Tassuttelua vai ei?

[Onerva76]

Olemme aloittamassa unikoulua 1v2kk tytöllemme toista kertaa. Ensimmäinen kerta onnistui ja tissuttelu jäi pois yhden yön jälkeen. Sairastuttuaan kovaan flunssaan tankkaaminen hoidettiin pullolla öisin ja se jäi päälle. Nyt tyttö herättää kahden tunnin välein vaatien pulloa. Siitä siis pitäisi päästä eroon. Uskon, että päästäänkin, mutta ongelmana on tassuttelu ja siihen riippuvaiseksi jääminen. Ekalla kerralla tassuttelin ja se auttoi, mutta tyttö jäi siihen "koukkuun". Mieluummin olen siis antanut pulloa, kun on nukahtanut siihen niin helposti. Tassuttelua on pitänyt "harrastaa" 15min-45min. puolinukuksissa käsi väsyneenä. Onko kukaan pitänyt unikoulua niin, että on vain antanut lapsen mesota sängyssä käyden vain silloin tällöin lohduttamassa, mutta jättänyt tassuttelut vähemmälle. En jaksaisi sitäkään, että pullo jää pois, mutta tyttö ei osaa nukahtaa ilman pitkäveteistä tassuttelua.

 

[Annu-75]

Minä olen "julmuriäiti", joka on pitänyt kummallekin lapselleen unikoulut ilman tassuttelua eli olen vain antanut lasten huutaa. Huutoa kuului ekana yönä pari tuntia, toisena yönä vartti ja sitten koko unikoulu oli ohi. Kun tuli jotain takapakkia (hampaat vaivasivat, uusi kävelytaito piti hereillä tai flunssa iski), niin sama systeemi käyttöön, niin kyllä lapsi nopeasti oppii.

Moni on protestoinut huudattamisunikoulua, mutta onneksi sain tukea neuvolan terveydenhoitajalta, joka kertoi, että hänen asiakkaistaan parhaat tulokset olivat juuri saatu tuolla radikaalimmalla unikoululla.

 

[hes]

Meillä ollaan kaksi lasta "tassuteltu" eikä olla jääty koukkuun. Sinuna kokeilisin nyt sitä, ja jos tuntuu että tassuttelet vielä viikon päästä niin sitten tekisin radikaalimpaa kokeilua.

"Moni on protestoinut huudattamisunikoulua, mutta onneksi sain tukea neuvolan terveydenhoitajalta, joka kertoi, että hänen asiakkaistaan parhaat tulokset olivat juuri saatu tuolla radikaalimmalla unikoululla"

En kyllä usko että menetelmällä on lopputuloksen kanssa mitään tekemistä. Taitaa olla ihan lapsikohtaista. Itse en tekisi unikoulua huudattamalla, en halua opettaa lapsilleni ettei heidän "hätäänsä" vastata.

 

[julmuri täälläkin]

Mä en ole ikinä onnistunut tekemään unikoulua ilman huudattamista. Onhan se selvä, että lapsi itkee ja protestoi jos palvelua ei tulekaan enää öisin. Tärkeintä on, että vanhempi on itse rauhallinen ja osoittaa siten lapselle, ettei ole mitään hätää. Itse olen aina nukkunut vieressä ja vähän silitellyt puoliunessa lasta. Eli en ole tassutellut, enkä muutakaan hömppää...Pahin virhe, mitä voi tehdä, on aloittaa unikoulu ja kuunnella huutoa muutama yö ja sit päättää, ettei onnistukaan. Siinä menee lapsi sekaisin.Vaikka lapsi huutaisikin, ei se opi, sitä, ettei hätään vastata. Jokainen normaali äiti tunnistaa itkusta, koska lapsella on oikea hätä. Ja koska lapsi itkee ja raivoaa, ts. osoittaa mieltään. Itselläni on kolme pientä lasta ja kaikki nukkuvat omassa sängyssä koko yön. Ja jos he esim. näkevät yöllä pahaa unta jne. he tulevat viereen nukkumaan. Ja kun heillä on hätä, he tosiaan tulevat luokse eivätkä siis ole "oppinut" huudatus-unikoulusta, ettei me vanhemmat vastattaisi heidän hätään.

 

[samassa kerhossa]

Kuulun myös tähän huudattajakastiin. Meillä tassuteltiin ammattilaisen päivittäisellä opastuksella kaksi viikkoa, kunnes parhaana yönä herättiin 27 kertaa. Sitten riitti, ei sopinut meille.

Meillä lapsi (liki vuoden) jätettiin sänkyynsä rutiinien (haliminen, iltasatu ja silittelyä ja höpinöitä vartin verran) jälkeen. Aluksi oli aina ihan tyytyväinen, mutta kymmenen minuutin päästä alkoi karjunta, joka siis ei ollut itkua, vaan samaa räyhäämistä mitä pitää autossa kun aika käy pitkäksi tai jos kielletään tekemästä jotain. Viiden, kymmenen minuutin jälkeen menin huoneeseen, selätin lapsen, laitoin unikaverin kainaloon ja tutin suuhun. Ja laitoin vedettävän soittorasian soimaan. Tätä toistettiin, kunnes AINA kävi niin, että kolmannella tai neljännellä kerralla menin rauhoittelemaan taas joksikin aikaa ja sillä kerralla sitten nukahti. Koskaan ei odotettu, että nukahtaa huutoonsa eikä niin käynyt edes vahingossa.

KOskaan ei myöskään lapselta tullut kyyneliä silmistä ja huuto loppui saman tien kun huoneen oven avasi. Kun selätin poikaa takaisin pitkälleen, alkoi aina nauraa eli piti sitä jonkinlaisena leikkinä. NOsti päätään kun istuin vieressä ja kun painoin alas, niin nauraa käkätti.

Vajaan viikon jälkeen oppi siihen, että jäi itsekseen sänkyynsä yövalo päällä. Kiskoi itse soittorasiaa niin kauan kuin jaksoi. Nykyään saatan herätä siihen keskellä yötä, että poika pulisee huoneessaan juttujaan ja soittaa soittorasialla pari kierrosta, kunnes nukahtaa.

Meillä on tosi vilkas lapsi, joka on nenineen ihan kaikkialla ja koko ajan virtaa riittää. Tuntuu, että iltaisin käy rauhotteluista huolimatta ylikierroksilla ja ei millään malttaisi alkaa nukkumaan. Meillä ei koskaan muuten telkkari huuda taustalla päivisin, ei katsota dvd:itä ja muutenkin pyrin pitämään aktiviteetit ihan perus ulkoiluissa, lukemisessa, laulamisessa ja itsekseen leikkimisessä jne.
Uskon, että nämä nukkumisasiat on pitkälle temperamentti- ja persoonallisuuskysymyksiä. En tosiaan tiedä mistä johtui, että tuo tassuttelu teki meillä lapsen unet tosi levottomiksi.