Te joilla koira ja pienet lapset!

[Kylkiluu]

Tilanne on tämä: Mä olen todella kova koiraihminen. Siitä lähtien kun mun rakas airikseni nukkui pois 5 vuotta sitten, elämässä on ollut koiranmentävä aukko... Vakaa aikomus on ottaa haukku jossakin vaiheessa, miehen kanssa on alustavasti puhuttu että tuo aika koittaisi sitten kun vunukat ovat vähän isompia (nyt ovat 2v7kk ja 3 kk).
Tuohon naapuriin on kuitenkin tammi-helmikuussa mitä ilmeisimmin tulossa airiksenpentuja ja sen tiedän että jos katsomaan menen, se on menoa :xmas:

Kysymys kuuluu: Onko arki kahden pienen lapsen ja koulutusta ja kasvatusta vaille olevan koiranpennun kanssa millaista sirkusta vai ihan sujuvaa?

 

[jensku]

meillä on nuorin lapsista 1v 8kk ja koiranpennulla on ikää 14vkoa. Koira on oppinut jo lähes täysin sisäsiistiksiä...en nyt edes muista milloin olisi tehnyt pissoja sisälle.
Kaikki koulutus ja muukin tapahtuu omalla painollaan silloin kun sille on aikaa, tapakoulutusta tulee sitten kokoajan tässä päivän mittaan.
Suurin haaste on saada tuo nuorimmainen osoittamaan koiralle hellyyttä ns oikealla tavalla.

 

[Januliittus]

Meillä sujuu ihan hyvin. Tosin koira on päälle 2v mut on aika itsepäinen tapaus :snotty: Isompi neiti kyl kohtelee sitä välillä aika rajusti, kielloista huolimatta :/
Meillä tytöt melkein samanikäiset kuin sinun. 03/06 ja 06/08

muoks. tästä ei nyt tainnut olla yhtään apua

 

[Peppari]

Riippuu siitä kaatuuko kaikki sinun niskaan. Joudutko hoitamaan kaiken yksin vai osallistuuko miehesi myös.
Itellä tekee kans mieli airista, mutta seuraava on vielä borderi.
Mä varmaan sinuna ottaisi nyt pennun, se olisi jo isompi sitten kun sun vauva alkaa kävellä.
Tai en varmaan kerrostaloon ottais, mutta jos asutte omakotitalossa ja aidat ympärillä.

 

[MaalisXXLmamma76]

En tiedä mitä se kahden lapsen kanssa on.. Meille tuli mäykky viime kesänä, kun muksu oli 3kk. aluksi sitä piti tietysti koiraa erossa vauvasta, ettei naskaleilla päässyt kimppuun. Mutta nyt kun muksukin liikkuu niin minä kai se olen jolla hermot menee, kun nämä KAKSOSET keksii jos vaikka minkä kolttosen

Hyvin meillä on mennyt. Pissityskoulutus oli siinä mielessä helppoa, että sillon ei tuo vauva vielä ehtinyt käsillään tarpomaan siihen. Nyt vois olla erijuttu.. Muuten ei ole paljon tarvinnut koulutella koiraa lapsen suhteen. Leluissa ei ihme ja kumma ole koiran hampaan jälkiä ja poikakin on vielä ehjänä pysynyt.

 

[mie]

Meillä oli yksi koira kun vauva syntyi, toinen otettiin kun vaavi oli vajaa 6kk, hyvin on pärjätty. Lapsi ja koirat tulevat hyvin toimeen, välillä vähän rajua rakautta toisiaan kohtaa mutta molempia opetetaan miten toisia kohdellaan. Lapsi nyt 1,5 vuotta.

 

[iiiris]

Meillä pian viisi lasta ja pari koiraa.Kyllähän se ihan pentuaika oli aika härdelliä,mutta se on pian ohi.Toinen koirista on jo vanhempi,kn se otettiin meillä oli kaksi lasta,2v 10kk ja 1v5kk.Toinen on vasta puoli vuotias ja nuorin lapsista vain muutaman kuukausen vanhempi.

 

[Kylkiluu]

Paritalossa asutaan ja piha osittain aidattu... Tosiaan vain osittain, eli koiruutta ei voisi laskea tarvittaessa tarpeilleen takapihalle. Pitäisi siis monta kertaa päivässä pukea lapset ja lähteä pissittämään koiranpentua pihalle...

 

[Tallamuspurkuna]

Meillä rivitalokolmio, kaks kissaa ( ulkoilevia ), neljä vuotta täyttävä neiti sekä 7kk täyttävä vauva. Koira otettiin juhannuksena ja etten sanoisi niin vilinää on tullu täthän kämppään sen jälkeen. Tuntuu ettei rauhallista hetkeä ole ja koko ajan saa paimentaa joko koiraa tai lapsia Totesin jo aikaisemmin että otettiin koira ehkä väärään saumaan ku lapset on ihan pieniä mut minä olen aina tottunut elämään koirien kanssa ja nyt kun omaa ei ollut niin tuntu elämä jotenkin tyhjältä.
Välillä tuntuu tosi rankalta. Tottelevaisuus menee itsepäisen koiraneidin päähän pikkuhiljaa, osaa istua, antaa tassua eikä rynnistä ovesta pihalle ilman lupaa. Mutta sisäsiisteydestä ei ole tietoakaan. Tulee ulkoa sisälle tarpeille :ashamed: :headwall:

 

[Kylkiluu]

Tallamuspurkuna, tuota tilannetta oon juurikin miettinyt että entäs jos koulutus onkin vähän haasteellisempaa kuten airisten kohdalla usein onkin, melko vahvatahtoinen rotu kyseessä...

 

[Nalletar]

Meillä on lapset 2v 3kk ja 4kk. Koira on jo 10 vuotias. Mies on aika paljon työreissuissa ja mä hoidan tätä taloutta yksistäni. Näin syksyn ja talven tullen sitä kyllä välillä kiroaa, kun saa kuljettaa tuota koiraa kolme kertaa päivässä pihalle. Kyllä aamu ja iltapäivälenkit vielä menee, kun lasten kanssa kuitenkin ulkona kuljen mutta iltasin ei enää millään viitsisi lähteä. Ja koirakin joutuu aika ajoissa iltalenkillään käymään, että saan lapset nukkumaan. Silloin kun mies on päivätyössä niin koira ei ole mikään ongelma. Itse en koiranpentua jaksaisi tähän väliin alkaa kouluttamaan. Mutta onhan siitä koirasta toki iloakin ja mieleen ei ole koskaan tullut koirasta luopua.

 

[Näkymätön Ninni]

Mikä rotu on airis?

No mutta siis. meillä oli jo sinällään isomat lapset kun on koirat tullut, toinen tuli sisäsiistinä ja toinen sit puol vuotta myöhemmin pentuna, asuttiin sillo rivarissa, ei ollu aidattua pihaa mutta kyllä mä pissille takikselle päästin kun oli just talviaika ja se että ennen ku oisin pukenu tyttöjen päälle ja päässypihalle, ois liri tullut o lattialle.. Mutta tuo ei kylä koskaan ole ollut karkailevaa sorttia, ennemminkin ongelmana kun se ei irtaannu minusta, sitä tarttee nyt ens syksyn taippareihin sit harjotella oikein urakalla..

 

[Kylkiluu]

Ninnuli, airedalenterrieri siis