Hei!
Olen nyt valitettavasti törmännyt muutamassa yleisessä leikkipaikassa sellaiseen ongelmaan, että jostain syystä isommat pojat (2-3-vuotiaat) hyökkäävät puolitoistavuotiaan poikani kimppuun. Tällä viikolla on tönäisty pari kertaa seinää vasten ja hakattu leluilla päähän. Tuloksena on pari mustelmaa ja haljennut huuli. Ja paljon itkuja. Ja näiden poikien vanhemmat eivät ole sanoneet mitään!!! Olen joutunut itse poistamaan oman lapseni leikkipaikalta, vaikka minusta asian pitäisi mennä ihan toisinpäin. Ihan hirveältä tuntuu "rangaista" omaa lasta vaan siksi, että leikkipaikalla ei ihan oikeasti ole enää turvallista. Ja nämä vanhemmat ovat todellakin nähneet mitä on tapahtunut!
Ymmärrän kyllä, että "tappeluita" tulee joskus, ja niistä lapsi oppii, ettei maailma aina ole niin helppoa, mutta jos oma lapseni joskus ottaa lelun toiselta tai tönii tms. niin varmasti kiellän, käsken pyytää anteeksi/antamaan lelun takaisin ja otan vähäksi aikaa jäähylle. En voi ymmärtää näitä vanhempia, jotka eivät kiellä ja/tai käske pyytämään anteeksi.
Mitähän tässä pitäisi omalle lapselle tilanteista opettaa? Toisaalta haluan opettaa hänet puolustautumaan, mutta en väkivallalla. Olen yrittänyt neuvoa, että sano EI ja poistu paikalta, mutta eihän noin pieni vielä ymmärrä...Eikä itse asiassa osaa vielä sanoa ei (vaikka muuten puhuukin jo hyvin), joten sekin vaikeuttaa asiaa...
Miten te olette toimineet ko. tilanteissa oman lapsenne kanssa? Ja komennatteko myös näitä vieraita lapsia? Olen pari kertaa komentanut vierasta lasta, mutta saanut siitä vanhemmilta tosi murhaavia katseita. Mutta en ole voinut olla puuttumatta todella hyökkäävään käytökseen (muitakin kuin omaa lastani kohtaan). Ja kun lasten omat vanhemmat vaan istuu kauempana puuttumatta tilanteeseen mitenkään...
Olen nyt valitettavasti törmännyt muutamassa yleisessä leikkipaikassa sellaiseen ongelmaan, että jostain syystä isommat pojat (2-3-vuotiaat) hyökkäävät puolitoistavuotiaan poikani kimppuun. Tällä viikolla on tönäisty pari kertaa seinää vasten ja hakattu leluilla päähän. Tuloksena on pari mustelmaa ja haljennut huuli. Ja paljon itkuja. Ja näiden poikien vanhemmat eivät ole sanoneet mitään!!! Olen joutunut itse poistamaan oman lapseni leikkipaikalta, vaikka minusta asian pitäisi mennä ihan toisinpäin. Ihan hirveältä tuntuu "rangaista" omaa lasta vaan siksi, että leikkipaikalla ei ihan oikeasti ole enää turvallista. Ja nämä vanhemmat ovat todellakin nähneet mitä on tapahtunut!
Ymmärrän kyllä, että "tappeluita" tulee joskus, ja niistä lapsi oppii, ettei maailma aina ole niin helppoa, mutta jos oma lapseni joskus ottaa lelun toiselta tai tönii tms. niin varmasti kiellän, käsken pyytää anteeksi/antamaan lelun takaisin ja otan vähäksi aikaa jäähylle. En voi ymmärtää näitä vanhempia, jotka eivät kiellä ja/tai käske pyytämään anteeksi.
Mitähän tässä pitäisi omalle lapselle tilanteista opettaa? Toisaalta haluan opettaa hänet puolustautumaan, mutta en väkivallalla. Olen yrittänyt neuvoa, että sano EI ja poistu paikalta, mutta eihän noin pieni vielä ymmärrä...Eikä itse asiassa osaa vielä sanoa ei (vaikka muuten puhuukin jo hyvin), joten sekin vaikeuttaa asiaa...
Miten te olette toimineet ko. tilanteissa oman lapsenne kanssa? Ja komennatteko myös näitä vieraita lapsia? Olen pari kertaa komentanut vierasta lasta, mutta saanut siitä vanhemmilta tosi murhaavia katseita. Mutta en ole voinut olla puuttumatta todella hyökkäävään käytökseen (muitakin kuin omaa lastani kohtaan). Ja kun lasten omat vanhemmat vaan istuu kauempana puuttumatta tilanteeseen mitenkään...