Joskus täytyy, mutta näinhän on myös koulutehtävien kanssa. Vaikka kyseessä on lapsen harrastus, niin "vastuuta" siitä ei voi kokonaan sälyyttää lapsen hartioille.Alkuperäinen kirjoittaja edellinen vielä;27591584:Lisään vielä, että meillä pojat 8 ja 11v, sekä tyttö 10v, ja joinakin päivinä soittoharjoitukset todellakin takkuavat. Eivät lopettaakaan halua, mutta on vain se jokin joka pidättelee aloittamasta harjoittelua. Muuten ovat motivoituneita ja oppivat nopeasti, kun vain haluavat ja jaksavat keskittyä. Soittimina kaikilla lapsilla sama, eli kitara.
Kuten itse sanoit, niin lapset - niin soittajina kuin muutenkin - ovat erilaisia ja kehittyvät omaa tahtiaan. Niinpä sen sijasta, että ajattellaan jonkun olevan "huonompi" soittaja, tulisi ajatella, että nämä kaksi ovat keskenään eri tasolla. Kilpailua toisen soittajan kanssa ei pitäisi harrastaa, vaan soittaa ihan itseään varten ja omaksi ilokseen.Koska täällä tuntuu olevan musiikinharrastajien vanhempia paikalla, niin laitanpa oman huoleni tähän ketjuun.
Eli meillä tyttö, 10-vuotias, käy nyt neljättä vuottaan pianotunneilla. On tietysti tämän neljän vuoden aikana edistynyt, mutta verraten samana vuonna aloittaneeseen samanikäiseen kaveriin se edistyminen ja kehitys on ollut jonkin verran hitaampaa. Tuo kyseinen kaveri siis laskettelee jo kevyesti skaaloja, hallitsee erilaisia vivahteita, osaa muunnella tempoa, dynamiikkaa, ymmärtää musiikin eri termejä, soittaa monikertaisesti hankalampia kappaleita kuin meidän tyttö.
Minusta tyttö saakin edetä omaan tahtiinsa ja ymmärrän, että soittajatkin ovat erilaisia, mutta kun tyttöä itseään häiritsee ja jotenkin "ahdistaa" tämä tilanne, kun hänellä on olo, että on "huonompi". Tämä tulee esille varsinkin oppilasiltojen jälkeen, sekä sitten niiden iltojen, kun pari piano-opettajaa kokoaa oppilaansa nuoremmista vanhimpaan koolle, ja jokainen soittaa vuorotellen viihdyttäen siten yleisöä, saaden esiintymiskokemusta ja näyttäen taitojaan.
Nuoremmatkin soittavat jo vaativampia kappaleita kuin meidän tyttö, ja tyttö on välillä tosi surullinen näiden "konserttien" jälkeen.
Mistäköhän oikein voi olla kyse, tyttö on kuitenkin musikaalinen ja kiinnostunut instrumentistaan?
Ei, käsittääkseni tytön kotiin oli hankittu piano vähän ennen kuin tunnit alkoivat, eli ei ollut opetellut soittamaan sitä jo ennestään. Tytöillä on sama opettaja.Alkuperäinen kirjoittaja Kahdentytönäiti;27591674:Kuten itse sanoit, niin lapset - niin soittajina kuin muutenkin - ovat erilaisia ja kehittyvät omaa tahtiaan. Niinpä sen sijasta, että ajattellaan jonkun olevan "huonompi" soittaja, tulisi ajatella, että nämä kaksi ovat keskenään eri tasolla. Kilpailua toisen soittajan kanssa ei pitäisi harrastaa, vaan soittaa ihan itseään varten ja omaksi ilokseen.
Kerrot, että tytöt ovat aloittaneet samaan aikaan - mutta voisiko olla mahdollista, että toinen tyttö on kuitenkin saanut opintoja jossain muualla? Esimerkiksi kotonaan? Koska mikäli esimerkiksi hänen vanhemmistaan on toinen soittotaitoinen, niin on hyvin voinut opettaa "alkeita" tytölleenkin.
Onko tytöillä sama soitonopettaja? Paljonko tyttönne harjoittelee päivässä?
Kerrot hieman tuon tyttösi kaverin soittotaidoista. Pisti silmääni nyt tuo musiikin termien ymmärtäminen - käyhän teidän tyttö myös teoriatunneilla? Ne eivät välttämättä ole niin mielenkiintoisia, mutta todella hyödyllisiä.
Ok. No, opettajahan opettaa oppilaan tason mukaisesti ja "vaatii" myös asioita sen mukaan, mitä katsoo oppilaan olevan milloinkin valmis oppimaan. Perusasiat on hallittava, ennen kuin siirrytään vaikeampiin asioihin - ja niitä perusasioita tullaan kuitenkin treenailemaan ja jankkailemaan vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Ei välttämättä yhtä "yksinkertaisella" tavalla kuin alussa, mutta kuitenkin.Ei, käsittääkseni tytön kotiin oli hankittu piano vähän ennen kuin tunnit alkoivat, eli ei ollut opetellut soittamaan sitä jo ennestään. Tytöillä on sama opettaja.
Meidän tyttö harjoittelee päivässä n.10-15 minuuttia, viikonloppuisin ei oikeastaan ollenkaan. Tyttömme ei käy teoriatunneilla, soitonopettaja on kyllä sanonut, että niillä pitäisi käydä. Kuuluvat ihan oppivelvollisuuteenkin kyseisessä oppilaitoksessa, eli ovat pakollisia... mutta ei ole määrätty, että milloin pitäisi aloittaa. Olemme koettaneet opettaa sitten itse lainaamalla muutamia kirjoja, mutta ei ole tuntunut oikein auttavan...
Ja tosiaan meillä tyttö osaa soittaa asteikoista ainoastaan C-duurin ja a-mollin, kahdella kädellä, mutta ei kovin nopeasti. Toinen tyttö osaa monia ja taas monia asteikoita ja soinnutkin tulevat jo aika kivan kuuloisesti...
Muutaman minuutin? Toki harrastuksen on tarkoitus olla mukavaa, mutta ei kai ne taidot tuolla harjoittelulla ihan hirveästi kartu? Siis vaikka lapsesta ei olisi tarkoituskaan tulla mikään seuraava superviulisti. Jokainen siis tavallaan, en pahalla sano, ihmettelen vain. Meillä kun samanikäinen viulistipoika harjoittelee puolesta tunnista tuntiin, opettajalta saatiin siis tuo ohje.Meidän neiti 9 vee soittaa viulua. Harjoittelee muutaman minuutin päivässä, jos sitäkään. Neiti 8 vee soittaa pianoa ja soittaa pianoa, mutta ei läksykappaleita, jopa puolisen tuntia päivittäin.
Molemmat leikkivät oiketa perinteisiä lasten leikkejä 2-6 tuntiä päivässä.
Loppuaika päivästä tehdään muuta. Toivottavasti nauttivat soittotaidostaan. Muusta ei väliä.
Kiitos, tuo kuulostaa hyvältä neuvolta. Itse olen kyllä musikaalinen, osaan siis laulaa ja on nuottikorvaa, mutta en musiikista sillä tavalla mitään ymmärrä. Kyllä tyttö varmasti jaksaisi keskittyä pidempäänkin, en ole vain älynnyt häneltä sitä "vaatia".Alkuperäinen kirjoittaja Kahdentytönäiti;27591755:Ok. No, opettajahan opettaa oppilaan tason mukaisesti ja "vaatii" myös asioita sen mukaan, mitä katsoo oppilaan olevan milloinkin valmis oppimaan. Perusasiat on hallittava, ennen kuin siirrytään vaikeampiin asioihin - ja niitä perusasioita tullaan kuitenkin treenailemaan ja jankkailemaan vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Ei välttämättä yhtä "yksinkertaisella" tavalla kuin alussa, mutta kuitenkin.
Tyttösi harjoittelumäärä kuulostaa kyllä minun mielestäni aika pieneltä. Tyttösi on kuitenkin sen ikäinen, että ehkä jaksaisi jo vähän pidempäänkin harjoitustuokioon keskittyä...? Väitänkin, että yksi syy siihen hitaaseen edistymiseen löytyy harjoittelusta. Äläkä nyt käsitä väärin, sillä ratkaisevaa ei oikeasti ole harjoittelun määrä, vaan se laatu. Tyttösi voi harjoitella vaikka kuusi tuntia, mutta jollei hän tee sitä ajatuksen kanssa, ei siitä ole mitään hyötyä. Sen sijaan puoli tuntia ajatuksen kanssa tehtyä harjoittelua instrumentin kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä.
Onko soitonopettajan kanssa puhuttu harjoittelun määrästä? Ellei, niin tee se pian. Kysele, mitä päivittäismäärää hän suosittelee. Jollei harjoittelulla ole selkeää järjestystä, niin pohtikaa sitäkin.
Itse ehdottaisin - näin tyttöä tuntematta - että kokeilisitte vaikka aluksi nostaa määrää siihen puoleen tuntiin. Harjoittelun alkuun on hyvä heittää asteikot. Sen jälkeen voisi harjoitella niitä varsinaisia läksyjään ja lopuksi sitten soittaa vaikka jotain muuta ihan vain huvikseen. Jollei teillä ole valmiina nuotteja, niin lainatkaa kirjastosta kirjoja, kopioikaa niitä, tai pyytäkää soitonopettajalta. Kaikki harjoittelu on eteenpäin, eikä sen 30 minuutin harjoittelun todellakaan tarvitse koostua pelkästään sen yhden ainoan soittoläksyn harjoittelemisesta.
Laita tyttösi soittamaan myös viikonloppuisin, mutta muista, että vapaapäiviäkin soittamisesta voi pitää. Kyseessä on kuitenkin harrastus, josta ei tulisi muodostua pakkopullaa.
Teoriatunneille olisi kyllä hyvä mennä. En tiedä, miten tyttösi opinahjossa on, mutta teoriatunneille ilmoitaututaan useimmiten syksyllä. Eli ensi syksynä esimerkiksi voisi olla hyvä sauma aloittaa, ellei sinne aiemmin pääse. Teoriatunneilla opiskellaan juuri musiikin sanastoa, rytmiikkaa,...