Taspainon löytäminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epäitsekäs"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epäitsekäs"

Vieras
Miten löytäisin tasapainon epäitsekkyyden ja itsekkyyden välillä? Tähän asti elämää olen vain tehnyt epäitsekkäitä asioita, mutta ne "epäitsekkäät" asiat ovat kuitenkin loppujen lopuksi olleet itsekkäitä, koska olen odottanut jotain paljon suurempaa takaisin, mitä en kuitenkaan ole ikinä saanut, joka on johtanut minut katkeraksi ihmiseksi.. En pysty näyttämään heikkouttani muille, kerään "heikkoja" ihmisiä ympärilleni joille sitten näyttelen todella vahvaa ja jotka saavat minut tuntemaan itseni vahvaksi.. Olen todella kontrolloiva sillä tavalla muita kohtaan, tottakai kaikki tahtoo antaa asiat hoidettavakseni, mutta suuttuu kun tajuaa että antoi samalla vallan minulle. Ei ole tämmöstä helppo myöntää, mutta näin se vain on, on aika katsoa totuutta silmiin. Auttakaa kiltit..kertokaa miten pääsen tästä umpikujasta pois ehkä hiukan tasapainoisempaan elämään?
 
Mielenkiintoinen aloitus. Erilainen.

Itse yritän toimia niin, että mietin ne isot jutut, joita haluan elämässä toteuttaa. Mitä opiskelen, mitä oikeasti haluan, osa toiveista on karsiutunut pois, kun en lapsena voinut harrastaa jotain tai en ajoissa hakenut, nyt olen jo vanha. Mutta yritän tehdä elämän puitteista sellaiset kuin haluan.

Ja epäitsekkäitä tekoja teen sellaisille, jotka oikeasti tarvitsevat apua. En ala ilmaiseksi raatamaan niille rikkaille, jotka vain haluavat ilmaista työtä. Näitähän riittäisi, siis hyväksikäyttäjiä. Mutta autan jos joku on sairas tai muute elämä huoonossa jamassa, ilman ajatusta vastapalveluksesta.

Mitä tulee lapsiin, niin se on vaikea juttu. Periaatteessa se on kai antamista koko elämä omien lasten suhteen? No ainakin rajoitan lapsiluvun sellaiseksi, että saan itsekin jotain, en rakasta passata muita ja laittaa ruokaa muille ja siivota muiden jälkiä. Lapsilta oppii valtavasti.

En tiedä. Ehkä joku toinen osaa paremmin vastata, joka on kokenut samaa kuin sinä tai tuntee samalla tavalla.
 
Kiitos edes jonkunlaisesta noteeraamisesta kysymykseeni! Jos terveellä tavalla itsekkääksi lasketaan lapsiluvun pitäminen luvussa joka antaa pienen mahdollisuuden omalle vapaudelle, niin olen sen ainakin tehnyt. :-) Ja ehkä ratkaisu tähän on vaan se että pistän omat rajat jonka yli en muita päästä ja opin tätä kautta sanomaan ei? Koitan "itsekkästi" ruveta hoitamaan perheen sisäsiä asioita kunnolla keskittyen enkä anna kaikkien ulkopuolisten polttaa itseäni pyynnöillänsä loppuun..?
 
Kun näkee elämän sellaisena kuin se on ja lakkaa yrittämästä tehdä siitä oman mielensä mukaista, alkaa hyväksyä myös itsensä sellaisena kuin on, eikä enää tarvi teoilla koittaa ostaa hyväksyntää.
Tämä kirja Kirja-arvostelu esim. on aivan mielettömän valaiseva. Siinä puhutaan juuri tuosta kun tekee asioita muiden hyväksi, jotta saisi itselleen hyvän olon.
 
[QUOTE="aapee";24322220]Kiitos edes jonkunlaisesta noteeraamisesta kysymykseeni! Jos terveellä tavalla itsekkääksi lasketaan lapsiluvun pitäminen luvussa joka antaa pienen mahdollisuuden omalle vapaudelle, niin olen sen ainakin tehnyt. :-) Ja ehkä ratkaisu tähän on vaan se että pistän omat rajat jonka yli en muita päästä ja opin tätä kautta sanomaan ei? Koitan "itsekkästi" ruveta hoitamaan perheen sisäsiä asioita kunnolla keskittyen enkä anna kaikkien ulkopuolisten polttaa itseäni pyynnöillänsä loppuun..?[/QUOTE]

Siis vain ja ainoastaan omalla kohdallani lapsiluvun pitäminen tietyssä määrässä on itsestäni huolehtimista ja jonkinlaista itsekkyyttä, koska minä en henkilökohtaisesti rakasta passata muita tai elää vain muille. Ja sitähän äitiys hyvin pitkälle on. Joku toinen voi kokea, että on parhaimmillaan lasten kasvattajana ja toisista huolehtijana ja ehkä nauttia siitä, että saa huolehtia muista ja laittaa ruokaa ja siivota toisten jälkiä tai kasvattaa toisia siivoamaan omat jälkensä. Hänelle suuri perhe voi olla sitä itsekkyyttä ja elämän täyttymys, omien tarpeiden toteuttamista?

Joissakin perheissä joku lapsi on saanut osakseen sen vanhempien pyyntöjen toteuttamisen, joku toinen lapsi vain ottaa ja ottaa. Jos on aiemmin antanut vain ja sanonut aina kyllä kaikkiin pyyntöihin, ja yhtäkkiä sanookin ei, niin tottakai nämä ihmiset jotka ovat tottuneet palveluksiin, pitävät sinua ihan "paskana". Eli tarvitaan hirveästi henkistä vahvuutta ja parisuhteen olisi oltava kunnossa jotta jaksaa alkaa esim. vanhempien tai sukulaisten hyväksikäytölle tehdä pisteen.
 

Yhteistyössä