tarroilla palkitseminen

Mulla on varmaan maailman vaikeimmat lapset, tai sitten ainakin mun lapsilla maailman vaikeimmat uhmat. Toisaalta he saattavat tietenkin olla vain mielikuvituksellisia ja kekseliäitä kuten mummoni tapaa sanoa...=)

Esikoisen (5v) mielestä kun on oikein mukavaa valella pikkuveli (2,5v) siirapilla ja kehottaa häntä sit menee aikuisten sänkyyn pomppimaan...

Ja tämän nuoremman mielestä on kivaa äidin silmän välttäessä tuoda kaikki legot olkkariin, siinä ohimennen matkalla ehtii vetäistä neljän vaatekaapin vaatteet lattialle, ja kun tämä on tehty niin täytyy tietenkin, mites muutenkaan, juosta keittiöön tyhjentämään jääkaappi ja levittämään kilo sokeria lattialle. Mehutiivistettä kun lorauttaa kunnolla mukaan niin lattiasta tulee niiiin ihanan tahmea... Sivusilmällä voi kehua isoveljen keittiön seinälle tekemää maalitussi taideteosta.

Virikkeitä löytyy, rytmit on säännölliset, ei riidellä ukkelin kanssa useinkaan ja muutenkin perusasiat ok.
Jäähyt on kokeiltu ja huomattu toimimattomiksi, karkkipäivät peruttu useasti ja jälkkärit jääneet tulematta.
Jopa lelut on otettu viikoksi pois kokonaan (oli pakko toteuttaa kun heikkona hetkenä uhkasin)

Eli siis lahjonta, kiristys ja uhkailu aika toivotonta meillä.

Kunnes kokeilin tarrajuttua, tietenkään ei toiminut jos sai koko päivän kilttinä olosta illalla yhden tarran. Eihän iltaan asti jaksa odottaa, ja jos jotain pientä pahaa, kuten vaikka kaataa kaikki shampoot ja saippuat viemäriin, tekeekin, niin ei se äiti sitä varmaan illalla muista. Ja iltaa kohtihan voi olla vaikka kiltimpi ja pehmitellä äitiä...
Eli siis ajattelin ettei tämäkään toimi meillä kunnes tajusin et päivän mittaan täytyykin tarroja antaa aika useasti, monista eri asioista.
Ja arvatkaapa kuinka paljon niitä meni hukkaan kun jotain ei niin kivaa tehtiin, niin revin irti paperista niitä tarroja, jotta tajuavat että menettävät tarran aina kun käyttäytyvät epäsopivasti.

Ja nyt sit siihen varsinaiseen asiaan, pitkän kaavan kautta...=)

Liimatkaa niitä tarroja leivinpaperille, ne saa siitä helposti ehjänä pois ja laitettua takaisin tarra-arkkiin, josta se onnellinen lapsi sen uudelleen saa tehtyään jonkun asian hyvin.

 

Onpa teillä tosiaan tekeväiset lapset

Olen itsekin kokeillut tarramenetelmää esikoiseen aikana, jolloin hän huuteli sängystään illalla nukkumaan mennessä vaikka kuinka kauan. Hermo oli jo mennä ihan kokonaan, kunnes tytön kanssa ostettiin tarravihko ja tyttö sai itse valita muutaman tarra-arkin, joista sitten illalla sai valita aina yhden, JOS nukahtaminen sänkyyn oli mennyt hyvin.

Ei tarvittu kuin muutama ilta, niin jo onnistui nukahtaminenkin paremmin, eikä nukkumaanmenosta tullut äidin ja tytön välinen kädenvääntö.

Haluaisin vaan lisätä tuohon mainitsemaasi leivinopaperi-tarrojen irroitus- juttuun, että meillä ei tarroja koskaan otettu pois, koska ne oli aikanaan ansaittu. Huonosta käytöksestä ei yksinkertaisesti tullut tarraa.

Tiedän myös päiväkodissa käytettävän menetelmää, jossa hyvästä käytöksestä piirretään hymynaama ja huonosta saa esim. Haisulin kuvan.

 

Meillä tarroja otetaan pois ihan vaan sen takia et kun ei niitä pois otettu niin tuntui aika turhalta antaa joku palkkio kymmenestä kerätystä tarrasta kun kymmene hyvän joukkoon mahtui 20 ei hyvää asiaa.
Ja tää tarran poisto alkaa pikkuhiljaa toimimaan jo niin ettei niitä tartte poistaa vaan muistuttaa siitä et ne voi poistua kun ovat aloittamassa jotain ei toivottua.