Tappelevat sisarukset

Onko muilla väsytty tähän otsikon ongelmaan?Meillä 7 ja 3 vuotiaat ,vanh tyttö nuor poika, sisarukset tappelevat miltei koko ajan tai sitten riehuvat ja "leikisti" kiusaavat toisiaan kunnes jompi kumpi ei enää pidä sitä leikkiinä ja tulee kantelemaan? Olen kuullut että tämä 4 vuoden ikäero on huono ( liian pitkä) ja kun lapset ovat vielä eri sukupuolta niin yhteistä leikkiäym. on vaikea löytää.
Meillä on vaihdettu molemmat omiin huoneisiin hetki sitten ja siinä samalla eroteltu lelut toisen ja toisen omiksi.Tässä olis tarkoitus oppia kunnioittamaan toisen omaa, niin tilaa kuin tavaroitakin.Tuntuu vain menevän ongelman puolelle tämäkin kun se on sitten niin kovaa riitelyä ja ei yhtään saa toinen eikä toinen koskeakaan kun jo kaikuu " se on mun" ja eeet oota siiitäää" "äitiii se otti muuun".Kun kaikenlainen jakaminen sopu ja vuorottelu tuntuu nyt kadonneen maailmasta ainakin meidän huushollista???Miten muut on näitä ongelmia ratkoneet?? Täytyykö sisarusten sitten aina olla yhdessä jos se ei kertakaikkiaan suju? Isommalle olis kavereita mutta pienemmälle ei ja sitten se "ahdistelee" noita isompia ja häiriköi leikkiä minkä ehtii (kateudesta kai kun itellä ei ole kaveria)Jatkuva valtakunnan sovittelian ja välissäolian homma on alkanu totaalisesti kypsytää!!! auttakaas ny äippä parkaa ja kertokaa omia kokemuksianne ja hyviä vinkkejä :'(

 

Tutulta kuullostaa :/ Jatkuvaa tappelua, kinaa muksuilla. Vuorotellen jompi kumpi parkuu huulet sinisenä kun toinen on heittänyt legolla päähän :/ tai tönässyt. Ovia paiskovat mennen tullen, aina kun jostain suuttuvat ja usein suuttuvat. "ÄIIITIII TOI TÖNII YHYY" "ÄITI TOI HAUKKUU, YHYY" . ET OTA SITÄ LELUA SENKIN TYHMELIINI; MÄ EN LEIKI SUN KAA LÄLLÄLLÄÄ LÄLLÄÄLLÄÄÄ ja kohta taas kuuluu kauhee parkuminen. Että tällaista meidän arki on AINA. Kyllä mä olen joskus jopa karjussu olemaan hiljempaa, kun ensin kymmenen kertaa nätisti sanominen ei ole tehonnut ollenkaan vaan meno on jopa yltynyt. Naapurit kattoo mua tyyliin, onpa siinä kauhea äiti kun tollalailla huutaa lapsilleen ja ei saa niitä muuten kuriin. Me ollaan asuttu tässä huoneistossa viisi vuotta ja koko sinä aikana en ole kertaakaan kuullut naapurista lasten meteloimistä tai itkua vaikka niillä on melkein samanikäiset lapset kuin meillä. Toiset vaan pääsee helpommalla kuin toiset, ja toiset on rauhallisempia kuin toiset.

 

Yhdyn edelliseen melkein sanasta sanaan. Meillä 5v ja 2v9kk työt jatkuvasti toistensa kimpussa. Leikkivät kyllä jo yhdessä, mutta useimmiten leikki päättyy hirveään huutoon. Esikoinen on mitä todennäköisemmin ikätovereiden tarpeessa...

Välillä on keinot vähissä ja savu tulee korvista! Mutta mitä ilmeisemmin tämä on ihan normaalia kuitenkin... :saint:

 

Voi kun kuullostaa tutulle.. Meilläkään ei tuo yhteisleikki oikein suju.. Että jos jollain tosiaan on vinkkejä miten ton lasten riitelyn sais loppumaan niin minäkin olisin neuvoista enemmän kuin kiitollinen! :flower: