V
"vesimeloni"
Vieras
Mulla 16- ja kohta 14-vuotiaat pojat. Kyllähän se joskus pelottaa, että johonkin huumeisiin tai muihin sekoavat. 
Tai no, tuon esikoisen kohdalla en niin ole huolissani, on hirmuisen kiltti, ajattelevainen, fiksu ja opiskeluun panostava nuori, joka ei ole koskaan maistanut pisaraakaan alkoholia. Eikä tupakkaa. Ja tästä voin olla 100% varma. Nuoremman kohdalla pelottaa enemmän, on niin kovin "vietävissä" ja saattaa kaveriporukan paineen alla sortua tyhmyyksiin. Luulen, että ei ole tupakkaa maistanut, mutta 100% varma en ole, koska tiedän kaveriporukassaan olevan tupakoivia nuoria. Tosin liikkuu kylillä nykyään tosi vähän. Yhteen pikku töppäilyyn sortui viime kesänä (tosi harmiton juttu sinänsä ja poika oli siihen jopa syytön, sattui vaan olemaan väärässä seurassa, mutta poliisien kanssa joutui jutustelemaan ja säikähti kovasti ja oli hirvittävän pahoillaan) ja siitä on rauhoittunut tosi paljon. Ei enää niin paljon kavereiden kanssa hilluminen kiinnosta. Alkoholia en usko juoneen.
Joku voi sanoa minuakin sinisilmäiseksi, mutta niin kauan, kun tiedän missä lapseni ovat (nytkin esim. kiltisti kotona) ja kenen seurassa, niin ukson voivani luottaa. Mutta sitä en mene vannomaan, etteikö joskus tulisi eteen tilanne, jossa houkutus kasvaa liian suureksi. Eli en sano, että "ei meidän lapset ainakaan KOSKAAN"...
Tai no, tuon esikoisen kohdalla en niin ole huolissani, on hirmuisen kiltti, ajattelevainen, fiksu ja opiskeluun panostava nuori, joka ei ole koskaan maistanut pisaraakaan alkoholia. Eikä tupakkaa. Ja tästä voin olla 100% varma. Nuoremman kohdalla pelottaa enemmän, on niin kovin "vietävissä" ja saattaa kaveriporukan paineen alla sortua tyhmyyksiin. Luulen, että ei ole tupakkaa maistanut, mutta 100% varma en ole, koska tiedän kaveriporukassaan olevan tupakoivia nuoria. Tosin liikkuu kylillä nykyään tosi vähän. Yhteen pikku töppäilyyn sortui viime kesänä (tosi harmiton juttu sinänsä ja poika oli siihen jopa syytön, sattui vaan olemaan väärässä seurassa, mutta poliisien kanssa joutui jutustelemaan ja säikähti kovasti ja oli hirvittävän pahoillaan) ja siitä on rauhoittunut tosi paljon. Ei enää niin paljon kavereiden kanssa hilluminen kiinnosta. Alkoholia en usko juoneen.Joku voi sanoa minuakin sinisilmäiseksi, mutta niin kauan, kun tiedän missä lapseni ovat (nytkin esim. kiltisti kotona) ja kenen seurassa, niin ukson voivani luottaa. Mutta sitä en mene vannomaan, etteikö joskus tulisi eteen tilanne, jossa houkutus kasvaa liian suureksi. Eli en sano, että "ei meidän lapset ainakaan KOSKAAN"...
