Mieheni espanjalainen ja hänellä on oma firma, joten jo sen takia aikaa ei jää paljoa olla pojan kanssa, mutta kuitenkin aina aamuisin yrittää olla kotosalla pitempään (lähtee töihin siinä klo 9-10), kun ei koskaan tiedä kuinka myöhään töissä voi mennä, että on saannut olla pojan kanssa edes hetkisen. Ennen tuli kotiin lounas aikaan, mutta nykyään, kun poika on päikkäreillä siihen aikaan niin se on jäännyt
Viikonloppuisin on töissä myöskin, mutta aamulla on myöhempään kotona kuin viikolla, lähtee töihin siinä klo10-11 kieppeillä ja yrittÄä parhaansa , että pääsisi kotiin ajoissa ennen klo 18.
Asumme Espanjassa ja minä olen kotona pojan kanssa, eikä täällä saa minkäÄnlaisia avustuksia, kuten lapsilisä, äitiysraha ja vielä tällä hetkellä elämme mieheni tuloilla. Sen takia tunnen syyllisyyttä ja yritän hoitaa kotitalous hommat itse, niin , että mieheni ei tarvitse tehdä niitä , kun tulee kotiin väsyneenä ja voi käyttää sen ajan pojan kanssa olemiseen.
Hän rakastaa poikaansa yli kaiken ja yrittää parhaansa, että voisi olla hänen kanssaan.
Ja välillä annan heidä olla ihan kahdestaan, enkä sekaannu heidän touhuihinsa, koska itse saan olla poikani kanssa paljon kahdestaan.
Ja jos poika on kipeänä tai sattuu jotain , hän tulee kyllä viivana kotiin, oli sitten vaikka kuinka olisi kiirettä töissä.
Ja sama pätee jos minulle käy jotain, niin hän tulee kotiin, työpaikka, kun ei ole kuin 25 kilometrin päässä