Tapaamisoikeudet, kun isä ei ole nähnyt lastaan

Kun tulin raskaaksi alkoi lapseni isän kanssa hirveät tappelut. Välillä hän oli onnellinen lapsesta ja välillä hän toivoi että tekisin abortin. Tappelut menivät pahaksi, eikä hän loppuviimein halunnut edes tunnustaa lastaan, eikä näin ollen maksaa elatusmaksuja koska hän ei lasta kerran halunnut. Jotenkin alistuin siihen ja halusin tappeluidenkin loppuvan, enkä ilmoittanut isän nimeä lastenvalvojalle. Nyt lapseni on kaksivuotias ja olemme olleet koko ajan tekemisissä exän vanhempien ja sukulaisten kanssa, mutta isäänsä ei lapseni ole koskaan tavannut. Olenkin alkanut nyt harkita, että kävisin tapaamassa lastenvalvojaa uudelleen ja ilmoittaisin lapseni isän nimen. Lapseni saisi isän edes paperille ja muut oikeudet jotka hänelle kuuluvat. Yritän vain miettiä, että mitä kaikkea muuta tälläinen päätös toisi tullessaan. Exä on mennyt naimisiin, he asuvat 400 km päässä, enkä tiedä miten hänen vaimonsa tai exä itse suhtautuisi asiaan. Tulisiko tapaamisoikeus automaattisesti jos isyys tunnustetaan? Haluaisin kyllä, että lapseni tapaisi isäänsä, mutta tietysti mietin, että miten uskaltaisin antaa häntä heidän luokseen, kun emme heitä oikeastaan edes tunne. Tai voihan se mennä tietysti niinkin, ettei lapsen isä halua edes lastaan nähdä, kun ei ole halunnut tähänkään asti ja alkaisi vaan uudet tappelut. Onko kellään mitään tietoa tai kokemusta samankaltaisesta asiasta? Päätöksen tekeminen tuntuu vähän vaikealta yksin..

 

tosin ei ole kokemusta , mutta kuuntelen mielelläni.
Pohdin samaa jo nyt - olen vielä RV 31 , ja käynyt 2 erää keskustelua aiheesta lapsen 'isän' kanssa.
ja kirjoitellut kuin ruuneperi , lähestynyt vaikka mitä kautta - leperellen, maanitellen, asiallisesti, liiketaloudellisesti, painostaen ... jne.
Ei tulosta.
Isovanhemmilta on tullut vihreähköä valoa asialla , mies itse on ollut ... törkeääkin törkeämpiä - näkyy mun kirjoituksista muualla.
Pohdin myös ihan samaa - tunnustanko silti virallisesti isyyden ? Vaiko en ?
Mun tapauksessa ainoa etu lapselle olisi että asia olisi sitten hoidettu, ja ehkä isovanhemmat. Tältä 'isältä' ei tule perintöjä, pelkkiä velkoja , eikä rakkautta , pelkkää ... no enpä sano mitä...
Jos haluat voin jatkaa pohdiskelua vaikka yksityisviestillä sulle - tosin kokemusta ei ole ... tavallaan - monella tavalla - oon jäsennellyt asiaa itselleni , eri tavoin. Pitkiäkin kirjeitä - kylläkin miehelle osoitettuja , enimmäkseen.

Tapaamisethan - jos mies niitä haluaa - voi aluksi järjestää valvottuina, vaikka turvakodissa. Jos on oikealla asialla, senkin pitäisi kai käydä? Voi molemmat varmistua, että homma sujuu ?
Kun sinun(kin) miehelläsi on jo uusi perhe, epäilyttää vaan, että siinä aika moni asia on sitten turbulensissa. ja jollei se uusi vaimo tiedä tästä lapsesta mitään - huijui . Voisin kuvitella että tulee samanmoinen kielto, uhma ja agressio mieheltä - 'älä tuu sotkeman mun elämää ' ...


Voimia,
t papu & viola auroora masussa RV 31

 

Hei teille! Tilannettani olen myös minä kerrannnut näillä sivuilla aiemmin. Tänään on laskettu pvä - jännittää, tuleekohan vauva pian?...

Itse en aio kertoa kuka on isä, koska hänestä en ole kuullut sanaakaan. Tällä tavoin annan lapselleni ja itselleni mahdollisuuden löytää ehkä joskus "isän" tähän konstellaatioon - ja siittäjälle myös mahdollisuuden omaan elämään ja "oikeaan perheeseen" niinkuin tässä konservatiivisessa yhteiskunnassamme vieläkin vallitsevana "tapana" on (mennään sopivan "fiinin" tytön kanssa naimisiin, hankitaan auto, villa, vovve ja sitten vauvoja 1,8 kpl). En ehtinyt tavata "isovanhempia", joten se on vähän surullista - lapsella ei ole niitä kun minun puoleltani. Onneksi mulla on iso suku ja laaja ystäväpiiri (lapsineen) - toivon siis parasta. Mutta yritän näin ollen välttyä kaikesta turhasta surusta: riidoista yms. (joista esimerkkejä on muuten ollut hirveää lukea näillä palstoilla). Kaikki vaikuttaa vielä pyörivän MIEHEN oikeuksien ympärillä yhtkunnassamme: hänellä on oikeus siihen, ja tuohon ja plää-plää vaikka se tekisi lapsesta ja lapsen äidistä neurootikkoja, "henkipalttoja"! Mitä "kartanonherra"-aikaa me oikein vielä eletään? tuntuu välillä mieli kysyä. HYI! Vaikenen siis kuin muuri - se on oma valintani. Tosin: en voi siis vielä "suositella" sitä, mutta ainakin lähden tällä taktiikalla nyt tulevaisuuteen vaavin kanssa, joten toivon sen ainakin tuovan teille lisäperspektiiviä. Vaavi saa siis tietää kuka on biologinen isä, toki, sitten kun aika on.

Kaikkea hyvää :hug:

 

Lastenvalvojalla on isä tiedossa, mutta isyyttä ei ole selvitetty, välit erittäin huonot. Eikä lähiaikoina selvitetäkkään.

Jos se selvitetään ennen kuin lapsi sanoo, että haluaa selvittää, se ei merkitse automaattisesti mitään tapaamisia. Ne täytyy sopia ja koska lapsi ja tämä isä ei tunne, lapsi ei mene mihinkään isän luo. Ja siitähän on olemassa suosituksensa, kuinka pitää menetellä, kun lapsi ei tunne sitä toista.

Se, että yleisesti paasataan, että isillä on oikeuksia ja lähes painostetaan isyyden selvittämiseen on oudossa ristiriidassa siihen, että lastenvalvoja, näiden asioiden ammattilainen ainakin omassa tilanteessa suositteli isyyden selvittämisen kieltämistä, niin pitkälle, kun itsestään tuntuu siltä.

Toki ainahan näissä on riskinsä, ettei se isä sitten haluakkaan olla lapsen kanssa tekemisissä ja lapselle tulee suotta pettymys, kun kerrotaan, et tuolla jossain on isä, joka ei haluakkaan tavata.

Mielestäni omalla kohdalla lapselle tulisi paljon parempi lapsuus, jos eläisi kuvitelmassa, että tälläistä bg-isää ei ole olemassa, koska ne välit siihen suuntaan on niin maanraossa, että en usko minkään koskaan niitä parantavan. Vika kohtaaminenkin oli niin läheltäpiti tilanne, ettei raivo saanut järkeä suurempaa otetta.

Aloittajan on mielestäni tehtävä juuri niin kuin oma järki ja tunne sanoo, olla välittämättä muiden mielipiteistä.