Te joiden lapsi ei anna teidän laittautua, mitä vinkkejä annatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "moi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"moi"

Vieras
Lapsi 1 v 8kk jotenkin inhoaa sitä, että laitan tukkaani tai yritän edes vähän meikata. Haluaisi vaan koko ajan olla äidin kanssa... Lapsi hyvin temperamenttinen ja herkkä. Yritän antaa hänelle jotain kiinnostavaa näprättävää siksi aikaa, että saisin siistiydyttyä mutta hän vaistoaa sen, että nyt äiti yrittää jotain kikka kolmosia.

Miten te, joilla on lapsia, saatte itsenne puunattua? Antaako lapsi/lapset teidän rauhassa laittautua vai oletteko keksineet jotain hyviä keinoja tähän? Enkä tarkoita mitään massiivista juhlalaittautumista, vaan ihan kevyttä arkimeikkiä (ripsari, meikkipuuteri, poskipuna) ja tukan laittoa (ohut taipuisa suht lyhyt tukka, pakko käyttää suoristusrautaa tms).
 
Mä ymmärrän :D

Meillä tyttö 1v4kk tulee meikkaamaan mun kanssa. Istuu syöttötuolissa ja annan aina osan meikeistä hänelle. Ripsaria ei saa käännettyä auki, joten se on hyvä, eikä suurinta osaa luomiväreistä jne.

Hiukset saan kuivattua/laitettua niin että hakee mulle kuivaajan (tykkää siis tietty), mutta muuten keksin sille ajalle jotain mielenkiintoista tekemistä tai mies keksii, tai kuivaan hiukset niin että lapsi roikkuu jalassa...:D
 
Tuon ikainen meilla jo viihtyi omissa puuhissaan ei ollut ongelmia meikkauksen tai hiustenlaiton kanssa. Kun oli pienempi, annoin hammasharjan ja siihen tipan tahnaa, ikenia kutitti kun hampaita oli tulossa, tykkasi silla sitten harjailla.
 
Mä kanssa aina vaan laitan, riippumatta siitä mitä lapsi sanoo. Saa istua siinä vieressä lattialla ja roikkua lahkeessa jos haluaa, hänellä on myös jotain purkkeja, harjoja tai ikkunankuivain tms leikittävänä.

Ei meillä todellakaan lapset määrää laittaudunko mä vai en. Ei se lapsi kuole siihen jos joutuu vartin kiukuttelemaan siinä kylppärin lattialla.
 
Juu, ei antaisi. Annan tutkia minun meikkipussia tai pestä omia hampaita sillä välin kun nopeasti sipaisen meikkiä kasvoille ja laitan tukkaa.

Kun oli vauva niin mitään en saanut koskaan tehdä rauhassa, nyt ikää 1v 7 kk ja pikkuhiljaa on helpottanut. Meillä myös temperamenttinen lapsi :)

Mutta lukemattomat kerrat olen meikannut niin että toinen rääkyy räkä poskella jalassa kiinni, joka joskus johtaa siihen etten seuraavana aamuna viitsi edes yrittää.
 
Tää on ehkä vähän vääräoppinen vinkki, mutta voisiko lapsesi se hetken katsoa jotain lastenohjelmaa? Jos sulla vaikka vartti menee laittaessa, jaksaako sen ajan katsoa jotain sopivaa ohjelmaa?
 
Meillä on 1 v 8 kk poika, jolla on 'oma' meikkipussi (vanhoja pieniä tuubeja, suteja, pikkupeili jne), meikkailee mielissään samalla itseään kun minä sipaisen arkimeikin ja hiukset (= 5min)
 
[QUOTE="hotmama";29644964]Mä kanssa aina vaan laitan, riippumatta siitä mitä lapsi sanoo. Saa istua siinä vieressä lattialla ja roikkua lahkeessa jos haluaa, hänellä on myös jotain purkkeja, harjoja tai ikkunankuivain tms leikittävänä.

Ei meillä todellakaan lapset määrää laittaudunko mä vai en. Ei se lapsi kuole siihen jos joutuu vartin kiukuttelemaan siinä kylppärin lattialla.[/QUOTE]

Tuskin nyt kenelläkään muullakaan. Mutta mulle itselleni on kivempi laittautua niin että lapsi EI rääy, vaan ennemmin tekee jotain minkä parissa viihtyy. Ei ne kauaa niin pieniä ole. Ehkä olen vähän mummomainen tässä suhteessa, mutta kyllä mä pyrin siihen ettei lapsen tarvitse rääkyä kurkku suorana, edes varttia.
 
  • Tykkää
Reactions: missikirri
Jos huomaan että lapsi on sillä päällä, että rauhassa laittautuminen ei tule kyseeseen, niin pistän jonkun kivan lastenohjelman pyörimään. Siinä se vartti vierähtää, kaikilla on hyvä mieli.

En oikein tykkää siitä että näpertää meikkejä, koska saa jo jo näprättyä pakkauksia auki, kantelee pensseleitä pois ja roikkuu jalassa, kitisee jne. Jotenkin tuo äidin itseensä panostaminen tuntuu olevan kova pala lapselle :D
 
Jos huomaan että lapsi on sillä päällä, että rauhassa laittautuminen ei tule kyseeseen, niin pistän jonkun kivan lastenohjelman pyörimään. Siinä se vartti vierähtää, kaikilla on hyvä mieli.

En oikein tykkää siitä että näpertää meikkejä, koska saa jo jo näprättyä pakkauksia auki, kantelee pensseleitä pois ja roikkuu jalassa, kitisee jne. Jotenkin tuo äidin itseensä panostaminen tuntuu olevan kova pala lapselle :D

Lisäksi kaikenlainen muu sosiaalinen kanssakäyminen paitsi HÄNEN kanssaan :D. Eli lapsen isän kanssa juttelu, puhelimessa puhuminen...

Onneksi aikansa kutakin.

Ja puhun kyllä mieheni kanssa ja puhelimessa..ennenkuin kukaan ehtii tähän tarttumaan :D.
 
Minä ilmoitan lapsille (3 v , toinen 14 kk) että "olkaas kunnolla, äiti laittaa meikit nyt" ja sitten nämä jäävät eteiseen sievästi toisiaan ihmettelemään siksi aikaa kun käyn muuttumassa mettänpeikosta ihmiseksi kylppärissä. Menee aikaa melkein kolme minuuttia ; )

Kun laitan hiukset vähän asiallisemmin kuin vain pikaletille niin sitten teen sen suosiolla eteisessä jotta nuorimmainen näkee minut koko ajan, hiusteni asetteluun kun menee helposti viitisen minuuttia ja se on liian pitkä aika tuon pienen olla kokonaan erossa minusta.
 
Aamuisin lapsi katsoo Pikkukakkosta sillä aikaa, kun laittaudun työkuntoon.

Joskus kaipaa seuraa ja sitten tulee meikkailemaan tai höpöttelemään viereen. Saa sutia poskipunahuiskalla, harjata tukkaa ym. Mutta meillä kyllä lapsi helposti vetelee sitten poskipunat ja ripsivärit pitkin naamaansa (on 2v), osaa avata kyllä kaikki mahdolliset purkit. Meikit kiinnostaa kovasti.
 
Todella hyvä provo: painaa oikeita nappuloita mutta on silti suhteellisen hienovarainen ja herättää siten paitsi suuttumusta myös yritystä aitoon keskusteluun. 9/10.
 

Yhteistyössä