S
surkumieli
Vieras
Kaikki hajoaa käsiin. Epäonnistuin elämässä täysin.
Ensin suhde mieheen, jonka luonne muistuttaa pitkälti narisistia. Suhde kesti 4-5v, pari viimeistä oli eroamista, takaisin yhteen, ero jne. 1 lapsi, josta taisteltiin oikeudessa. Yhteishuoltajuus, minä olen lähivanhempi.
Pian tähän uusi suhde. Vuosi yhdessä asumista, naimisiin. Nyt takana 4v yhteiseloa. Liitto loppuu. 2 yhteistä lasta. Tuleeko taas taistelu? EN jaksaisi! :-¨(
Mies oli alkuun mukava, puhelias jne.
Nyt vaan omissa oloissaan, tuijottaa tietokonetta/telkkaria, juo kaljaa viikonloppuisin aika paljon. Ei lähde perheenä yhdessä mihinkään, ulos, lenkille, kylään, kauppaan tms. Kaikki lastenhoito, kotityöt (palkkatyöni lisäksi) teen minä, huolehdin arkiset asiat hyvin pitkälti yksin. Mies lupailee lapsille (ja minulle) pieniä asioita, joita ei pidä. Ei ole minusta aikuisen käytöstä luvata lapselle että "mennään laivalle" ja sitten perua, kun ei huvitakaan!!! Minä paikkailen miehen puheita/lupauksia. En voi luottaa häneen. Nupiksi tähän, ollaan taloudellisesti todella vaikeuksissa ja olen ehdottanut asunnon myyntiä. Mies ei saa tätäkänä asiaa hoidettua. Pitääkö mun todellakin muuttaa lasten kanssa pois että se tajuaa?! vai haluaako se meistä/minusta vaan eroon, muttei laiskuuttaan tee asioille mitään?? Mistään ei voida puhua. Kuvittelin olevani onnellinen hänenkanssaan kun mentiin naimisiin ja saatiin lapset. En ole. Minulla on yksin iso vastuu kaikesta ja kaikista. En jaksa enää.
Ensin suhde mieheen, jonka luonne muistuttaa pitkälti narisistia. Suhde kesti 4-5v, pari viimeistä oli eroamista, takaisin yhteen, ero jne. 1 lapsi, josta taisteltiin oikeudessa. Yhteishuoltajuus, minä olen lähivanhempi.
Pian tähän uusi suhde. Vuosi yhdessä asumista, naimisiin. Nyt takana 4v yhteiseloa. Liitto loppuu. 2 yhteistä lasta. Tuleeko taas taistelu? EN jaksaisi! :-¨(
Mies oli alkuun mukava, puhelias jne.
Nyt vaan omissa oloissaan, tuijottaa tietokonetta/telkkaria, juo kaljaa viikonloppuisin aika paljon. Ei lähde perheenä yhdessä mihinkään, ulos, lenkille, kylään, kauppaan tms. Kaikki lastenhoito, kotityöt (palkkatyöni lisäksi) teen minä, huolehdin arkiset asiat hyvin pitkälti yksin. Mies lupailee lapsille (ja minulle) pieniä asioita, joita ei pidä. Ei ole minusta aikuisen käytöstä luvata lapselle että "mennään laivalle" ja sitten perua, kun ei huvitakaan!!! Minä paikkailen miehen puheita/lupauksia. En voi luottaa häneen. Nupiksi tähän, ollaan taloudellisesti todella vaikeuksissa ja olen ehdottanut asunnon myyntiä. Mies ei saa tätäkänä asiaa hoidettua. Pitääkö mun todellakin muuttaa lasten kanssa pois että se tajuaa?! vai haluaako se meistä/minusta vaan eroon, muttei laiskuuttaan tee asioille mitään?? Mistään ei voida puhua. Kuvittelin olevani onnellinen hänenkanssaan kun mentiin naimisiin ja saatiin lapset. En ole. Minulla on yksin iso vastuu kaikesta ja kaikista. En jaksa enää.
ei niitä niin vaan "oteta" mut vaikka tyrkyllä olis, en huoli. pettynyt olen ja pahasti.