Taitaa tosiaan olla iso juttu jos oikeuteen joudutte. Toivottavasti asiat ratkeaa parhaimmalla tavalla, etenkin lasten kannalta. Voimia sinulle! :hug:
Meillä riitti tapaamisten lopettamiseen se, kun vähän vajaa 5 vuotias ilmoitti terapeutilleen ettei enää isänsä luo mene. Ei pieni tuntenut oloaan hyväksi isänsä seurassa. Ei pieni mitään kertonut kenellekkään että mikä hänen oloaan pahensi, joten en tiedä mitä tapahtui tai mikä tuli. Terapeutille lapsi sanoi ettei äitille saa kertoa. Kahden kesken terapeuti minulle sitten kertoi ja käski heti ottamaan yhteyttä sossuun lastenvalvojaan. Siellä oli sitten kimppa kokous, paitsi isä ei tullut paikalle. Lastenvalvoja päätti että koska lapsi niin kovasti sanoi ja reagoi, niin tapaamiset loppui heti. Minun mielipidettä ei edes kysytty, mutta tietysti olin samaa mieltä, että lopettaa pitää kun lapsi itse niin tahtoi.
Ennen eroa lapsen isästä, lapsi voi huonosti jo silloin, ja siksi lähdin apua pienelle hakemaan ja terapia saatiin alkuun. Terapia ja ero isästä auttoi lasta ja nyt on pieni taas iloinen ja pirteä, reipas lapsi. Terapiassa on selvinnyt sen verran että pieni ei ole koskaan tuntenut turvaa ja läheisyytta kun oli isänsä kanssa, jos minä kävin vaikka lenkillä tai kaupassa.
Ehkä vielä joskus selviää, mikä on tehnyt pienelle pelon isäänsä kohtaan. Minäkin sen kovasti tahtoisin tietää.
