Tässäkö tämä nyt on mun elämän kehitys?

[avautuminen]

Jotenkin kun sai lapsen niin tuli sellainen yhtäkkinen masennus "tässäkö tämä nyt sitten on" Vielä pari vuotta sitten opiskelin onnellisesti,tosin alaa joka ei kiinnostanut mutta kuitenkin viihdyin koulussa ja kokoajan oli sellainen "toivo" tulevaisuutta kohtaan että tästähän voi kehittyä vaikka mitä.
Olen aina ollut kauniiden tavaroiden perään,tykkään muodista ja minusta on aina tuntunut että elämällä on jotain suurta minun varalleni..
Laihdutin yläasteen jälkeen 30 kiloa ja olin hyvässä kunnossa,miehetkin pyöri ympärillä ja osa heistä oli todella lupaavia hyvä koulutus,ulkonäkö,käytöstavat nje.. sitten törmäsin mieheeni (jossa ei siis teknisesti ole mitään vikaa),muutimme yhteen ja yhtäkkiä minulla on miehen asuntovelka ja visalaskut maksettavana kun yhdessä asutaan. Sitten tuli lapsi..lihoin,menetin työni ja nyt tuntuu että mun elämä on tässä.Lihava työtön kotiäiti jolle elämä ei ole enää varannut mitään..mun kohtalo on olla duunarin vaimona,laskea pennejä joka ikinen kuukausi ja päätyä johonkin marketin kassalle duuniin. Niin se koulukin jäi kesken ja kiinnostus sitä kohtaan lopahti.

Iltaisin haaveilen,että olisin hyväpalkkaiessa töissä ja matkustelisin ympäri maailman..

Kiitos ja anteeksi.

 

[pää pystyyn]

Kasvaahan se lapsi ja sulla vielä sitten aikaa opiskella joku hyvä ammatti, niin ei tartte kaupan kassalle . Ja lapsi ei estä matkusteluakaan, ja voit treenata vartalon takas!

 

[vieraS]

Muutos ja kehitys lähtee sinusta itsestäsi. Mitä jos alkaisit jälleen pitämään huolta itsestäsi, laihduttaisit, liikkuisit jne? Liikunta on muuten hyvää omaa aikaa, laitat lapsen vaikka isänsä hoitoon ja nautit. Selvittäisit mahdollisuutesi käydä opiskelusi loppuun ja helpottaisit sillä tavalla paluuta työelämään? Opettelisit olemaan onnellinen, sillä hyviäkin asioita elämästäsi varmasti löytyy? Ja niitä voi itse saada aikaan lisää. Haaveileminenkaan ei ole pahasta, mutta jos jotain tosissaan haluaa nii työtä se vaatii.

 

[eräs]

,että olisin hyväpalkkaiessa töissä ja matkustelisin ympäri maailman..



Mun tilanne on melkein noin, olen 32v ja pelkään etten ikinä saa lapsia...
Ruoho ei ole aina vihreämpää sillä toisella puolella aitaa...

 

[soturi]

heip,

en tiedä mitä teen tai miten edes jouduin tälle foorumille, mutta maailmassa tapahtuu paljon outoja juttuja jatkuvasti, joten en ihmettele enempää vaan kirjoitanpa omat mietteeni:


haaveet toteutuu kun vaan jaksaa uskoa niihin ja iltaisin niistä unelmoida, se on vain universumin laki, miksi muuten meillä olisi niitä..? ajatuksissa on voimaa aivan yhtä paljon kuin nyrkissäkin, ellei enemmän. mutta muista miettiä mitä OIKEASTI haluat, eikä vain pinnallisesti. kuuntele itseäsi. yleensä me ihmisinä halutaan tasapainoa, niin ulkoista kuin sisäistä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita hyvässä suhteessa rauhalliseen yksityiselämään. kumpikin ääripää pitää kokea että tajuaa keskitiensä. pohdi mitä haluat tehdä työksesi, äläkä nyt mieti toimeentuloa tai rahaa. missä haluat asua, mitä tehdä ja lopulta miksi? kun olet varma, mikään ei ole mahdotonta.

visualisoi haluamasi elämä niin yksityiskohtaisesti kuin kokonaiskuvallisestikin. anna tunteiden lentää, ne tulee ja menee. jos tuntuu paskalta/tylsältä niin tunne se kunnolla ja anna tulla ulos. sama juttu ilon ja hyvän olon kanssa, kun ne loppuu ne loppuu. hetkeksi, lisää tulee aina. kun hyväksyt itsesi, olet voittaja, sinulla on yliote elämästäsi ja alat hallita sitä. näin päästät irti menneisyydestä ja tulevaisuudesta, saat omia lukkojasi auki ja pääset eteenpäin.

nauti ja kiitä jokaisesta hyvästä jutusta sun päivässä TÄNÄÄN, koska muita päiviä meillä ei koskaan ole tai tule olemaan. positiivisuus ja tässä päivässä eläminen on avaimia onneen. plus muista, me ollaan vapaita ihmisiä, kukaan ei määräile sua paitsi sinä itse. tää yhteiskunta ei hallitse luontoa, vaan toisinpäin. oikea elämä on jossain visalaskujen ja koulutusten ulkopuolella. tuolla avaruudessa. tai paremminkin täällä avaruudessa. tällä ihmeen pallolla.

älä stressaa, älä hätäile, pelko on normaalia, mutta paniikki jäädyttää. ahdistuksen iskiessä vetäydy, rauhoitu ja ajattele asiat läpi niin että pysyt tasapainossa. löydät oman tapasi. lopulta muutokset näkyvät ja huomaat että olet halunnut ja pystynyt tekemään ne aivan itse. NYT, hengitä syvään, katso ulos, näe maailma ja sen kauneus, hymyile, olet elossa! ja tää vasta onkin v(oimasana)n siistiä!

tämä nykyinen tilanne opettaa sinua jotenkin ja tehtäväsi onkin miettiä miten. ongelmat on haasteita ja mahdollisuuksia, me ollaan kaikki täällä oppimassa ja elämässä iloista ja onnellista elämää, eihän tässä muuten ole mitään järkeä, siihen meidän pitää pyrkiä, näin on tarkoitettu! ja jo näin ajattelemalla alkaa hahmottamaan maailman rakennetta, arkipäivän ihmeitä, yhteensattumia, yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa, (epä)onnenkantamoisia.. vanha sanonta "elämä kantaa" on enemmän kuin totta. enää yksi sana, kärsivällisyys. kaikki tulee ajallaan. oikealla ajallaan.


itselläni 2kk vuokra maksamatta ja hankaluudet sen kuin kasvavat, mutta luottoa elämään silti löytyy. epäusko kalvaa luonnollisesti välillä, mutta vain hetkellisesti. oman muutokseni ensi askeleet ovat jo nähtävissä, odottamani pelastavan enkelin yhteydenotto tuli yhden päivän virhemarginaalilla, eikä mene kauaa kun omakin pankkini räjähtää kokonaan..

kaikkea hyvää!