Te, joilla kotona noin 2-vuotias (ja ehkä myös vauva?), mitä te...

...teette päivisin? Mulla on taas maailman huonoin äiti fiilis, kun mun kaveri soitteli mulle ja kertoi, että mitä hän tekee sellaisen 1,5 vuotiaan kanssa päivittäin (heillä ei vauvaa). Heillä on siis reissua sinne sun tänne ja jos "ollaan kotona", niin vähintään ollaan leikkipuistossa, sisäleikkipuistossa, yhdessä sun toisessa kerhossa, kaverilla, metsäretkellä - tai jos ollaan oikeasti kotona, niin lauletaan ja leikitään yhdessä jne. Ja sitten kaveri sanoi, että kun on rankkaa, kun lapsi ei osaa mitään leikkiä yksin/halua.

Mietin vain, että teenkö mä kaiken väärin... Mulla siis vähän vaille 2v ja 4kk lapset ja aamupäivisin meillä on aktiviteettia ja iltapäivällä vähemmän, sillä lasten isä tulee kotiin jo klo.15 maissa ja sitten ollaan perheen kesken. Eli meillä käydää aamupäivisin ulkona. Omaa pihaa ei oikein ole, mutta sitten mennään lähileikkipuistoon, jossa on joka päivä kavereita. Leikkipuistossa käydään 2-3 krt/vko aamupäivisin ja loput iltapäivisin/illalla. Ehkä kahtena päivänä viikossa ei käydä puistossa. Jos ei olla puistossa, ollaan aamupäivällä kaverilla leikkimässä tai sitten perhekerhossa. Yhtenä aamupäivänä viikosta käydään kaupassa.

Kotona kyllä luen lapsille ja rakennan dubloilla ja ajan autoilla, mutta harvemmin kaivetaan muovailuvahoja tms. esille, paitsi sadepäivinä. Ja lastenlauluja soitetaan radiosta, jos lapsi pyytää, minä laulan mukana jos laulan. Tanssitaan välillä yhdessä. Mutta usein sitten teen kotihommia ja lapset leikkii omiaan tai vauva on mun kanssa ja esikoinen menee leikeissään. Mutta en mä mitään askartelua ja värisuttaamisia niille pidä... Saavat toki piirtää, jos mieli tekee. Ja leipomisessa ja ruuanlaitossa esikoinen tykkää auttaa, ja saa myös. En myöskään käytä isompaa missään urheilukerhossa, muskarissa, uinnissa tms. mitä vissiin pitäs... Videoitakin annan kattoo puol tuntia päivässä.

Iltasella käydään toinen kerta ulkona, tai isänsä kanssa menevät lenkittää koiran. Isompi saa kävellä noin puolet matkasta.

Viikonloppuisin varsinkin näin mettästyskaudella saatetaan käydä metsässä ja tehdä nuotio tai isompi pääsee isän kanssa jahtiin. Viikonloppuisin käydään myös kyläilemässä se mitä käydään. Tai sitten päivät menevät ihan samalla tavalla kuin arkena - puistoon, kotiin, unta, koiranlenkitystä jne.

Onko mein elämä liian tylsää ja virikkeetöntä?

 

No voi... ootko tosissas? Pitääkö tässä nyt kehua, kuinka paljon tasapainoisempaa teillä on, kuin kaverillasi jonka lapsi ei ole oppinut leikkimään yksin?

 

[QUOTE="aida";28936691]aamupäivisin meillä on aktiviteettia ja iltapäivällä vähemmän, sillä lasten isä tulee kotiin jo klo.15 maissa ja sitten ollaan perheen kesken.

Eli meillä käydää aamupäivisin ulkona.
mennään lähileikkipuistoon, jossa on joka päivä kavereita.
Leikkipuistossa käydään 2-3 krt/vko aamupäivisin ja loput iltapäivisin/illalla.

Jos ei olla puistossa, ollaan aamupäivällä kaverilla leikkimässä tai sitten perhekerhossa.

Yhtenä aamupäivänä viikosta käydään kaupassa.

luen lapsille
rakennan dubloilla
ajan autoilla,

harvemmin kaivetaan muovailuvahoja tms. esille, paitsi sadepäivinä.

Ja lastenlauluja soitetaan radiosta,

minä laulan mukana

Tanssitaan välillä yhdessä.

Saavat toki piirtää, jos mieli tekee.

Ja leipomisessa ja ruuanlaitossa esikoinen tykkää auttaa, ja saa myös.

Videoitakin annan kattoo puol tuntia päivässä.

Iltasella käydään toinen kerta ulkona, tai isänsä kanssa menevät lenkittää koiran. Isompi saa kävellä noin puolet matkasta.

saatetaan käydä metsässä ja tehdä nuotio tai isompi pääsee isän kanssa jahtiin.

käydään myös kyläilemässä ([/QUOTE]

Lueppa nyt kirjoituksesi uudelleen läpi, ja mieti sitten kysymystäsi uudelleen...

 

[QUOTE="vieras";28936728]No voi... ootko tosissas? Pitääkö tässä nyt kehua, kuinka paljon tasapainoisempaa teillä on, kuin kaverillasi jonka lapsi ei ole oppinut leikkimään yksin?[/QUOTE]

Muistinkin juuri, miksi lopetin palstailun vajaa puoli vuotta sitten... En muistanut, että vaikka kuinka tosissaan kysyy, niin aina sataa p**kaa niskaan.

 

Lueppa nyt kirjoituksesi uudelleen läpi, ja mieti sitten kysymystäsi uudelleen...

Tiedän, että meillä "touhuillaan" paljon, mutta mitään kehittävää ei siis järkätä vaan lapsi saa esim. puistossa touhuta omiaan. En mä järkkää sille mitään motoriikka kehittävää temppurataa enkä titi-nallen tahtiin laula ja taputa, että toiselle tulis joku rytmitaju. Me vaan puuhaillaan vailla suurempia päämääriä.

 

[QUOTE="aida";28936771]Muistinkin juuri, miksi lopetin palstailun vajaa puoli vuotta sitten... En muistanut, että vaikka kuinka tosissaan kysyy, niin aina sataa p**kaa niskaan.[/QUOTE]

No jos kysyy typeriä, niin kyllä, hyvin todennäköisesti myös vastaukset ovat sitä.

Jos sulla nyt tosiaan on tuosta kaikesta paskaäitimasentunut fiilis, niin mene lääkärille. Ei ole normaalia. Ehkä olet masentunut kun ajattelet olevasi maailman huonoin äiti.

 

Kyllähän noi kaikki on kehittäviä juttuja, mite te teette. Puistossa leikkiminenkin kehittää. Nykyaikana vaan unohdetaan usein se, että esim. ihan tavallinen lelu/käpylehmä on kehittävä, vaikka sitä ei myydäkään paketissa, jossa lukee "kehittää lapsen motorisia taitoja". Lapset tykkää just tollasista tavallisista jutuista. (Toki usein tykkäävät noista harrastuksistakin, mutta usein ne on myös äitejä varten, sillä kaikki ei jaksa olla vaan kotona, vaan haluavat myös aktiviteettia.)

Eli ei huonoja fiiliksiä.

 

Jos arki sujuu, on teidän elämänne ihan yhtä hyvää kuin kaverinkin elämä.

Meillä vauva ja 2,5-vuotias, ja kaksi ulkoilua päivässä on meille ihan välttämättömyys, tai 2,5-vuotias hyppii seinille. Siis niinä päivinä, kun ei muuta ohjelmaa ole.

2,5-vuotias käy kerran viikossa muskarissa ja kerran viikossa kerhossa, kerran viikossa on yhteinen perhekerho. Noina päivinä aamu-ulkoilu jää pois tai on lyhyempi. Vastaavasti parina iltana viikossa käydään kaupassa, ja tällöin on iltaulkoilu lyhyempi. Kyläilyjä ei viikolla ole meillä juuri olekaan. Toisinaan sateella mennään kirjastoon.

Sisällä laitetaan ruokaa, leivotaan (esikoinen rakastaa kokkausta) ja luetaan paljon kirjoja, kun hän on nyt innostunut kirjaimista. Lukemisessa on äidin vähän pakko olla mukana, kun lapsi kyselee koko ajan että mitä tuossa lukee Mutta kyllä lapsi osaa itsekseenkin touhuta, kierrokset vain nousevat aika korkealle, jos ulkoilu jää väliin.

Vauvalla ei harrastuksia ole ollenkaan, raukka vain roikkuu mukana kun minä juoksen esikoisen kanssa puistossa

 

Meillä 2,5 v ja vauva 6kk. Aamupäivisin ollaan yleensä puistossa ulkona ja kerran viikossa muskarissa. Iltapäivisin käydään lähipihalla tai kaupassa tms. Joskus tulee vieraita. Askarrellaan kun ehditään, jos vauva nukkuu. Yksin ei paljo leiki, vaatii kaverin eli äidin tai isän. Katsoo iPADilta lastenohjelmia, kun mun pitää hoitaa vauvaa tai tehdä ruokaa. Ei mitään ihemeellistä. Kotona ehditään leikkiä tarpeeksi. Elää vain on helpompaa kun lähdetään jonnekin ulos puistoon tms.

 

Meillä ei täällä landella ole leikkipuistoja tai kerhoja, mutta onneksi on pari kaveria lähellä joilla on lapsia, niin kyläillään jonkin verran. Muuten tehdään ihan tavallisia juttuja; 2,5-vuotias auttaa paljon kotitöissä, ruuanlaitossa jne. ja ulkona teen jotain pihatöitä tai leikin lapsen kanssa. Sisällä en paljon leiki tyyliin mitään roolileikkejä lapsen kanssa, mutta voin auttaa jonkun junaradan kokoamisessa ja jos lapsella on joku leikki menossa ja olen vieressä hoitamassa vauvaa tai tekemässä muuta, kommentoin kyllä niitä leikkejä ja juttelen lapsen kanssa. Muovailuvahaa, sormivärejä, isoja hamahelmiä, tarroja ym. pientä askartelua laitan melkein päivittäin kun lapsi pyytää. Lauletaan ja luetaan yhdessä. Lenkkeillään lenkkejä niin että lapsi saa itse kävellä sen minkä jaksaa ja vauhdin hiipuessa nostan tuplarattaisiin.

Kuulostaa ap, että teillä on ihan normaalia, lapselle sopivaa touhua päivän aikana, ei noin pienelle tarvitse mitään ihmeellistä olla. On hyvä antaa tilaa lapsen omalle luovuudelle, eikä keksiä koko aika jotain virikettä tai leikkiä, lapsi keksii niitä kyllä itsekin. Itse ainakin huomaan, milloin lapsi on tylsistynyt ja pitää koittaa järjestää jotain kivaa, mutta se kiva tekeminen voi olla melkein mitä vaan. Lapsi nauttii siitä että saa osallistua ihan tavalliseen arkeen taitojensa mukaisesti ja viettää aikaa vanhemman kanssa.

 

Ja minä kyllä katson, että esikoinen ansaitsee ne temppuradat, askartelut sun muut silloin kun vauva myöten antaa, vauva kun kuitenkin vaatii aika paljon perushoitoa. Välillä tuntuu että sitä odottelua on esikoisen elämässä ihan kohtuuttomasti, kakkavaipan vaihtoa kun ulkovaatteet on jo puettu, jne.

 

Minä en ole mikään leikittäjä äiti... Sen vuoksi lapset tuli tehtyä lyhyellä ikäerolla eli 1v8kk. Nyt kuopus on 8 kk:n ikäinen. Toki olen touhuissa mukana, luetaan kirjoja, piirretään, ulkoillaan paljon ja siivotaan/ruokaa laitetaan yhdessä, mutta en minä nyt mitään ihmeen leikkihetkiä tai muskaria näille vedä. Lasten työtä on leikkiminen ja minun työtä on mahdollistaa se leikkiminen. Voin esikoiselle antaa pienen esimerkin, että miten Dublo sairaalalla voi leikkiä tai eläintarhalla, mutta loput jätän esikoisen oman mielikuvituksen varaan.

 

Kun meillä oli 2 v ja 1v, käytiin 2-3 viikossa ulkona. Muuten oltiin sisällä. Ei ole ollut mitään ongelmia. Viihtyvät sekä ulkona ja sisällä. Nyt meillä 4v, 3v, 2v ja 1v. ja edelleen samalla metodilla, eli mennään ulos kun huvittaa (siis mua) ja se on yleensä toi 2-3 viikossa. Tosin nyt meillä on oma, mutta pieni piha, jossa saavat toki olla ihan päivittäin.

Neuvolassa aina selittävät jotain 2 x pvässä ulos-juttua, mutta lasken toisesta korvasta ulos.. Ja suosittelen muitakin tekemään ihan omat ratkaisunsa moisissa jutuissa.