Tapaamiset etävanhemman kanssa

Pakko kysyä, että miten muilla menee tapaamiset etävanhemman ja lasten välillä? Onko etävanhempi muissakin tapauksissa aina se, joka kuskaa lapset mennen tullen ja palatessa lähivanhemman luokse? Meillä tilanne on niin, lähivanhempi ei (lupauksistaan huolimatta) suostu liikahtamaan metriäkään ja vetoaa siihen, että se on etävanhemman velvollisuus huolehtia kuljetuksista.

Matkaa tulee siis näin ollen joka toinen viikonloppu etävanhemmalle noin 900 kilometriä kaikkineen. Se on aika huikonen ajella perjantaisin työpäivän jälkeen se edestakainen matka, mutta vaihtoehtoa tuolle ei ole, koska lähivanhempi ei tosiaan suostu ajamaan metriäkään vastaan, koska hänen ei tarvitse. Toki mies sen matkan ajaa, koska haluaa nähdä ja olla lastensa kanssa (kuten minäkin kyllä), mutta mutta..

Itse olen siis tuo etävanhemman uusi puolisko ja olen erittäin ihmeissäni tästä tilanteesta siitä syystä, että muut tietämäni tapaukset ovat olleet sellaisia, joissa myös lähivanhempi osallistuu kuskaamisiin. Mutta onko nämä aikaisemmat tietämäni tapaukset poikkeuksia ja mieheni tilanne se ns. normi?

 

Kenelläkään kokemuksia asiasta?

 

No kyl meillä menee ajot puoliksi ainakin! Mut emmä sit tiiä miten muilla.. Luulis et se lähikin ois valmis ajamaan.

 

Lapset ilmeiseti niin pieniä, etteivät voi kulkea julkisilla?
Me asutaan samassa kaupungissa, joten ei ongelmaa puolin eikä toisin

 

Lapset bussiin. Siihen aidin on pakko osallistua. Jos bussi ei kulje juuri ovelta ovelle, niin parempi silti. Tosi turvatonta tuollainen sompailu.

 

Lapset on niin pieniä, ettei julkiset ole valitettavasti vaihtoehto vielä. Muuten asia olisikin paljon yksinkertaisempi.. Julkisetkaan eivät kyllä valitettavasti aivan suoraan kulje tuota väliä, mutta tulevaisuudessa ehkä niitä voi hyödyntää edes osin reitillä.

Mutta onko mitään ideaa voiko esim. lastenvalvojan kautta asiaa alkaa viedä eteenpäin siinä mielessä, että äitikin osallistuisi?

Lupauksia on siis kyllä tullut, mutta tekoja ei. Lisäksi paikka, johon lapset palautetaan saattaa vaihtua kolmestikin vientimatkan aikana, joskus sentään on saanut jättää lapset muutaman kilometrin lähemmäs kuin kotiosoite olisi, mutta on se stressaavaa silti, kun paikka vaihtuu montakin kertaa yhden välin aikana.

 

Kumpi sinne kauemmas on muuttanut, lähi vai etä? Vai molemmat alkuperäisestä paikasta parisataa kilsaa kauemmas? Voisiko tämä olla peruste kuljetuksien hoitamiseen?

 

Onko isä muuttanut omasta tahdostaan eron jälkeen kauemmaksi lapsista? Tämä on aika oleellista koska silloin äiti ei ole voinut vaikuttaa välimatkaan ja ei näin ollen ole velvollinen kuskaamaan tai osallistumaan kuljetuksiin. Jos taas äiti on itse muuttanut lasten kanssa olisi suotavaa että hän myös osallistuisi. En usko että lähivanhempaa voidaan painostaa osallistumaan kuljetuksiin lastenvalvojan osalta ilman oikeuteen menoa.

 

Tapauskohtaista. Itse en suoraan osallistu kuljetuskustannuksiin/kuljetuksiin, koska etän päätös oli muuttaa muutaman sadan kilometrin päähän meistä. En tosin omista autoakaan.

Toisaalta etä myös maksaa noin 150 euroa vähemmän elatusmaksuja kuin mitä hänen OM:n laskelman mukaan tulisi maksaa, joten katson, että tätä kautta epäsuorasti osallistun noihin kuljetuksiin ja niiden kustannuksiin.

 

Meillä etä hakee ja palauttaa ihan omasta tahdostaan, mulle olis käynyt 50-50 diilikin.
Pari kertaa olen ite hakenut kun oon ollut jotenkin muuten sopivasti liikkeellä.

Mutta elareista sopiessa meillä ainakin lastenvalvoja kysyi, että miten lasten tapaamiskuljetukst menee, että niistä aiheutuvia kuluja sitten kyllä jossain määrin lasketaan hyvksi elatusmaksuja laskettaessa, jos vain toinen on se joka aina kuskaa.

 

Minä (kuten exäkin) vierastan sitä ajatusta, että jokainen erimielisyys pitäisi käydä selvittämässä jossain viranomaisilla. Muutin erotessa toiselle paikkakunnalle (+100km), jääräpäinen kun olen, ja otin siinä sen riskin, että joudun lapsia ajelemaan. Päätoimisesti minä olen niitä kuskannutkin ja se on ok, koska itse olen niin valinnut. Ajojen kustannukset menee kyllä puoliksi. Ex kuitenkin suostuu kuskaamaan jos minulla on paha tilanne ja pyydän, joten siinä mielessä katson, että on ollut hyvä veto hoitaa se mitä on pystynyt, vaikka se nyt kuskauksista sattuukin olemaan yli puolet. Ei jokaisen yksityiskohdan tarvitse mennä fifti-fifti.

 

Jos isiliini on ihan itse valinnut muuttaa hornan tuutteliin niin hänpä ne reissut sitten kustantaa.

 

Meillä ei välimatkaa ole kuin parikymmentä kilometriä ja kun lapset kasvavat, pääsevät julkisilla kulkemaan, mutta tällä hetkellä ihan randomilla kuskaillaan molemmat lapsia miten sattuu. Välillä on matkan varrella, välillä kuljetetaan erikseen. En näe missään määrin että asia kuuluisi jotenkin täysin pelkästään toiselle, ellei sitten ole kyse jostain uuden perässä 500km päähän muuttamisesta jolloin ymmärrän että toinen osapuoli ei ole kovin innostunut asiaan osallistumisesta..