Tarvitseeko aina suhteen päättymisen jälkeen ns. suruaikaa?

Jos on ollut tosi vaikea suhde ja vaan kokee ettei halua olla yksin niin tarvitseeko olla? Kokemuksia...seuraako siitä aina vaan huonompi suhde jos ei mietiskele asioita mielessään ennen uutta suhdetta.

 

No ei tartte, omasta itsestähän se on kiinni haluuko olla hetken yksin vai ei.

 

meinaatko, että aloitat uuden parisuhteen kriteerillä: en halua olla yksin. että rakkaus olisi sivuseikka, kunhan vaan joku on? menee ojaan.

 

meinaatko, että aloitat uuden parisuhteen kriteerillä: en halua olla yksin. että rakkaus olisi sivuseikka, kunhan vaan joku on? menee ojaan.

Niin menee.

 

Siis kyllä ihmisen pitäis osata olla myös yksin. Eikä vaan hypätä uuteen suhteeseen.

Mutta voihan toki rakastua uudestaankin, eli ei se nyt ihan pakko ole pitää mitään "suruaikaa"...

 

Ei sitä välttämättä tarvitse.

Kyllä mä olin pitkälti "surutyöni" tehnyt jo suhteen loppuaikoina.

Mutta jos sä hyppäät heti putkeen uuteen suhteeseen vain, koska yksin ei ole kiva olla, niin siinä menee kyllä tosiaan metsään niin että pöpelikkö pöhisee.

 

Jos ei tunne surua mistään, niin ei tarvitse. Mutta kannattaa varoa ettei hyppää vahingossa laastarisuhteeseen, se kun ei pidemmän päälle kestä kantaa edellisen suhteen ongelmia.

 

Ei sitä välttämättä tarvitse.

Kyllä mä olin pitkälti "surutyöni" tehnyt jo suhteen loppuaikoina.

Mutta jos sä hyppäät heti putkeen uuteen suhteeseen vain, koska yksin ei ole kiva olla, niin siinä menee kyllä tosiaan metsään niin että pöpelikkö pöhisee.

Peesi.
Mäkin olin surutyön tehnyt, ennen kuin loppujen lopuksi erottiin. Helpotuksen tunne vaan oli tosi suuri, kun lopullinen päätös oli tehty ja mies muutti pois.

 

Muistan ensimmäisen avoliiton jälkeen (nyt naimisissa) että olo oli kuin vankilasta päässeellä. Olin nuori ja elin sen jälkeen kaksi vuotta hauskaa sinkkuelämää.
Mitään suruaikaa ei ollut.