tässä se sitten oli

[magkor]

Meillä elämää hankaloittaa miehen juopottelu. Kertaalleen sovittiin ja taas kertaallee sovittiin, että joko lopettaa juomisen kokonaan tai sitten jatkaa ilman muuta perhettä. Jonkin aikaa tässä meni oikein mukavasti. Mutta nyt sitten vetäisi mies päiväkännit. Mahtava ajoitus! Juuri, kun itse vähän jo uskalsin luottaa tulevaisuuteemme. Enpä edes sitä vielä ehtinyt toiselle kertoa - ehkä onneksi en.
On se sitten uskottava, että ei juoppo muuksi muutu. Sitä vain kuvittelee, että edes lapset menisivät sen viinan edelle. Vaan ei - kyllä viina vie isompaakin miestä. Ja ei siinä mitään, jos ongelma olisikin siinä, että mies vetää kännit välillä ja se on siinä. Mutta mukana tulee kaikkea muuta ongelmaa. Ehkä kuvaavinta se, että mies ei ole juomisen aikana eikä jokunen päivä sen jälkeenkään, mitenkään läsnä muun perheen elämässä. Ihan sama mitä yhteisesti ohjelmassa on - vaikkapa lasten syntymäpäiviä tms.
Asunto hakuun mulle ja lapsille. Ankeaa, näin se sitten meni. Ei jaksa kuin olla jotenkin niin surullinen. Enpä olisi aikanaan uskonut että näin meille kävisi.

 

[mie]

Ei kukaan usko.. aina toivoo, uskoo ja luottaa muutokseen. Toista ei voi muuttaa tai auttaa muuttumaan, vaan halu ja tahto on löydyttävä hänestä itsestään.

Voimia ja uskoa tulevaisuuteen.. :hug:

 

[-peukku-]

Tsemppiä. Parempi ilman kuin juopon kanssa. :hug:

 

[Annuska]

Nyt pidä päätöksestäsi kiinni, ja ole aikuinen itsellesi ja lapsellesi.
Vastuu tulevaisuudesta on sinun, koska miehesi ei kykene kantamaan vastuuta edes itsestään.

Sinä et ole vastuussa hänen juomisestaan.

Juomista ei voi lopettaa ilman omaa motivaatiota - pikku morkkis ja tahto olla toiselle mieliksi, jotta saisi erimielisyyden loppumaan, ei riitä.

Alkoholisti voi päästä kuiville, mutta vain todella halutessaan. Jos ei ole halua, mitään ei tapahdu. Olet varmasti oman osuutesi tehnyt. Katse eteenpäin.

Terv. alkoholistin vaimo
(tällä vaimolla mies on ollut kuivilla 3 vuotta, mutta oltiin hyvin lähellä sitä, että olisin lapsen kanssa lähtenyt)

 

[uusi elämä]

Meillä täällä vähän sama tilanne! Eilen ilmoitin, että terve menoa!
Lähti ryyppäämään ja mä sanoin, että takaisin ei tarvii tulla ja se on loppu nyt! Mies sano vaan "länkyti länkyti" ja tuli jossain vaiheessa yöllä takasin.
Mutta minäpä en oo mieltäni muuttanu (hyvä hyvä minä)! Olo on kuin voittajalla kun kerrankin on sellainen olo, että nyt mä pystyn tähän. En jaksa enää yhtään yritystä! Tää ei voi tästä muuttua kuin paremmaks! Oikein jännittää!
Hyvin on meilläkin välillä mennyt, mutta en jaksa pettyä enää kertaakaan. Se on niin nöyryyttävää kun tajuaa, että perhe on miehelle aina kakkonen viinan jälkeen. En anna kohdella itseäni kuin mulla ei olis arvoa, olkoon miten sairaus kyseessä vaan.
ELI SIIS ONNEA SINULLE JA MEILLEKIN UUTEEN ELÄMÄÄN JA ONNEKSI OLKOON OIKEASTA VALINNASTA!
TÄSTÄ SE ELÄMÄ ALKAA! :flower: =) :flower:

 

[janni-79]

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Voimia sulle ja lapsille tosi paljon!!!!! :flower:

Meillä tota alkoholi-ongelmaa ei ole,mutta muita ongelmia kylläkin löytyy..
Nyt ollaan yhteisesti mieheni kanssa tultu ero päätökseen,
Olen hakenut itselleni ja pojallemme vuokra-asuntoa,saas nähdä kauan saa vielä odotella,toivottavasti ei kauaa!!!!!
Sen ajan tietysti asun vielä täällä mieheni kanssa,mutta tosiaankin toivon että se asunto löytyisi mahd,nopeasti,että päästään alottaa alusta ja ennen kaikkea että pienen poikamme ei tarvitsisi nähdä ja kuulla meidän riitoja.. :'(

 

[Kotjo]

Onnea vaan teille kaikille jotka olette alkoholin takia eroamassa puolisostanne! Päätös on varmaan toimiva, kun ette vaan astu enää uuteen suhteeseen. Meillä ei alkoholia käytetä juuri nimeksikään ja siltikin vaimo on onnistunut tekemään elämästäni ihan täyttä helvettiä. Olisin ihan tyytyväinen jos vaimo olis vaan viinaan menevä, kunhan tuo nykyinen luonto vaan häviäisi pois...

 

[Ihmeellinen]

:hug:

Samassa veneessä ollaan. Miehellä päihdeongelma ja nyt sai onneksi oman asunnon. Liian pitkään olen antanut anteeksi ja uskonut asioiden muuttuvan kohti parempaa.
Nyt on otettava itse vastuu omasta ja lasten elämästä. Haikealta tuntuu, mutta toisaalta hyvältä.