"Tato äiti, puna tetä!"

[punatäti]

...eli suomennettuna "Kato äiti, punainen setä!". Siis näin meidän vajaa 2-vuotias bussissa totesi ja samalla osoitti toisella penkillä istuvaa mustaa miestä (värit eivät ihan vielä osu oikeaan...). Olin itse puhelimessa joten en kommentoinut, mutta jäi mietityttämään miten tuohon pitäisi vastata jos lapsella jää 'levy päälle', eli jää inttämään jotain tiettyä havaintoa kuten meidän tyttö monesti. Vähän meinasi hikeä pukata.

Miten olette itse hoitaneet vastaavat tilanteet? Mikä olisi poliittisesti korrekti vastaus? Oletteko vastanneet jotain yleispätevää, vai jättäneet huomioimatta? Tämä pätee varmaan myös näihin 'äiti, kato täti!" (=pitkähiuksinen setä) jne. tilanteisiin, joita on alkanut olla.

 

[Reima]

Poikas on värisokea.

 

[vieras]

Tjaa, sanoisin varmaan että "niin onkin". Tuskinpa tuo nyt mitenkään maata kaataa, jos lapselle siinä samalla selittää jotain aiheesta. Tai no isommalle lapselle.

 

[vieras]

Poikas on värisokea.

tuli sama mieleen.koska jos hän näki miehen punaisena vaikka oli tumma ihoinen niin menisin kyllä silmälääkäriin tarkistuttamaan näön

 

[zuku]

Poikas on värisokea.

tuli sama mieleen.koska jos hän näki miehen punaisena vaikka oli tumma ihoinen niin menisin kyllä silmälääkäriin tarkistuttamaan näön

ei meillä ainakaan 2v osaa vielä nimetä värejä.. tai ne menee usein sekasin, et en olis kyllä tuon takia ensimäisenä silmälääkäriin viemässä!

Niin ja ap:lle oisin varmaanki vastannu lapselle, että "niin onki"

 

[AP]

Poikas on värisokea.

tuli sama mieleen.koska jos hän näki miehen punaisena vaikka oli tumma ihoinen niin menisin kyllä silmälääkäriin tarkistuttamaan näön

Ok, kyseessä on tyttö, kuten aloituksessani kirjoitin. Toiseksi, luulen että on melko yleistä että alle kaksi vuotiaalla puhumaan opettelevalla saattavat värien nimet joskus mennä hieman sekaisin.

Asiaan, löytyykö vielä vinkkejä?

 

[väri]

Olisi vaarallista jos tuonikäisen tokaisun kohde ottaisi pulttia.

Ei tuollaisessa tilanteessa muuta voisi kuin kommentoida lapselleen normaalilla äänellä vaikka: "juu hän on aika tumma". Siinä se olisi sitten käsitelty. Ei voisi "saarnata", koska lapsi puhui siitä mitä näki, ja se oli fakta, että väriä löytyi.