Eli tämä on pitkä ja moniselkoinen juttu.
Toivottavasti siitä saa selkoa.
Minua vähän huolettaa. Minulla on lähipiirissäni ihminen jolla on esikoinen 9-vuotias. Kutsutaan tätä 9-vuotiasta vaikka Kirkaksi ja tämä hänen äitinsä voi olla vaikka Danny.
Kun Danny sai tämän Kirkan, oli vielä ristiäisissäkin epäselvää että kuka oli Kirkan isä. (4 vaihtoehtoa.) Myöhemmin saatiin "isä" Kirkalle, joka ei sitten halunnutkaan olla isä. (Paitsi nykyään, parina viimeisenä vuonna on alkanut olemaan isä hänelle.)
Danny yritti parhaansa olla yksihuoltajaäiti. Ensimmäiset 3 vuotta menikin todella hyvin. Ongelmia juurikaan ei ollut, ja ne ongelmat joita oli, niin kaikkihan meistä äideistä tietää että Kelan rahoilla on joskus vaikeaa, jos iskeekin joku ylimääräinen lasku. =(
3 vuoden jälkeen oikeastaan astun minä kuvioihin, vaikka kyse on lähisukulaisesta. Aikaisemmin olin ollut itsekkin liian nuori vahtimaan niin pientä lasta yksin iltoja ja öitä. Nyt oli kaikki reilassa siihen hommaan, vahdin n. 1-2 kertaa kuussa Kirkaa, jotta Danny pääsi yöelämään. Sitten alkoi selvitä että oli toinenkin ihminen joka vahti Kirkaa 1-2 kertaa kk. Ja kolmas, ja neljäs...
Itse lopetin nämä yövahtimiset ihan toisesta syystä. Syy oli se että vaikka vahdin ja hoidin, kun menin vahtimaan niin ostin aina kauppakassin ruokaa sinne että pärjättäis ja että Kirka pärjäisi parit seuraavatkin päivät. Silti olin ihan paska tämän Kirkan äidin mielestä. Eipä paljoa kiitosta kuulunut tai näkynyt, kunnes seuraavalla kerralla tarvittiin hoitajaa niin soiteltiin ja kiiteltiin viime kertaa.
Sittemin aikaa on kulunut.
Hypätään hetkeen kun Kirka on 7-vuotias. Tällä välillä ollaan paljon tehty ilmoituksia sosiaalihuoltoon Kirkasta ja Dannystä. Dannylle kun tuo lähipubi on tärkeämpi kuin lapsi. Mutta tilanteessa on ongelma. Danny ei juo kaikkia rahojaan kuppilassa, lähinnä viettää siellä aikaa. Kirkan kanssa ei juurikaan. Töistä pamauttaa suoraan lähipubiin ja istuu siellä illat, Kirka voi käydä syömässä kuppilassa, sillä saahan sieltä ostettua pizzaakin. Kirka tuntee kaikki seudun rököt ja spurgut nimeltä, kivoja setiähän ne on, ostavat aina limpparia kun poika tulee syömään.
Sosiaalihuollon mielestä ei ole ongelmaa koska äiti ei (kaikkia) rahoja juo.
Danny ja Kirka kutsutaan kyllä usein sossulaan kyläilemään, mutta Kirkaa ollaan neuvottu sana tarkasti kuinka siellä tulee käyttäytyä ja sanoa.
Kun sukulaiset soittavat pojalle ja kysytään että missä äiti on, poika vastaa "Koiraa ulkoiluttamassa ja ruokakaupassa." Mikähän kauppa on auki 22.00? Äidille kun soittaa, ei vastata tai jos vastataan kuuluu taustalta tuoppien tasainen kilinä. Ja poika siis yksin kotona...
Nyt voidaan hypätä nykyhetkeen, eli aikaan kun Kirka on 9-vuotias.
Astelen taas mukaan kuvioihin ja voin nyt tässä vaiheessa kertoa millä lailla olemme kytköksissä Kirkan ja Dannyn kanssa toisiimme. Eli kyseessä on äitini miesystävän tytär ja hänen poikansa.
Eletään siis nykyaikaa.
Danny on kova tyttö nykyään soittamaan iltaisin porukoilemme ja räksyttämään aina ties mistäkin asiasta. Kaikki hänen elämässään on paskaa ja yleensä se on meidän muiden vika. Soittipa hän kerran että mitä hän tekisi kun eräs mies ei asetu hänen kanssaan aloilleen ja leiki onnellista kotia? Sekin oli meidän vika ettei miestä kiinnosta asettua aloilleen hänen kanssaan.
Danny on katkera kun minä sain lapseni. Enemmän hän on katkera ettei minusta tullut yksinhuoltajaa heti kuten hänestä, vaan minulla on mies rinnalla. Meillä on kuulema kaikki niin saatanan hyvin hänen mielestään. Kun on perhettä, lemmikkejä yms. Kuulopuheiden mukaan meillä tuntuisi rahaakin riittävästi olemaan. =) Danny on alkanut elää omassa pienessä maailmassa jossa kaikki on häntä vastaan. Ei usko kun sanotaan että meillä ostetaan melkeimpä kaikki tytönkin vaatteet käytettynä. Omatkin vaatteemme hankitaan käytettynä. On pakko, jos meinataan pärjätä.
Minulle Danny ei valita, mutta iltaisin soittelee porukoille kuinka kaikki on häntä vastaan ja Spauldingille ostetaan kaikki ja häntä suositaan.
Kirka nykyään. Ei välitä kenestäkään kuin itsestään. Pojasta on kasvanut 9-ikävuoteensa asti patologinen valehtelija. Vähän samoilla linjoilla on äitinsä kanssa.
Heille kaikki täytyy olla uutta ja kallista, joululahjaksi ovat halunneet meiltä mm. XBOX360, uusimmat kännykkämallit molemmille, iPodit...
Heillä molemmilla on tapana se että jos jotain halutaan niin entinen rikotaan. Kirka kerran "hävitti" kännykkänsä, tämä hänen äitinsä soittaa isälleen ja vaatii että pojalle on heti aamusta uksin ostettava mitä hienoin ja uusin puhelin. ...Jaa-a...Miksiköhän 9-vuotias sitä tarvitsisi? Ja kun tahtoa ei saada läpi ja kännykkää ei tule, mollemat soittelevat koko yön ukille kuinka hän on kuollut heille, paskiainen, ei välitä heistä...
Nykyäänhän on sitten "ilouutista" ilmassa, eli Danny saa toisen lapsen. (Ja juuri sen miehen kanssa johon aiemmin viittasin että "miks ei se asetu mun kanssa aloilleen")
Tällä hetkellä he vedättävät sossua minkä kerkeevät, kaikki täytyy nyt vauvalle ostaa. Rahaa, rahaa, rahaa...Mutta kun rahaa ostoksiin tulee, ne menee ihan muuhun kun vauvan tykötarpeisiin.
Siis minä en enään tiedä mitä tehdä? Olen ihan neuvoton. Asun nykyään toisella puolella suomea, joten minun on vaikea edes tietää aina että missä mennään. Sossulassa olen käynyt useasti sen takia kun Danny on jättänyt Kirkan kotiin ja eikun baariin, ja poikakin on ollut vasta n. 5-vuotias.
En haluaisi että sama saisi enään jatkua toisen lapsen kanssa, mutta on vaikea enään yrittää, kun olen useamman vuoden yrittänyt ja en ole ainoa joka haluaa tilanteeseen puuttua.
Tätä on vaikea selittää, sillä nyt kun itse luin jutun tuli sellainen olo että "Älä puutu muiden asioihin."
Mutta kun tuntuu vaikealle kuvailla mitä kaikkea tähän liittyy, tämä on vain pintaraapaisua asioista.
Onko kellään minkäänlaisia neuvoa asian suhteen?
Toivottavasti siitä saa selkoa.
Minua vähän huolettaa. Minulla on lähipiirissäni ihminen jolla on esikoinen 9-vuotias. Kutsutaan tätä 9-vuotiasta vaikka Kirkaksi ja tämä hänen äitinsä voi olla vaikka Danny.
Kun Danny sai tämän Kirkan, oli vielä ristiäisissäkin epäselvää että kuka oli Kirkan isä. (4 vaihtoehtoa.) Myöhemmin saatiin "isä" Kirkalle, joka ei sitten halunnutkaan olla isä. (Paitsi nykyään, parina viimeisenä vuonna on alkanut olemaan isä hänelle.)
Danny yritti parhaansa olla yksihuoltajaäiti. Ensimmäiset 3 vuotta menikin todella hyvin. Ongelmia juurikaan ei ollut, ja ne ongelmat joita oli, niin kaikkihan meistä äideistä tietää että Kelan rahoilla on joskus vaikeaa, jos iskeekin joku ylimääräinen lasku. =(
3 vuoden jälkeen oikeastaan astun minä kuvioihin, vaikka kyse on lähisukulaisesta. Aikaisemmin olin ollut itsekkin liian nuori vahtimaan niin pientä lasta yksin iltoja ja öitä. Nyt oli kaikki reilassa siihen hommaan, vahdin n. 1-2 kertaa kuussa Kirkaa, jotta Danny pääsi yöelämään. Sitten alkoi selvitä että oli toinenkin ihminen joka vahti Kirkaa 1-2 kertaa kk. Ja kolmas, ja neljäs...
Itse lopetin nämä yövahtimiset ihan toisesta syystä. Syy oli se että vaikka vahdin ja hoidin, kun menin vahtimaan niin ostin aina kauppakassin ruokaa sinne että pärjättäis ja että Kirka pärjäisi parit seuraavatkin päivät. Silti olin ihan paska tämän Kirkan äidin mielestä. Eipä paljoa kiitosta kuulunut tai näkynyt, kunnes seuraavalla kerralla tarvittiin hoitajaa niin soiteltiin ja kiiteltiin viime kertaa.
Sittemin aikaa on kulunut.
Hypätään hetkeen kun Kirka on 7-vuotias. Tällä välillä ollaan paljon tehty ilmoituksia sosiaalihuoltoon Kirkasta ja Dannystä. Dannylle kun tuo lähipubi on tärkeämpi kuin lapsi. Mutta tilanteessa on ongelma. Danny ei juo kaikkia rahojaan kuppilassa, lähinnä viettää siellä aikaa. Kirkan kanssa ei juurikaan. Töistä pamauttaa suoraan lähipubiin ja istuu siellä illat, Kirka voi käydä syömässä kuppilassa, sillä saahan sieltä ostettua pizzaakin. Kirka tuntee kaikki seudun rököt ja spurgut nimeltä, kivoja setiähän ne on, ostavat aina limpparia kun poika tulee syömään.
Sosiaalihuollon mielestä ei ole ongelmaa koska äiti ei (kaikkia) rahoja juo.
Danny ja Kirka kutsutaan kyllä usein sossulaan kyläilemään, mutta Kirkaa ollaan neuvottu sana tarkasti kuinka siellä tulee käyttäytyä ja sanoa.
Kun sukulaiset soittavat pojalle ja kysytään että missä äiti on, poika vastaa "Koiraa ulkoiluttamassa ja ruokakaupassa." Mikähän kauppa on auki 22.00? Äidille kun soittaa, ei vastata tai jos vastataan kuuluu taustalta tuoppien tasainen kilinä. Ja poika siis yksin kotona...
Nyt voidaan hypätä nykyhetkeen, eli aikaan kun Kirka on 9-vuotias.
Astelen taas mukaan kuvioihin ja voin nyt tässä vaiheessa kertoa millä lailla olemme kytköksissä Kirkan ja Dannyn kanssa toisiimme. Eli kyseessä on äitini miesystävän tytär ja hänen poikansa.
Eletään siis nykyaikaa.
Danny on kova tyttö nykyään soittamaan iltaisin porukoilemme ja räksyttämään aina ties mistäkin asiasta. Kaikki hänen elämässään on paskaa ja yleensä se on meidän muiden vika. Soittipa hän kerran että mitä hän tekisi kun eräs mies ei asetu hänen kanssaan aloilleen ja leiki onnellista kotia? Sekin oli meidän vika ettei miestä kiinnosta asettua aloilleen hänen kanssaan.
Danny on katkera kun minä sain lapseni. Enemmän hän on katkera ettei minusta tullut yksinhuoltajaa heti kuten hänestä, vaan minulla on mies rinnalla. Meillä on kuulema kaikki niin saatanan hyvin hänen mielestään. Kun on perhettä, lemmikkejä yms. Kuulopuheiden mukaan meillä tuntuisi rahaakin riittävästi olemaan. =) Danny on alkanut elää omassa pienessä maailmassa jossa kaikki on häntä vastaan. Ei usko kun sanotaan että meillä ostetaan melkeimpä kaikki tytönkin vaatteet käytettynä. Omatkin vaatteemme hankitaan käytettynä. On pakko, jos meinataan pärjätä.
Minulle Danny ei valita, mutta iltaisin soittelee porukoille kuinka kaikki on häntä vastaan ja Spauldingille ostetaan kaikki ja häntä suositaan.
Kirka nykyään. Ei välitä kenestäkään kuin itsestään. Pojasta on kasvanut 9-ikävuoteensa asti patologinen valehtelija. Vähän samoilla linjoilla on äitinsä kanssa.
Heille kaikki täytyy olla uutta ja kallista, joululahjaksi ovat halunneet meiltä mm. XBOX360, uusimmat kännykkämallit molemmille, iPodit...
Heillä molemmilla on tapana se että jos jotain halutaan niin entinen rikotaan. Kirka kerran "hävitti" kännykkänsä, tämä hänen äitinsä soittaa isälleen ja vaatii että pojalle on heti aamusta uksin ostettava mitä hienoin ja uusin puhelin. ...Jaa-a...Miksiköhän 9-vuotias sitä tarvitsisi? Ja kun tahtoa ei saada läpi ja kännykkää ei tule, mollemat soittelevat koko yön ukille kuinka hän on kuollut heille, paskiainen, ei välitä heistä...
Nykyäänhän on sitten "ilouutista" ilmassa, eli Danny saa toisen lapsen. (Ja juuri sen miehen kanssa johon aiemmin viittasin että "miks ei se asetu mun kanssa aloilleen")
Tällä hetkellä he vedättävät sossua minkä kerkeevät, kaikki täytyy nyt vauvalle ostaa. Rahaa, rahaa, rahaa...Mutta kun rahaa ostoksiin tulee, ne menee ihan muuhun kun vauvan tykötarpeisiin.
Siis minä en enään tiedä mitä tehdä? Olen ihan neuvoton. Asun nykyään toisella puolella suomea, joten minun on vaikea edes tietää aina että missä mennään. Sossulassa olen käynyt useasti sen takia kun Danny on jättänyt Kirkan kotiin ja eikun baariin, ja poikakin on ollut vasta n. 5-vuotias.
En haluaisi että sama saisi enään jatkua toisen lapsen kanssa, mutta on vaikea enään yrittää, kun olen useamman vuoden yrittänyt ja en ole ainoa joka haluaa tilanteeseen puuttua.
Tätä on vaikea selittää, sillä nyt kun itse luin jutun tuli sellainen olo että "Älä puutu muiden asioihin."
Mutta kun tuntuu vaikealle kuvailla mitä kaikkea tähän liittyy, tämä on vain pintaraapaisua asioista.
Onko kellään minkäänlaisia neuvoa asian suhteen?
