Täytän kohta 41v. haaveieln esikoisesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tuleva äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tuleva äiti"

Vieras
Olen nyt 40-vuotias. Minulla ei ole lapsia. Nyt kuitenkin on hyvä parisuhde ja haluamme lapsia. Täytän 2kk kuluttua 41v. Yritämme hedelmöityishoidoilla, koska oma hormonituotanto (munasarjojen toiminta) on jo hiipunut. Jos omilla soluilla ei onnistu, niin menemme viroon, jossa lahjoistusmunasoluhoitoja tehdään 50v asti.

Mitä ajattelette?
 
Jos oma hormonituotanto on jo hiipunut, niin eikö se tarkoita, että elimistö ei enää ole kunnolla lisääntymiskykyinen? Toimiiko se sitten raskauden ajan kunnolla? Jos käytetään lahjoitettuja munasoluja, niin kannattaako vanhalla kropalla alkaa lasta kantamaan, kun ei kyse ole kuitenkaan sitten omasta biologisesta lapsesta?
 
Olen pahoillani, mutta tossa vaiheessa en enää tahtoisi itse lasta hankkia, etenkään jos menee yhtään myöhemmäksi. Kun itse synnyin, äiti oli 44 ja hupsista vaan, kuoli isä ja äiti ennen kuin täytin 20, olipas reilua. Itse hankin omat lapset tiukkaan tietäen että rajana on 30v (nuorempi syntyi kun olin 27)

Iiltatähtenä olo on kaikkea muuta kuin kivaa. Lasten toiset isovanhemmat on kuolleet ja toiset lähentevät jo 70v rajapyykkiä kun lapset ovat 3 ja 5 - mies kun kanssa syntyi 40v vanhemmille. Kannattaa ajatella eteenpäinkin.
 
Me ollaan itse saatu lapsi koeputkihedelmöityksellä, koska sairastan endometrioosia. Raskaus alkoi 4vuoden yrittämisen jälkeen ja lapsi syntyi kun olin 30v. Toista lasta ei olla vielä yritetty, mutta meille rajapyykki on se kun Suomen julkinen terveydenhuolto lopettaa hoitojen antamisen, onkos se raja 38v. Onhan se lapselle ikävää, jos on kovin vanhat vanhemmat ja äidille myös kaikin puolin raskaanpaa..
 
Mun mielestä äitiys on jokaisen naisen oikeus, ja se olisi suotava kaikille, jotka sitä haluavat. Surullista toki on, että jos lapsen/lapsia saa vasta hieman varttuneempana, on mahdollista, että vanhemmat kuolevat tai sairastelevat jo kun lapset vielä nuoria, eikä sitten näe lapsenlapsiaan, eikä heillä isovanhempia elossa. mutta mikään ei ole yksinkertaista. Mä kannustaisin ainakin yrittämään lasta/lapsia, jos sitä itse toivotte! Onnea yritykseen! :)
 
Itse en varmaankaan hankkisi lasta, koska itsekin olen sitä mieltä, että jos oma hormoonitoiminta on jo hiipunut ja ikää alkaa olla, naisen ei enää ole tarkoitus lisääntyä. On jo normaalia, että ei voi tulla raskaaksi, ja erilaiset riskitkin kasvaa. On eri asia hoitaa nuoremman naisen lapsettomuutta, siis sen ikäisen, että vielä kuuluisi tulla raskaaksi, mutta jokin on pielessä eikä raskaus siksi voi alkaa ilman hoitoja.

Ymmärrän kuitenkin äitinä, että ihminen haluaa lapsen eikä elämä kaikilla mene niin, että lapsi kannattaisi hankkia nuorempana, ja jos joku tuttava päätyisi samaan ratkaisuun, toivoisin terveyttä ja hyvää vointia niin äidille, isälle kuin vauvallekin. Itse varmaan hyväksyisin omalla kohdallani sen, että en saanut lasta silloin kun olin vielä hedelmällinen, vaikka se tuntuisikin pahalta.
 
Onnea yritykseen. Kaikilla elämä ei mene saman kaavan mukaan, elämä itsessään on silti arvokasta. Myös muita läheisiä voi olla kun isovanhemmat. Ja tuliko sinulle "iltatähti" mieleen ettet olisi nytkään tällä palstalla kirjoittamassa, jos vanhemmat eivat olisi sinua saaneet vaikka vanhemmallakin iällä. Ymmärrän kyllä surusi, kun vanhempasi kuolivat jo ollessasi nuori. Mutta kannaattaa silti olla kiitollinen siitä, että yleensä antoivat sinulle elämäsi.
 
paljon onnea yritykseen! :) Mulla on yksi ystävä, joka on juuri sun ikäinen ja hienosti sopisi vielä äidiksi! Eikä se oman hormoonitoiminnan hiipuminen tarkoita, etteikö raskaus (jos se alkuun saadaan) ihan hyvin menisi. Onnea!
 
[QUOTE="vieras";24967964]Me ollaan itse saatu lapsi koeputkihedelmöityksellä, koska sairastan endometrioosia. Raskaus alkoi 4vuoden yrittämisen jälkeen ja lapsi syntyi kun olin 30v. Toista lasta ei olla vielä yritetty, mutta meille rajapyykki on se kun Suomen julkinen terveydenhuolto lopettaa hoitojen antamisen, onkos se raja 38v. Onhan se lapselle ikävää, jos on kovin vanhat vanhemmat ja äidille myös kaikin puolin raskaanpaa..[/QUOTE]

Ihan tosi, lopetetaanko noin nuorena hoitojen antaminen? 38, ei mikään vanha, puolet elämästä edessä vielä. Miksi lapselle ikävää jos on vanhat vanhemmat, ikävämpää on jos on huonot vanhemmat. Itselläni vanhat vanhemmat mutta hyvät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;24969153:
Mun mielipiteeni on, mikäs siinä jos luomuna onnistuu, mutta en ajattele hyvää nelikymppisten hormoonihoidoista.

Helvettiäkö se sulle kuuluu. Sunko mielestä 40-v on vanha??? Herää jo nykyaikaan, tuon ikäinen ei tod. ole vanha.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nuorekas kolmekybänen;24969170:
Helvettiäkö se sulle kuuluu. Sunko mielestä 40-v on vanha??? Herää jo nykyaikaan, tuon ikäinen ei tod. ole vanha.

Eikö tässä kysytty mielipidettä?
En pidä 4kymppistä vanhana, mutta jos luomuna ei onnistu, ehkä kuitenkin aika on ajanut hedelmällisten vuosien ohi. Kysehän on pelkästä biologiasta.
 

Yhteistyössä