Te, joiden mielestä homous on väärin tai luonnotonta, mitä jos oma lapsenne olisi homo?

Hän ei olisi enää minun lapseni, ei ainakaan ennenkuin hän suostuisi muuttumaan heteroksi.

Kulahtanutta provoilua.

 

[QUOTE="joopa";29544563]Kulahtanutta provoilua.[/QUOTE]

Minä olen tosissani, kun sanon että lapseni ei olisi enää lapseni jos hän paljastuisi homoksi tai lesboksi! Jos joku lapsistani paljastuisi homoksi, lesboksi tai muuten poikkeavaksi, niin minä hylkäisin hänet ja rakkauteni häntä kohtaan loppuisi heti!

 

Minä olen tosissani, kun sanon että lapseni ei olisi enää lapseni jos hän paljastuisi homoksi tai lesboksi! Jos joku lapsistani paljastuisi homoksi, lesboksi tai muuten poikkeavaksi, niin minä hylkäisin hänet ja rakkauteni häntä kohtaan loppuisi heti!

Tooosi kulahtanutta.

 

Tooosi kulahtanutta.

Sanokaa te homojen ja lesbojen rakastajat mitä sanotte, mutta minulla on oikeus vihata ja halveksia homoutta että lesboutta ja minulla on myös mielipiteeseeni sen asian suhteen että minun lasteni tulee olla heteroita tai he eivät ole enää lapsiani, koska minä vihaan kaikkia seksuaalisia vähemistöjä!

 

Sanokaa te homojen ja lesbojen rakastajat mitä sanotte, mutta minulla on oikeus vihata ja halveksia homoutta että lesboutta ja minulla on myös mielipiteeseeni sen asian suhteen että minun lasteni tulee olla heteroita tai he eivät ole enää lapsiani, koska minä vihaan kaikkia seksuaalisia vähemistöjä!

Ettei minun ole tarvinnut syntyä sinun lapseksesi sinä tuntteton ja rakkaudeton hirviö!

 

siis: TUNTEETON...

 

Minusta taas sinulla on vääristynyt näkemys seksistä, jos et ymmärrä miksi pedofilia on "automaattisesti" l. tieteellis-juridis-moraalisesti katsoen tuomittavaa (rikollista). Toivoisin muutenkin, että te pedofiileistä ja heidän oikeuksistaan kiinnostuneet taistelisitte ihan omat taistelunne, jonka keskiössä on se ettette ilmeisesti osaa erottaa aikuista ja lasta toisistaan. Perhe-elämäsi on varmasti mielenkiintoista makuuhuoneesta lastenhuoneeseen. Anteeksi radikaali esimerkki, mutta halusin varmistaa, että tajuat pointin.

En tietenkään tiedä onko asia näin, mutta itse ymmärsin tuon "ei ole automaattisesti rikollinen" siten, että pedofiili ei välttämättä ikinä koske lapseen kertaakaan. Pedofiili on henkilö joka kiihottuu lapsista. Se ei automaattisesti tee hänestä lapsenraiskaajaa. Ajatukset ja tunteet eivät ole rikoksia, teot lasta kohtaan ovat.

 

Onko esim. murhaaminen yhtäkkiä hyväksyttävää jos omasta lapsesta tulisi murhaaja?

 

Onko esim. murhaaminen yhtäkkiä hyväksyttävää jos omasta lapsesta tulisi murhaaja?

Murhassa on uhri, joku joka kärsii. Kuka kärsii jos kaksi toistaan rakastavaa aikuista ihmistä viettää aikaansa toistensa kanssa, ehkä jopa menee naimisiin...?

 

[QUOTE="sivustaseuraaja";30328236]Murhassa on uhri, joku joka kärsii. Kuka kärsii jos kaksi toistaan rakastavaa aikuista ihmistä viettää aikaansa toistensa kanssa, ehkä jopa menee naimisiin...?[/QUOTE]

Homot rikkovat itsensä ja toisensa. Ja tuhoavat lapsien elämän antamalla huonoa esimerkkiä. Varsinkin jos tulee nuo adoptiot.

 

Homot rikkovat itsensä ja toisensa. Ja tuhoavat lapsien elämän antamalla huonoa esimerkkiä. Varsinkin jos tulee nuo adoptiot.

...voit olla noin varma siitä, etteivätkö KETKÄÄN heterovanhemmat sitten, saattaisi (tahtoen tai tahtomattaan ) tulla antaneeksi mitä huonoimmat ja mallit jälkikasvulleen ja mitä kehnoimmat eväät heidän elämäntaipaleelleen ...

Eikö muka ole vanhempia, joiden tarjoamaan huolenpitoon ja todelliseen välittämiseen verrattuna , JOPA lastenkoti on sittenkin aina parempi vaihtoehto lapselle ja huostaanoton , ja sitä seuraavan adoption paremmuus heille jo ilman muuta ja aivan itsestäänselvästi parempi vaihtoehto?
Tilastot antavat kyllä ymmärtää ,että adoptiovanhemmat osaavat kyllä aina varmemmin antaa rakkautta adoptiolapsilleen ,kuin (huom.) KAIKKI biologiset vanhemmat omilleen....

 

[QUOTE="sadetanssi";29540630]mun mielestä homous on luonnotonta, mutta jos kävisi niin että joku lapsistani homo olisi niin tottakai se vain pitäis hyväksyä. Todennäköisesti kuitenkin pyytäisin ettei mun kattoni alla mitään homosteluja tapahtuisi vaan he harjoittaisivat sitä omassa kodissaan. Samaan joulupöytäänkin varmasti mahduttais vaikka tiukkaa ainakin alkuun tekis. Mun mies vois olla sitten vaikeampi tapaus.[/QUOTE]

Kun pohdit suhtatumistasi lapsiisi, niin ilmeisesti sinä katsot että itse voit vapaasti rakastua, seurustella ja saat myös mennä naimisiin rakkaasi kanssa. Saat hankkia lapsia, perheen.

Millä perusteella sinä kiellät muilta ihmisiltä saman, minkä kuitenkin katsot kuuluvan itsellesi ilman epäilystä?

 

[QUOTE="sivustaseuraaja";30328236] Kuka kärsii jos kaksi toistaan rakastavaa aikuista ihmistä viettää aikaansa toistensa kanssa, ehkä jopa menee naimisiin...?[/QUOTE]

Hyvä kysymys. Kahden ihmisen rakkaus ja kiintymys ei ole keneltäkään toiselta pois.
Lainsäädännön tulee kohdella kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti.

http://freepathways.wordpress.com/2014/03/10/yhdenvertaiseksi/

 

Homous on kehitysvamma siinä missä Downs tai Erbin pareesi.

En jaksanut lukea koko ketjua että onko jo kommentoitu tätä mutta erbin pareesihan ei todellakaan ole mikään kehitysvamma vaan "hartian" vammautuminen synnytyksessä. Mahtoikohan olla nyt valesairaanhoitaja asialla!

 

Aiemmassa keskustelussa kyllä nämä "suvaitsevaiset" ovat mielestäni tehneet pohjanoteerauksen keskustelutaidoissaan. Moraalinen kauhistus on nimenomaan heiltä vienyt kyvyn keskustella asioista loogisesti ja asiaperustein.

Minä en ole uskovainen enkä tuomitse itse homoseksuaalisuutta millään tavoin. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön sen sijaan tuomitsen jyrkästi, aivan kuten kaikki keskusteluun osallistuneet. Silti kykenen ymmärtämään feminin pointin. On jossain määrin epäloogista, että tietyt seksuaaliset suuntautumiset on luokiteltu sairauksiksi ja toiset ei. Aiemmin kaikki tavallisimmista eli heteroseksuaalisuudesta poikkeavat suuntautumiset katsottiin mielen sairauksiksi. Ei muutos johtunut siitä, että oltaisiin saatu jotain uutta tieteellistä tietoa homoseksuaalisuuden tai vaikka transvestiittinen fetisismin lääketieteellisestä luonteesta, vaan nimenomaan yhteiskunnan arvopohjan muutoksesta. Voi siis minusta hyvin sanoa, että kyse on nimenomaan mielipide- ja arvokysymyksestä.

Nykyään korostetaan, että seksuaaliset kohdehäiriöt ovat sairauksia vain, jos ne ovat pakonomaisia ja aiheuttavat itselle tai muille kärsimystä. Tiukasta raamattua tulkitsevassa uskonnollisessa yhteisössä (jollainen joskus viime vuosisadan alkupuolella oli koko Suomi) näin on toki myös homoseksuaalisuuden kohdalla, koska ihminen itse sekä hänen lähipiirinsä uskoivat, että homoseksuaali joutuu kuoltuaan helvettiin mikäli suuntautumistaan toteuttaa. Tämä pitää edelleen paikkaansa joissain uskonnollisissa yhteisöissä, joten niissä homoseksuaalin tilanne on sama kuin aiemmin, eli siinä mielessä niissä olosuhteissa voitaisiin puhua homoseksuaalisuudesta sairautena siinä missä 50 vuotta sitten. Tosin nykyään on aina mahdollista lähteä uskonnollisesta yhteisöstä ja luopua omasta uskostaan mikäli se aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin iloa. Aiemmin tätä mahdollisuutta ei ollut, kun koko yhteiskunnan asenne oli tuomitseva.

Homoseksuaalisuuden rinnastaminen millään tavalla pedofiliaan aiheuttaa toki niin vahvan tunnepohjaisen reaktion, että muut esimerkit olisi olleet keskustelussa parempia ja saaneet aikaan asiallisempaa keskustelua. Mainittakoon siis, että sairausluokituksesta löytyy edelleen esim. esinekohtainen seksuaalihäiriö sekä seksuaalinen masokismi. Eihän ne normaalisti aiheuta kärsimystä kenellekään toteutettuinakaan, ei ainakaan seksuaalisuuden kohteelle, joten sairaudeksi määrittely perustuu ainoastaan siihen, että ihminen itse saattaa näistä kärsiä jos ei itse pysty hyväksymään seksuaalisia kiinnostuksenkohteitaan ja/tai ympäristö niitä paheksuu. Sama voi päteä homoseksuaalisuuteen uskonnollisessa ympäristössä.

Täältä löytyy hyvä tietopaketti sukupuolisista kohdehäiriöistä (jollaiseksi ei toki homoseksuaalisuutta nykyään enää lasketa): http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00495

Minusta olisi asiallista poistaa koko kohdehäiriökategoria luokituksista. Seksuaaliset pakkoajatukset tai -toiminta voivat tietysti olla ongelma, kohdistui ne sitten eri sukupuolta oleviin aikuisiin ihmisiin tai kumisaappaisiin. Mutta mikään seksuaalinen ajatus ei ole itsessään sairaus, teot kylläkin voivat olla tuomittavia tai jopa rikollisia.

Silloin kun kyse ei ole rikoksesta, tuomittavuuden saa päättää jokainen omalla kohdallaan itse, koska meillä on uskonnon- ja omantunnon vapaus, jota ei minusta ainakaan suvaitsevuuden varjolla voida ihmisiltä riistää. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on ja tulee varmasti olemaan jatkossakin rikos (toivottavasti). Sen sijaan esim. eläimiinsekaantuminen poistui rikoksista jo vuonna 1971, vaikka monet, veikkaisin että useimmat, sen edelleen tuomitsevat.

 

No perinteisestihän homouden vääryyttä julistajat ovat olleet lähettämässä homot eheyttämisleirille. Tai tuhoamisleirille. Kiihkouskovaisten tuntemalla vihalla tavallisia ihmisiä kohtaan ei ole mitään rationaalisia rajoja.

 

Ei ole homoseksuaalin vika, että uskonnollinen yhteisö tuomitsee hänet, mikäli hän rakastaa ja rakastelee niin kuin hänelle luonnollista on. Vika on yhteisössä. Jos jonkin uskonnollisen yhteisön opeissa lukisi, että punatukkaisuus on synti ja lievimmätkin kannanotot punatukkaisuuteen olisivat luokkaa "punatukkaisuus on ok, kunhan sitä ei harjoita. Jumala ei vihaa punatukkaisia, vaan punatukkaisuutta.", niin pitäisimmekö silloin punatukkaisuutta sairautena? Vai toteaisimmeko, että paras keino lievittää punatukkaisten kokemaa kärsimystä ei ole heidän luopumisensa yhteisön jäsenyydestä (jolloin jotkut heistä kokisivat luopuvansa taivaspaikastaan), vaan yhteisön arvojen tarkistaminen?

 

Sanokaa te homojen ja lesbojen rakastajat mitä sanotte, mutta minulla on oikeus vihata ja halveksia homoutta että lesboutta ja minulla on myös mielipiteeseeni sen asian suhteen että minun lasteni tulee olla heteroita tai he eivät ole enää lapsiani, koska minä vihaan kaikkia seksuaalisia vähemistöjä!

et ole yksin tunteidesi kanssa.

 

Vai toteaisimmeko, että paras keino lievittää punatukkaisten kokemaa kärsimystä ei ole heidän luopumisensa yhteisön jäsenyydestä (jolloin jotkut heistä kokisivat luopuvansa taivaspaikastaan), vaan yhteisön arvojen tarkistaminen?

Voin tietysti itsekin todeta, että paras tapa vähentää kärsimystä olisi muuttaa yhteisön arvoja hyväksyvämpään suuntaan. Mutta miten sen toteaminen auttaa, millä tavalla ulkopuolelta pystyy vaikuttamaan yhteisön arvoihin? Yhteiskunta on nykyään hyvin moniarvoinen, emme ole osa yhtä ja samaa arvoyhteisöä. Ehkä jossain määrin ulkopuolelta pystyykin vaikuttamaan, mutta ensin pitäisi edes koittaa ymmärtää vaikutuspyrkimyksien kohteena olevan yhteisön arvot ja niiden taustat, eikä sortua millekään "vitun urpo"-linjalle.

Vaikeita nämä uskonvapausasiat ovat lasten kannalta. Esimerkissäsi se punatukkainen saisi mielestäni vaikka ajaa päänsä kaljuksi ja lunastaa sillä taivaspaikkansa, jos niin haluaa ja on aikuinen ihminen, eikä kenelläkään ulkopuolisella pitäisi olla mitään valitettavaa. Samoin aikuinen homoseksuaali saa pyrkiä homoseksuaalisuudesta eroon, jos kokee seksuaalisuutensa arvomaailmansa vastaiseksi. Joten en näe syytä paheksua edes mitään eheyttämisleirejä, jos niille osallistuu aikuiset vapaaehtoiset ihmiset. Mutta lasten kohdalla nämä asiat ovat vaikeampia, heillä kun ei ole samanlaista uskonnonvapautta puhumattakaan siitä, että voisivat vaan lähteä tuomitsevan perheensä luota pois. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään homoseksuaalisuudesta, eiväthän uskovaiset hyväksy muunkaanlaisen seksuaalisuuden toteuttamista lapsiltaan.

 

Homoseksuaalisuudesta eheytymisessä on sama ongelma kuin punaisen tukan ajamisessakin: vaikka saisi uskoteltua itselleen, että mennyt on mennyttä ja tulevaisuus auvoinen, niin sitä punaista sänkeä alkaa silti pukata päästä. Loppuelämä menee sitten valehdellessa sekä itselleen että muille, kunnes ei enää jaksa.

 

On se kumma... jos joku sanoo muuttuneensa homosta heteroksi niin sitä kauhistellaan, eihän kukaan voi mitenkään muuttua heteroksi jos on homo ollut, sehän on valetta jne... mutta jos joku koko ikänsä heterona ollut ihminen huoma eräänä päivänä olevansa homo niin sitä kannustetaan, hienoa että uskaltaa tunnustaa, mahtavaa että tuli kaapista ulos jne... jopa setassa sanotaan, että ihmisen seksualisuus voi muuttua.. mutta eihän kukaan homo saa muuttua koska homous kun on synnynäistä... hoh hoijaa teitä "suvaitsevaisia".....

 

Homoseksuaalisuudesta eheytymisessä on sama ongelma kuin punaisen tukan ajamisessakin: vaikka saisi uskoteltua itselleen, että mennyt on mennyttä ja tulevaisuus auvoinen, niin sitä punaista sänkeä alkaa silti pukata päästä. Loppuelämä menee sitten valehdellessa sekä itselleen että muille, kunnes ei enää jaksa.

Niin, onhan se surullista. Mutta kyseiselle yksilölle saattaisi silti olla suurempi henkinen taakka toteuttaa homoseksuaalisuutta tai antaa punaisen tukan rehottaa, jos kokee että ratkaisu vie häneltä mahdollisuuden iänkaikkiseen elämään. Jokainen saa minusta tehdä ratkaisunsa itse, kunhan ei satuta muita.

Toisaalta eihän se ihan noin mustavalkoista ole, sillä seksuaalinen suuntautuminen ei ole aina niin ehdoton. Jossain ensi sijassa itsensä homoseksuaaleiksi kokevissa on varmasti myöskin heteroseksuaalinen puoli, aivan kuten useat ensi sijassa heteroseksuaalit saattaisivat kyetä nauttimaan seksistä samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Samoin ihmisiä, jotka eivät toiveistaan huolimatta pysty seksuaalisuuttaan toteuttamaan, jos kumppania ei löydy tai seksuaalisuuden toteuttaminen olisi rikollista ja aiheuttaisi muille kärsimystä (esim. pedofilia). Vähän surullinen asenne sekin on, että elämä on automaattisesti yhtä kärsimystä, jos seksuaalisuutta ei voi syystä tai toisesta toteuttaa.

Korostettakoon vielä, että itse en näe siis mitään syytä, miksi homoseksuaali ei voisi toteuttaa seksuaalisuuttaan hänelle luontaisella tavalla (toisin kuin pedofiili). Mutta ei myöskään ulkopuolelta voi toisten arvoja määrätä ja aikuiset ihmiset arvioivat laillisuuden rajoissa toimintansa moraaliset aspektit itse.

 

Minä en edes epäile sitä, etteikö olisi näitä joiden rakkaus loppuisi kuin seinään homoudesta kuullessa. Hylkää ne vanhemmat paljon, paljon pienemmästäkin ja mitättömämmästä syystä.

 

Maanpetturi Jyrki Katainen yritti raiskata pikkulapsen. Lapsen isä näki tapahtuman ja hakkasi jätekasan kuoliaaksi. Paikalle saapunut miesryhmä vei saastaisen raadon läheiselle sorakuopalle, jossa se poltettiin puunrunkojen päällä. Tämän iloisen tapahtuman johdosta paikallinen ympäristönsuojeluyhdistys maksoi kaikille ongelmajätteen hävittämiseen osallistuneille 5 000 euron palkkion.

 

Sanokaa te homojen ja lesbojen rakastajat mitä sanotte, mutta minulla on oikeus vihata ja halveksia homoutta että lesboutta ja minulla on myös mielipiteeseeni sen asian suhteen että minun lasteni tulee olla heteroita tai he eivät ole enää lapsiani, koska minä vihaan kaikkia seksuaalisia vähemistöjä!

Faktaa on tottakai että jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta minullakin on oikeus omaani joka kuuluu näin: "Jos aikuinen ihminen on valmis oman lapsensa mistä tahansa syystä hylkäämään, varsinkin sellaisesta johon lapsi itse ei voi vaikuttaa ei hän ole vanhemmaksi sovelias."
Ja tosiaan itselläni ei mitään ole seksuaalivähemmistöjä vastaan, miksi olisi? Olen vasta 13-vuotias tyttö ja jopa minä ymmärrän että jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin haluaa ja että nyky-yhteiskunnastakin vielä suuri osa on erittäin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia:/