin vaihtoehto.

 

Kyl mäkin todennäköisesti keskeytykseen päätyisin. Ikää on kohta 43v enkä enää millään jaksaisi ryhtyä rumbaan uudestaan. Kolme kullannuppua on riittävästi!

 

99% varmuudella keskeyttäisin ja tämä on keskusteltu puolison kanssa.

Mutta tämän takia minut on steriloitu ja lisänä hkierukka "varmistamassa" ettei niin kävisi

 

ainakin mä toivon että pysyisin päätöksessäni keskeyttää raskaus. Vaikka mä nuorempana olin sitä mieltä etten voisi ikinä tehdä aborttia, kyllä se nyt olisi paras ratkaisu.

Syitä löytyy mm se että mulla on ikää kohta 40v, kolme lasta joista kaksi on erityisiä ja tietty kasvanut riski tähän olisi tulevankin lapsen kohdalla. Mun työtilanne on nyt sellainen että se ei oikein antaisi tilaa jäädä kotiin, toisaalta pitkien kotiäitiysvuosien jälkeen nautin siitä kun lapset ovat vähän isompia ja saan keskittyä myös itseeni ja työhöni. Mulla on lisäksi ollut vaikeat raskaudet ja lopulta päädytty kaikkien kohdalla sektioon, seuraava raskaus olisi jo kohdun tilanteen suhteen riski.

Mies on myös sitä mieltä että ei enää lisää lapsia, mielummin vaikka abortti jos ehkäisy jostain syystä pettäisi.