Te joilla kissoja kotieläiminä + lapsi/lapsia...

[jannana]

onko kissoille tullut kovempi kuri lapsen synnyttyä? häiritseekö teitä kissan karvat yms sotkut? meille syntyi juuri lapsi ja kotona asuu myös 2 kissaa, minua on lapsen syntymän jälkeen alkanut ärstyttää kissamme ihan hirveästi tuntuu pahalta niiden puolesta kun tiuskin niille kokoajan enkä halua että ne tulee sohvalle tai menee sänkyyn jossa ne ovat ennen saaneet oleskella vapaasti. nyt ahdistaa kokoajan että jos lapsen suuhun menee karvoja yms. sitten kun vauva vielä valvottaa yöt niin en jaksa yhtään mitään ylimääräistä meteliä, jota tietenkin kissojen leikkiessä ja muuten vaan touhuillessa syntyy. nyt olenkin harkinnut että luopuisin nuoremmasta kissasta joka on luonteeltaan todella leikkisä ja vähän kusipäinenkin, alusta asti ollut ongelmia sen kanssa. kokemuksia?

 

["Julia"]

Meillä 1v lapsi ja kaks kissaa. Me muutettiin isompaan asuntoon kun olin raskaana, ja tuossa uudessa asunnossa totutettiin kissat heti siihen, ettei ne pääse makkariin. Ne otti sen asian ihan hyvin. Muutenkin aika hyvin ne on lapseen tottunut.
Kissojen takia meillä imuroidaan joka päivä, niillä tuota karvaa lähtee joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Ja mulla ollu ihan sama juttu: en ole jaksanu enää yhtä paljon viettää aikaa kissojen kanssa. Kai se on kun saa lapsen viimein sylistä pois esim. nukkumaan, ni ei vaan jaksais heti kissaa sylissä... :/
Meijän kissat on kyllä aika itsenäisiä luonteita eikä paljoa ihmisten huomiota kaipaa.
Ehkä sun pitää nyt mietiskellä tätä asiaa, et onko sit parempi vaikka luopua siitä nuoremmasta kissasta kenties..? Jos sille löytyis hyvä koti vaikka lähipiiristä?

 

[kokenut]

sulje makuhuoneenne ovi ja pidä aina suljettuna. muutoin anna kissojen elää kuin kotonaan, eli älä rajoita sohvalle menoa ym. Tietystikään vauvan koppaan ei saa päästää mutta koppa paikkaan missä eivät pääse sinne.

 

[alkp]

joo ei kyllä riittäis yhtään energia niiden sotkujen siivoamiseen ja paijailuun yms. pitää kyllä vakavasti harkita tota toisesta luopumista, tuntuu vaan pahalta kun ne on tosi kiintyneitä ton isomman kissan kanssa toisiinsa että miten ikävä toisella tulee on tää vaikeeta. noi on tosi huomion kipeitä meitä kohtaan ja sekin vaikeuttaa tätä oleskelua.

 

["lyyti"]

Meillä on neljä kissaa ja pieni lapsi. Eikä kissat ole ärsyttäneet tai kuri muuttunut. Tai no keväällä ärsytti ne yölliset ravit kun kissoilla oli kevättä rinnoissa. karvoja on, mutta ei ne tapa Eniten ne haittasi silloin, kun neiti ryömi pitkin lattioita. Imurointi olikin päivittäinen homma. Mutta niin se olisi ollut joka tapauksessa, kun kaikki muutkin roskat meni lattialta suuhun Meillä ei olisi tullut mieleenkään laittaa kissoja pois lapsen takia, vaan ne ovat aina olleet meillä perheenjäseninä. Olisi ollut myös vaikea opettaa kissoja uusille tavoille, kun ovat aina saaneet esim. sohvalla olla. Pinnasänkyyn, vaunuihin, sitteriin jne kiellettiin toki menemästä ja hyvin oppivatkin.

Ajattelisin niin, että jos vauvan tulon myötä kiellätte kissoilta paljon vanhoja tuttuja paikkoja, niin kissat alkavat helposti oireilla (merkkailua jne). Enkä antaisi vain toista kissaa uuteen kotiin, sekin saattaisi saada kissan oireilemaan ei toivotulla tavalla. Jos kissasta/kissoista siis haluatte luopua, niin etsisin niille sellaisen uuden kodin, että saisiatte molemmat sinne samaan paikkaan...Mutta vähän kyllä ihmettelen, että miten ette tulleet miettineeksi noita asioita ennen kuin kissat otitte???

 

["Julia"]

[QUOTE="lyyti";22944264]Meillä on neljä kissaa ja pieni lapsi. Eikä kissat ole ärsyttäneet tai kuri muuttunut. Tai no keväällä ärsytti ne yölliset ravit kun kissoilla oli kevättä rinnoissa. karvoja on, mutta ei ne tapa Eniten ne haittasi silloin, kun neiti ryömi pitkin lattioita. Imurointi olikin päivittäinen homma. Mutta niin se olisi ollut joka tapauksessa, kun kaikki muutkin roskat meni lattialta suuhun Meillä ei olisi tullut mieleenkään laittaa kissoja pois lapsen takia, vaan ne ovat aina olleet meillä perheenjäseninä. Olisi ollut myös vaikea opettaa kissoja uusille tavoille, kun ovat aina saaneet esim. sohvalla olla. Pinnasänkyyn, vaunuihin, sitteriin jne kiellettiin toki menemästä ja hyvin oppivatkin.

Ajattelisin niin, että jos vauvan tulon myötä kiellätte kissoilta paljon vanhoja tuttuja paikkoja, niin kissat alkavat helposti oireilla (merkkailua jne). Enkä antaisi vain toista kissaa uuteen kotiin, sekin saattaisi saada kissan oireilemaan ei toivotulla tavalla. Jos kissasta/kissoista siis haluatte luopua, niin etsisin niille sellaisen uuden kodin, että saisiatte molemmat sinne samaan paikkaan...Mutta vähän kyllä ihmettelen, että miten ette tulleet miettineeksi noita asioita ennen kuin kissat otitte???[/QUOTE]

Toi on kyllä totta ettei noita kissoja voisi erottaa toisistaan jos ne ovat kovin kiintyneitä toisiinsa.

Ja mulle kissat on ollut koko elämä ennen vauvan tuloa. En voisi ikinä luopua niistä, mutta silti ei meinaa energia riittää aina kaikkeen.

 

[meah]

Ei ole kenellekään tullut missään vaiheessa toistensa takia kovempaa kuria, eikä mua ahdista karvat, sotkut, kuolat tai mikään muukaan yhtään sen enempää, kuin ennenkään.

Lähtötilanne oli 1 koira. Sitten tuli lapsi, sitten kissa, sitten toinen koira....
Koko ketjua en enää edes kykene muistamaan äkkiseltään läpi, kuka tuli missäkin vaiheessa.

Meitä nyt joka tapauksessa asuu täällä 2 aikuista, 4 lasta, kani, 3 kissaa, 2 koiraa, 4 hevosta, 2 ponia, 4 kanaa ja 4 kukkoa. (Viimeksi mainitut 14 tosin eivät sentään täällä samassa torpassa asusta.)

Siivotaan minkä siivotaan ja loppu aika kahlataan karvoissa. Perussäännöt on kaikille selvät, lapsille ja eläimille oman tasonsa mukaisesti, toisiaan eivät saa kiusata ja turhaan rääpiä.

 

[maximillianna]

4 lasta (7v, 5v ja 2v kaksoset)
2 kissaa, oli jo ennen lasten syntymää,
2 kania
2 käärmettä
koira,
10 hiirtä
ja akvaariosta vasta luovuin, mutta suunnitteilla uusi jo..

Eikä kuri tms muutu. Siivoomista emä kasa, mut itepähän oon elukkani hommannu.